Näytelmä päättyy. Valkeakoskelaisen naiskaartin kuoron Veriruusut-laulu hiljakseen hiipuu teatteritalon käytäviin, mutta 100 vuoden takaisten kohtaloiden muisto jää teatterikatsomoon. Se on syytä pitää mielessä, jotta vuosisadassa saavutettu edistys kohti hyvinvointia ja tasa-arvoa jatkuu. Siksi KOM-teatterin versio Anneli Kannon Veriruusut-romaanista on ajankohtainen, merkittävä – ja koettava.
Sata vuotta sitten sotineet olivat eläviä ihmisiä, joilla oli elämä edessä ja jotka sota perusteellisesti hävitti tai muutti. KOMin tulkinnassa välittyy etenkin nuorten naisten näkökulma. Veriruusujen paperitehtaan likat ovat vain parikymppisiä, keskushenkilö Sigrid vasta 15-vuotias. Tämän tajuamiseen draama johdattaa.
Teatteriesitys noudattaa Kannon kirjan tapahtumia siten, että näyttämöllä nähdään lähinnä romaanin Valkeakoskeen liittyvät tapahtumat. Keskittäminen on erittäin onnistunut ratkaisu, kuten on myös se, että Tampereen työväen teatterin musikaali Tytöt 1918 fokusoi Tampereeseen. Muuten en pidä mielekkäänä vertailla näitä kahta esitystä. Tampereen spektaakkeli kuuluu jättiestradin ja joukkovoiman mahdollistamaan megamusikaaligenreen, kun taas KOMin esitystä voi luonnehtia pienimuotoiseksi musiikkiteatteriksi, joka hyödyntää täysillä kymmenen näyttelijän vahvuuksia välittää väkevää draamaa.
Istuin KOMissa ensimmäisellä rivillä, pääsin sitenkin lähelle henkilöitä, tapahtumien keskelle. Näin näyttelijöiden mikroilmeet, hien ja kyyneleet. Esimerkiksi Hilja (Vilma Melasniemi) käpertyi jalkojeni eteen taistelukohtauksessa.
Monilla näyttelijöillä on kaksoisroolit, jotka onnistuivat uskottavasti. Vaikuttavien suoritusten joukosta mainitsen erikseen Sigridin (Helmi-Leena Nummela) ja Maijan (Oona Airola), joiden nuoruuden into, eläytyminen ja raikkaus heiluttavat tunteitani. Heidän ja muiden kautta hengitän tyttöjen ja naisten asemaa sekä vahvaa tahtoa tasa-arvoon. Ne konkretisoituvat housujen pukemisena ja tukan leikkaamisena vastoin kaikkia sopivaisuuden sääntöjä, mutta pohjimmiltaan kyse on sitä, että naisille kuuluu sama palkka samasta työstä kuin miehille ja mahdollisuus tehdä samaa kuin miehet – puolustaa ihmiseksi tunnustamista. Yhdenvertaisuusvaateet ovat ajattomia, mutta toivottavasti sotimaan ei tarvitse kenenkään enää lähteä. (Kirjoitan tämän tiedostaen sen, etteivät sodat ole maailmasta loppumassa.)
Lavastus on niukan ilmeikäs. Lavan keskellä liikuteltava pyöreä, punainen alusta muuntautuu tarkoituksenmukaisesti monenlaiseksi, esimerkiksi paperitehtaan työläisten oravanpyöräksi, työväentaloksi, sotatantereeksi tai teloituskentäksi. Siellä vietetään myös Maijan perheen lämpimiä yhteishetkiä. Näytelmässä näytetään sävykkäästi Maijan ja Sigridin kotiolojen erot ja Sigridin herkkä, orastava lempi. Tällaiset tilanteet syventävät henkilöitä ja heidän kohtaloihinsa eläytymistä. Ne riipaisevat, kun jo etukäteen tiedän, miten vasta elämän alussa olevien työläistyttöjen käy.
Akustisesti soitetut ja hienosti lauletut työläislaulut vahvistavat tunnelmaa. Valo- ja äänitehosteet tekevät samoin. Kun näytelmässä edetään teloituksiin, yksi uhri kerrallaan suoraan katsomoon katsoen, kovasti kouraisee: laukaus, kuolema. Sitä voimakkaampi on tunne, kun viimeistä teloitusta seuraa täysi hiljaisuus.
Ensimmäinen puoliaika on pitkä vaan ei pitkästyttävä, sillä siinä pohjustetaan päähenkilöiden persoonaa ja tilannetta sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat sotaisuuteen. Toinen puoliaika on hitusen hajanainen ja jopa sen oloinen, ettei malteta lopettaa. Näytelmä olisi voinut päättyä hiljaisuuteen, viimeiseen laukaukseen, mutta menköön: antaa vain Veriruusut-laulun jäädä soimaan, jäädä muistuttamaan. Vahva, vaikuttava draama tekee kunniaa sadan vuoden takaiselle tasa-arvotaistelulle ja Kannon romaanille.
– –
Veriruusut
KOM-teatteri, ensi-ilta 16.2.2018 (esitys 20.2.2018)
Alkuperäisteksti Anneli Kant
Dramatisointi ja ohjaus Lauri Maijala
Näyttämöllä: Oona Airola, Antti Autio, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Helmi-Leena Nummela, Inka Reyes, Niko Saarela, Ursula Salo, Saga Sarkola, Eeva Soivio
Lisätietoja KOMin sivuilla.
KOM-teatterin Veriruusut-traileri: https://youtu.be/TSH1vNDsn8o
Kiitos KOM-teatterille etkoista ja lipusta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Vaikuttava tämä oli, ehdottomasti, myös sieltä vähän kauempaa katsomosta tiirailtuna. Pyörönäyttämö toimi upeasti ja sitä käytettiin nerokkaasti. Hieno näytelmä!
Niin oli! Koko ajan putkahtelee mieleen jääneitä näyttämökuvia.
Paluuviite: Tuijatan vuosi 2018 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kiitos Ylelle, että esitys on ollut nähtävissä Yle Areenassa (olen katsonut sen kahdesti sieltä)! En ole teatterin ”asiantuntija”, mutta itsekin luovana ihmisenä ja teatterissa satunnaisena kävijänä, täytyy todeta, että on todella hieno esitys! Myös pidän arvokkaana, että esityksestä on valmis materiaali, jonka kautta opettajat voivat oppilaiden kanssa keskustella asioita ja – niistä tunteista, joita esitys nostaa. Taiteen ja teatterin ilmaisuvoima on vahva ja tässä esityksessä on toteutettu asioita inspiroivasti näyttämöllä; tämä pyörivä taso, valaistus, äänimaailma, laulut ja pysäytetyt kohtaukset ovat vahvoja. Niin myös paljon kiteytyy itselleni joihinkin, varsinkin Sigfridin, Maijan äidin ja Maijan yksittäisiin lauseisiin, joista tahtoisin nostaa Maijan toteamuksen Sigfridille ennen hyökkäystä sillalle: ”Kävi miten kävi, niin ollaan me sentään oltu kerran ihmisiä mekin!”. Mielestäni on syytä muistaa, että tässä v. 1918 sodassa ei kaikkiaan ollut päällimmäisenä naisen oikeudet, vaan työläisten oikeudet/epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, joten tämän Maijan toteamuksen varmasti olisivat voineet allekirjoittaa punaisten puolella monet miehetkin vastarintaan nousunsa suhteen. Paljon keskustelunaiheita näytelmä kyllä ihan terveesti nostaa esim. vihan voimasta ja – vallasta.
Oletko lukenut Kannon romaanin? Se teki minuun suuren vaikutuksen, ja näytelmä teki odottamaani suuremman vaikutusen, sillä yllätyin onnistuneesta romaanin dramatisoinnista. Hieno rytmi roolitus – kokonaisuus.
Kiitos pohtivasta, punnitusta kommentista!
En ole lukenut romaania, mutta varmaankin voisi olla hyvä kirja lukea, kun pääsen lukemisharrastukseen paremmin kiinni! Esitys on poistunut Yle Areenasta…
Toivon lukemisharrastukselle hyvää! Veriruusut on vaikuttava kirja.