Anni Kytömäki: Kivitasku

Anni Kytömäen toinen romaani Kivitasku (Gummerus 2017) lunastaa kaikki esikoisen, Kultarinnan, asettamat korkeat odotukset. Omat makumieltymykseni se täyttää siksi, että sukutarinat ja menneisiin aikoihin sijoittuvat romaanit kuuluvat suosikkeihini kuten myös eri näkökulmin kerrotut kerrokselliset kertomukset. Kivitaskun omaehtoinen ääni nostattaa ihon kananlihalle ja palan kurkkuun.

Romaanin käynnistävät Helena 1950-luvulla, Sergei 1850-luvulla ja Veka vuonna 2012. Heidän kertomansa ja muutama muukin ääni vievät tarinointia eteenpäin. Suvun jatkuvuus on tärkeä juonne romaanissa, jossa jatkuvuuteen sisältyvät niin ikiaikaiset loitsut kuin myös periytyvä mielen herkkyys. Minua koskettaa eritoten se, miten suvun tarinat voivat jäädä vain yhden jäsenen varaan: seuraava polvi ei ole joko kiinnostunut niistä tai edeltävä polvi ei halua niitä jakaa. Mutta silti ne vaikuttavat ja välittyvät kenties toisin kuin sanoin.

Mutta sanoilla on merkitystä. Mieltäni erityisesti myllertävä, identiteettinsä kahtia halkova ja sen muilta piilottava Sergei kiteyttää tärkeitä asioita, kuten:

Silloin en ymmärtänyt, että elämänpuussa on kaksi haaraa: toinen vankistuu ja kasvattaa alati uusia oksia, toinen ropistaa vähitellen kaarnansa maahan, katkeilee ja halkeilee. Lopulta jäljellä on tuuheaoksainen muistojen ja kokemusten runko, vieressä menetysten karsima kelo. Se kumpaa puunhaaraa ihminen keskittyy tarkastelemaan, määrittää hänen onnensa rajat.

”Tarinankerronnan himo takoo otsaluita, rakkaus ja viha, toivo ja pettymys, onni ja tuska jotka olen menettänyt.”

En lähde perkaamaan juonta enkä henkilöitä. Soisin kunkin lukijan kokevan ne suoraan Kytömäen täyteläisestä tekstistä. Pureudun lähinnä teoksen tyyliin, joka lavean romaanin edetessä jopa pakahduttaa. Hienon kirjan piirre on se, että lukijana imeydyn henkilöiden kokemuksiin, elän uskossa, toivossa ja surussa. En oikein edes saa muotoa väkevälle kirjakokemukselle.

Kivitasku

Romantiikkaa tyylivirtauksena luonnehditaan kautena, jolloin taide vetosi tunteeseen ja mielikuvitukseen. Kytömäki kirjoittaa jonkinlaista postromantiikkaa: teksti ja kerrotut ihmiskohtalot nimenomaan vetoavat tunnetasolla, ja se heittää keskelle kuvattuja aikoja, paikkoja ja elämänvaiheita. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä ei Kivitasku ole höttöistä romanssikirjallisuutta, vaikka pitkälti se rakkaudesta kertoo. Esimerkiksi yksi romaanissa kerrottu yliluonnollisen uhrautuva rakkaus hengästyttää kuin vuoreellenousu. Vaan ei se ole kirjan ainoa anti, eikä romaanin rakkauksien odoteta johtavan pysyvään onneen.

Jalat tallaavat tajuntaan uraa, joka syvenee tuntien mittaan kanjoniksi. Meistä ei milloinkaan tule meitä, rotkossa kaikuu, mutta ylitän sen yhä uudelleen ja hymyilen taivaalle. Joskus sillan voi rakentaa mustarastaan laulustakin.

Mystiikka elää realististen ja konkreettisten asioiden rinnalla. Se lisää kirjan peruskallion päälle moreenin, joka sitoo kerronnan erilaisia kestäviä kiviaineksia. Yliluonnollisuus lomittuu luontevasti kohtalonomaiseen kokonaisuuteen. Mytologia muuttaa romaanin yli 150 vuoden kantoaikana muotoaan, mutta elää.

”Ihminen särkyy kaihoon, suruun ja taisteluihin, vuori seisoo tyynenä läpi sotien ja nälänhätien, rakkauden, syntymän ja kuoleman.”

Mielenterveyteen liittyvä problematiikka on yksi tärkeä aihelma. Kiinnostun kovasti siitä, miten sukutarinassa suvun jäsenten outoudet ovat ammoin laskettu noituuden tai muun ikiaikaisen rajatiedon piikkiin. Vielä 1950-luvulla jyrkistä mielialavaihteluista puhutaan kauniilla einoleinolaisella nimityksellä jumalten keinu, mutta medikalisointi muuttaa omituisuudet lääkinnällisten operaatioiden kohteiksi.

Symboliikkaa Kivitaskussa riittää nimeä myöten. Veka seuraa uutisia etelämantereen jäävuorten syvärakenteiden pakenevasta alkuvedestä; Sergei ja Veka kipuavat vuoren laelle, jossa lepäävät jäänteet jääkautisesta alkumerestä; Helena lumoutuu Pääsiäissaarten kivipatsaista siinä kuin kotiseudun vuorenmuodoistakin. Kallio paljastaa sen kivien taskuun haudatun kasvot, kivikasasta lehataa kivitasku kuin sanansaattaja, ja vuori pelastaa itsensä tuholta kalliomaalausten avulla. Kivimateriaali koskettaa jokaisen henkilön elämään monin tavoin, se on jopa rakkauden hinta. Iloitsen kivikuvaston luontevuudesta ja siitä, miten se kytkee sukupolvet ajattomuuteen.

Tasapainottelen kiviriutan yli kallionharjalle, joka yksitoistatuhatta vuotta sitten oli luoto. Selkää hipaisee kylmä tuuli. Jossain aikojen etäisyyksissä kohoaa hupenevan mannerjäätikön valkoinen muuri.

”Vuori kääntää kylkeä, herää ja venyttelee, taivuttaa niskaansa.”

Kivitaskun kielen kauneus koskettaa siinä kuin romaanihenkilöiden kohtalotkin. Teksti on aistillista. Metaforat tuntuvat kehossa, ruumiillisina tyyliin: Saunan ylälauteella löylyn sormet nousevat nikama nikamalta kohti niskaa. Kielikuvat leiskuvat eritoten luontokuvauksissa. Lisäksi todellisuus metaforisoituu luonnoksi:

Ummistan silmät auringolta ja kuuntelen heitä, keväänpehmeää järveä ja metsää, joka on haparoivin askelin kavunnut kalliolle mutta pysynyt sen harjalla sitkeästi. Yksinäisten päivien ohentamissa ajatuksissani ihmiset muuttuvat männyiksi ja heidän äänissään virtaa vesi.

Kivitasku on täysiveristä romaankirjallisuutta. Täyteläisiä teemoja kirjasta putkahtaa vielä pitkään lukemisen jälkeen. Hieno kirja jatkuu lukijan mielessä.

Toivon, että pääset kokemaan Kivitaskun. Siksi arvon yhden kirjan kommentoijien kesken. Kerro, miksi sinun tulisi saada Kivitasku. Arvontaan osallistumisaikaa on Kanervan päivään asti 14.8.2017.

– –

Anni Kytömäki
Kivitasku
Gummerus 2017
romaani
645 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Kivitaskusta ovat kirjoittaneet myös Kirsin kirjanurkka, Tekstiluola ja Tällä toisen tähden alla.

Mainokset

45 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

45 responses to “Anni Kytömäki: Kivitasku

  1. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Vastaankin nyt heti sen kummemmin sanottavaani muovaamatta!
    Minun ei ”pidä” saada kirjaa sen paremmin kuin jonkun toisenkaan, mutta olisin onnellinen, jos saisin sen.
    Asumme suurimman osan vuodesta Pieksämäen Jäppilässä Kivitasku-nimisellä tontillamme kalaisan ja runsaskivisen järven rannalla, jolla telkät, kuikat, isokoskelot, kalatiirat ja kalalokit pesivät ja joutsenet vierailevat. Kiviä on paitsi järvessä ja järven rannoilla, myös lähiympäristössä. Sorsakosken kivipellot tien molemmin puolin johdattelevat Jäppilän Kivikurulle, jääkauden jättämälle muistomerkille.
    Luonto kasveineen, puineen ja eläimineen on tullut minulle läheiseksi ja tärkeäksi ikääntyessäni. On hienoa kokea Suomen vuodenaikojen vaihtelut ja on mahtavaa uppoutua sellaiseen teokseen, joka sanoittaa luonnonilmiöitä liittäen ne kiinnostaviin henkilökuviin ja, jossa kieli on omintakeista ja ilmaisurikasta.

  2. Anna Sammalkorpi

    Kesän 2017 sateen ropinan ja auringon välähdysten keskellä nautin Kytömäen Kultarinnan kauniista ja rikkaasta tekstistä. Myös mikrohistoriaa parhaimmillaan! Odotan siis malttamattomana hänen uusintaan, Kivitaskua. Keinolla millä hyvänsä, haluan sukeltaa hänen maailmaansa.

  3. Tiina Leino-Jussila

    Anni Kytömäen esikoisteos teki niin suuren vaikutuksen, ettei Kivitaskua voi mitenkään sivuuttaa. Ajattelen selviäväni töihin paluu -ahdistuksesta sen avulla. Reilu vuosi sitten oli tilaisuus kuulla kirjailijaa Porin kirjastossa, ja viehätys sen kuin lisääntyi. Kiitos, Tuija, jälleen antoisasta kirjakommentoinnista.

  4. riku.hota

    Nämä arvonnat on kivoja! Jos voitan, niin luen kirjan varmasti ! Hän pääsisi myös kivaan kotiin ja saisi mukavasta hyllystä paljon kavereita 🙂

  5. Jorma Melleri

    En pysty kommentoimaan kirjaa, koska en ole lukenut sitä. Siksi minun pitäisikin saada Kivitasku arvonnassa, sillä en ole vielä lukenut yhtään kehutun Anni Kytömäen kirjaa.

  6. Tanja

    Koska Anni Kivimäen eikoisteos oli niin hieno. Odotukset ovat tämän uutukaisen suhteen korkealla. Haluan lisää sykähdyttäviä lukuelämyksiä. Ja unettomia öitä, kun kädessäni on kirja, jota en malta lopettaa. Sukellus kirjan maailmaan voittaa kaiken.

  7. Suvi

    Ikimetsien sydänmailla kirjan luettuani, en ole löytänyt yhtään toista vertaista. Tässä on paljon kiinnostavia asioita ja kuulostaa muutenkin todella houkuttelevalta luettavalta, luettavaa riittäisi about viikoksi.

  8. Sanna P

    Tykkäsin kovin Kultarinnasta, joten uskon pitäväni tästäkin.Varsinkin sinun blogikirjoituksen perusteella vaikuttaa teemoiltaan sellaiselta, mihin minulla intohimo ja kiinnostus 🙂

    • Mukava kuulla, että vahvistin kiinnostustasi. Suvut, luonto, historia, nykyisyys, ihmisyyden problematiikka – kirjassa on kaikkea täyteläisesti.

  9. Maria Kuutti

    Koska minulla on viikonloppuna synttärit! 😄

  10. Henriikka Koivisto

    Kultarinta oli kyllä todella hyvä, olisi mahtavaa päästä lukemaan tämäkin teos! Kesä on mennyt lähinnä koulukirjojen parissa ja lukeminen on jäänyt vähemmälle, joten kaipaisin jotakin luettavaa kunhan viimeinen kesäkurssi on saatu suoritettua. Kivitasku sopisi varmasti mainosti syyslukemiseksi! 😊

  11. HannaKaarina

    Nautin lukemisesta ja uusista kirjallisista kokemuksista.

  12. Eeva Kiviniemi

    Kivitasku Eevalle, joka rakastaa kiviä, taskuja ja ansaitsee kirjan jo sukunimensäkin vuoksi. Niin, fanitan tietty myös Anni Kytömäkeä. 😍

  13. Helena Kupiainen

    Perusteluina arvonnalle:
    1. Odotan lukukokemusta malttamattomana, ja kirjastossa on pitkä varausjono. Olen nyt sijalla 501.
    2. Kultarinta oli hieno lukukokemus, ikään kuin olisin lukijana itsekin päässyt metsään sammalmättäille kulkemaan ja loikoilemaan. Vahvan luontokokemuksen lisäksi sukupolvitarina kantoi myös hyvin.
    3.Kivitasku sopisi niin hienosti Kultarinnan viereen kirjahyllyyni!

  14. Olitpa todella kokenut tämän kirjan samaan tapaan! Huima juttu suorastaan, juuri tuo hengästyminen uhrautuvan rakkauskertomuksen äärellä – täysin sama kokemus. Kielikuvat ovat hyvin ruumiillisia. Postromantiikka sopii käsitteenä ja tyylinä kuvaamaan kirjaa hienosti! Mystiikasta en juuri huomannut puhua omassa bloggauksessa, se toi kirjaan kyllä kiehtovan lisäelementin ja -ulottuvuuden. Jos Kivitasku ei ole tämän vuoden F-ehdokkaana, en ymmärrä enää mitään.

    • Tuomas, silmät ymmyrkäisenä tosiaan luin juttuasi, siis samanhenkisyyttä. Ja minustakin Kivitasku todella on F-ehdokaskirja, vaikka kirjavuosi on vähän yli puolen välin.

  15. Karoliina

    Kirja voisi tuoda iloa kotiäidille syysiltoihin

  16. Kultarinta teki suuren vaikutuksen, minkä vuoksi uskon Kivitaskunkin niin tekevän. Haluaisin lukea sen syyslomalla, jolloin kirja toisi hengähdystauon kiireiseen syksyyn, kirjamessujen ja aikataulustressin väliin. Oikeastaan Kivitasku olisi ihan välttämätöntä lukemista juuri tuolloin!

  17. Marjo Repi

    Ajattelen Ritvan kanssa samalla tavalla: ei minulla ole sen kummempia syitä kirjan saamiseen kuin muillakaan – mutta minulla on ne melkein kaikki, tyttönimeä ja Kultarinnan kaveriksi pääsemistä myöten! 🤗
    Kuvasit Kivitaskua niin kauniisti ja innostavasti, että pitää yrittää onneaan.

    • Kiitos, Marjo. Olet onnettarn jonossa. Ajattelen arpoa niin, että jokainen kommentoija saa järjestysnumeron ja Alma (kissa, tiedoksi muille) saa joten arpoa voittajan. Se takaa puolueettomuuden.

  18. Sini Ojala

    Rakastan lukemista ja minä olen etsinyt tälläistä jännittävää ja mielenkiintoista kirjaa luettavaksi.

  19. Kaisa

    Kultarinta oli aivan erityisensorttinen lukukokemus. Syksyllä pääsen kuulemaan Kytömäkeä Kangasalan kirjaston kirjailijavieraana, joten olisipa hauskaa mennä kirja kainalossa. 😊

  20. anna s.

    Olisi kiva lukea jokin uusi kirja pitkästä aikaa 🙂 Veisi välillä muihin maailmoihin tämän kiireisen arjen keskellä 🙂

  21. hilkka

    Vaikuttaa hyvältä kirjalta, jonka mielelläni lukisiin 🙂

  22. Antti Rajalin

    Kyllä ei olis ikävää voittaa Kivitaskua. Vaimo sai lahjakortin Akateemiseen ja aikoo ostaa Kivitaskun lahjaksi itselleen. Jos sattuisin voittamaan, antaisin kirjan vaimolle, joka voisi sitten hankkia lahjakortillaan vielä lisää hyvää kirjallisuutta. Tänään on 14. päivä, olenkohan myöhässä?

  23. Suuri kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Kaisa voitti upean kirjan: ensin puolueeton arpoja sanoi summittain viisi numeroa joukosta 1-22, niistä tassullaan voittajan osoitti onnetarkissa Alma. Toivon, että muut saavat kirjan jollain toisella tavalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s