Takakannessa tituleerataan Christian Rönnbackaa dekkaristikomeetaksi. Siispä tiirailen, minkämoinen vana jännäritaivaalle jää kirjasta Kaikki mikä kiiltää (Crime Time 2016).
Olen aiemmin lukenut Antti Hautalehto-sarjasta osan Rakennus 31. Omaperäinen ote uupui ensi kokemuksestani, enkä alkanut sarjaa ahmia. Nyt toivon, ettei tämä tapaaminen kyseisen komisarion kanssa jää viimeiseksi.
Antti laittoi puhelimen taskuunsa ja katsoi vielä kerran ympärilleen huoneessa ja hymyili.
– On se hienoa olla rakastavassa ja välittävässä työympäristössä, hän sanoi.
Pomo lausuu noin joukolleen kiperän keissin ratkaisuhetkien lopuksi sarkasmia tavoitellen mutta sisimässään tosissaan. Siinä yksi poliisiromaanin viehätyksen syy. Porvoon poliisiporukalla on hyvä meininki: toverillinen tuttuus välittyy. Erikoisen syvälle ei henkilökuvauksessa mennä, mutta silti persoonat erottuvat niin, että heitä houkuttuu seuraamaan. Ja kieltämättä Hautalehdosta huokuu karismaa.
Poistan yleensä varmistimen, kun kohtaan testosteronihuumoria, sellaista karskiutta kumartavaa läppää. Se vaara näyttää olevan Rönnbackan tyylissä, mutta kuin ihmeen kaupalla tilanteisiin tuupatut tölväisyt tuntuvat toimivan. Tulkitsen niin, että pintahuumori ja sanailu peittävät aidot tunteet, joita poliisin työssä täytyy piilottaa selvitäkseen kaiken kauhun, kalmojen ja kurjuuden kohtaamisesta. Ja joskus heitoilla puhtaasti huvitetaan, liimataan porukkaa yhteishenkeen.
Juonivetoinen dekkari edellyttää seuraamishoukuttimia. Kaikki mikä kiiltää nojaa moneen tukipilariin: vetovoimaisen komisarion työn ja privaatin sekä johtamansa osaston toiminnan seuraamiseen, kolmen nuoren kuriirikommelluksiin ja kahden takaa-ajajan kyttäämiseen. Näitä vuorotellaan. Tarina etenee joutuisasti, kieli on sutjakkaa ja dialogi taipuisaa. Siitähän syntyy – no, kerron sen lainaten:
– Tässä on vielä yksi juonenkäänne, Moisio sanoi. – En tiedä oletteko puhuneet siitä.
– No, Antti odotti jo lähes malttamattomana mitä seuraavaksi tulisi.
Vaikka romaanin lopuksi maiskutellaan kesän ensimmäistä metsämansikkaa, sopii Kaikki mikä kiiltää hyvin marrasjännitysviikon sarjaani. Myös muita lukijoita ja juttujulkaisijoita on mukana teemaviikossa (katso aloituspostaus).
Nämä blogit ilmoittautuvat marrasjännitysviikolle yhden tai useamman postauksen voimin:
Mustien kansien metsä http://mustienkansienmetsa.blogspot.com/
Katvealue http://kalmannos.blogspot.fi/
Kirjakaapin kummitus http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/
Kirja vieköön! https://kirjaviekoon.blogspot.fi/
Kirjan pauloissa https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/
Luetut.net https://luetutnet.wordpress.com/
Lumiomena (ehkä mukana) http://luminenomena.blogspot.fi/
Pieni kirjasto http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/
Tuijata https://tuijata.wordpress.com/
Tuulevin lukublogi https://tuulevi.wordpress.com/
Ullan luetut kirjat http://ullankirjat.blogspot.fi/
Yöpöydän kirjat http://kirjakissa.blogspot.fi/
SUURI KIITOS MARRASJÄNNITYSVIIKKOON OSALLISTUNEILLE!
Marraskuun ensimmäisen viikon julkaisulistani on tässä:
Christian Rönnbacka
Kaikki mikä kiiltää
Crime Time 2016
dekkari, sarjan viides osa
287 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Jaahas, tällainenkin viikko on ollut, nyt jäin matkasta (: No ehtii sitä jännittää myöhemminkin. Kiitos lukuvinkistä: huomasin tuossa alla nimittäin postauksen Evie Wyldin teoksesta Kaikki laulavat linnut, en ollut kuullut kirjasta aiemmin ja nyt alkoi kiinnostaa.
Usva, iloitsen vinkkaustehosta!
Kesällä on perinteisesti ollut dekkariviikko. Tämän marrasjännäriviikon pyöräytin spontaanisti, kun sopii ajankohtaan ja varastoissani oli jännityskirjajuttuja.
Tein koontini tänne.
http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/11/indriason-muistin-piinaamat-ja-ekholm.html
Rönnbackaa en ehtinyt lukea loppuun. Tapahtumien miljöö Sondbyn osalta on minulle tuttu. Fanitan kirjailijaa ja kadehdin päähenkilöä, kun hänen illassa on enemmän tunteja kuin minulla, vaikka samaa jokirantaa kuljen koiran kanssa.
Ulla, onko kävellyt koskaan vastaan?
Lisään vielä, että Rönnbackan kuva on hieno, erityisesti tuo lumen määrä. Kaunis. Meillä on liikaa, vähän saisi olla. Ainoastaan Halla on onsku suomenlapinkoirana.
Kiitos, kuvakiitoksista!
Hallaa on siis monenlaista. Toivottavasti ei purevaa. Hah.
Ulla, kiitos haasteeseen osallistumisesta!