Arnaldur Indriđiason: Reykjavikin yöt

Fanifiktiota yleensä kirjoittaa johonkin fiktiohahmoon hurahtanut fani, joka muokkaa alkuperäisluomusta. Nyt tuntuu siltä kuin kirjailija kirjoittaisi omista kirjahenkilöistä fanifiktiota: Arnaldur Indriđiason on viimeisimmissä suomennoksissa siirtynyt kirjojensa henkilöiden menneisyyteen. Indriđiasonin kirjoja lukeneet saavat tällä tavoin tuttuihin hahmoihin takautuvia näkökulmia ja syvennyksiä. Sehän sopii, se on faneille lahja.

Mestaruusottelu (2013) koskettaa Marion Briemin lapsuuden ja uran alkupuolen kuvauksella. Uusin suomennos Reykjavikin yöt (suom. Marjakaisa Matthiasson, Blue Moon 2014) siirtyy kirjailijan dekkareista tutun Erlendur Sveinssonin nuoruuteen. Erlendurin tuntevat saavat vakuutuksen siitä, että päähenkilöllä on onneton etäisyyden tarve lähisuhteissaan mutta tutkijana hän on sitkeä ja kontaktikykyinen. Myös Marion tavataan pariin otteeseen.

Erlendur on usein yövuorossa partiopoliisina. Työvuorojen tapahtumista kerrotaan pieniä inhimillisiä tragedioita. Ne ovat arkisia, totisia ja surkeita, ja tapahtumien ja tunnelman melankoliaa vain hitusen hälventävät työparien sukkeluudet. Varsinainen selvitystyö tapahtuu työvuorojen välissä: Erlenduria vaivaa puliukko-Hannibalin kuolema. Reykjavikin yöt

Jos kaipaat vauhtia ja jännitystä, Indriđiason ei ole kirjailijasi. Välillä tuntuu jopa kaukaa haetulta kutsua hänen kirjojaan dekkareiksi, sillä rikosjahtausta oleellisempaa on se, mitä tapahtumat kertovat ihmisistä. Jos siis haluat pysähtyä tuumailemaan ihmisen osaa, tartu tämän miehen kirjoihin.

Reykjavikin yöt -juoni jumittaa. Hitusen työlästyn alkupuolen junnaamiseen, mutta verkkaisella etenemisellä on perusteltu logiikkansa, joka kirkastuu vähitellen. Venytettynäkin sen henkilökuvaus on varmaa. Tyyli on konstailematonta ja selittelemätöntä, silti osoittelemattomuus paljastaa pinnanalaisia. Ihmiset koittavat elää saamillaan eväillä, monesti aika puutteellisilla. Usein se on selviämistä syyllisyydentuntojen kanssa.

Ei minun tarvitse harrastaa mitään hyväntekeväisyyttä, Erlendur sanoi.
– Miksi sinusta tuntuu että sinulla on jotain sovitettavaa? Siksikö sinä autat minua? Jotta voisit puhdistautua omista synneistäsi? Siksikö? Olenko minä sinun sovituksesi?
Hannibal korotti ääntään ja tuijotti Erlenduria ovensuussa.
– Miksi sinä teet tätä? hän huusi. – Pitääkö minun antaa sinulle jokin synninpäästö!?

Aiemmissakin kirjoissa Indriđiason on valinnut yhdeksi juonteeksi vähäosaisten aseman. Nyt liikutaan puliukkojen ja -akkojen alamaailmassa. Kirja viistää syitä ja seurauksia niin syrjäytymiselle kuin perheväkivallallekin, myös Erlendurin toiminnalle. Ihminen koostuu virheistä, valinnoista ja sattumista. Niistä on kiinnostava lukea.
_ _ _
Arnaldur Indriđiason
Reykjavikin yöt
Suomentanut Marjakaisa Matthiasson
Blue Moon 2014
256 sivua
dekkari
Sain kirjan kustantajalta.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s