Haluan aloittaa kiittäen käännöskirjallisuudesta. Ilman suomennettuja romaaneja käsitys eri maanosista, kansoista ja kulttuureista jäisi kapeaksi, maailmankuva pannukakkumaisen littanaksi. Vaikka fiktio onkin mielikuvituksen leikkiä, kytkeytyy se johonkin todelliseen, josta se on lähtöisin. Siksi on tärkeää saada käännösromaaneja pienistä, vieraista maista maailman toiselta puolelta, vaikka kirjat olisivat alunperin kirjoitettu englanniksi, jonka moni Suomessakin hallitsee. Ainakin minulle lukeminen äidinkielelläni avaa kaikkia kerrotun tasoja toisin kuin vieraalla kielellä.
Zimbabwelaiseen elämänmenoon minut vie Petina Gappahin romaani Muistojen kirja (Tammi 2017, sujuvaksi suomentanut Tero Valkonen). Albiinonainen Memory (oi tuota nimivalintaa!) odottaa ankeassa vankilassa kuolemantuomiota, koska häntä syytetään valkoisen huoltajansa murhasta. Memory kirjoittaa amerikkalaiselle journalistille muistojaan, joihin kuuluvat pelontäyttämä lapsuus, myynti lempeänetäiselle Lloydille, nuoruusmyrskyt ilmeisen erilaisena vauraassa valkoisessa yhteisössä ja kaventunut elämänpiiri vankilassa.
Memory on koulutettu nainen, jonka älykäs kerronta yhdistää mennyttä ja nykyistä tarkoin havainnoin. Ote on paikoin jopa ironinen, joka tapauksessa teksti ei synkistele traagisista aiheistaan huolimatta. Siinä viehättää omalaatuinen elämäntarina ja jännitysaines: mikä lopulta osoittautuu todeksi? Eikä jutelma lillu irrallisena, vaan ihmisiin vaikuttavat yhteiskunnallispoliittiset suhdanteet siinä kuin suku ja uskomuksetkin.
Välillä pidän henkilökuvausta aika etäisenä, enkä oikein saa irti muusta kuin kertojasta. Hyvälle kirjalle on kuitenkin ominaista se, että edetessään se paranee ja syvenee. Niin käy Muistojen kirjalle. Tehokkaasti se panttaa salaisuuksia loppusivuille, joten jännite kestää. Memory kertoo avoimesti – ja ymmärrettäköön sana monimerkityksellisesti, sillä kertojan asemasta saa tehdä johtopäätöksiä oivan osoittelemattomuuden vuoksi.
Usko ja taikausko vievät syvälle kulttuuriin, jossa enteet, henget ja kiroukset elävät todellisina ohuen sivistyskerroksen alla. Pidän oleellisena sitä, miten kirja käsittelee kohtalon ja sattuman vaikutusta ihmiselämään. Memoryn elämännäkemysvaakakupissa ne vuorottelevat, ja tähän hän kallistuu:
Tuntuu järkevämmältä ajatella, että kysymyksessä on menneisyydestä tullut ngozi. Kaikki muun olisi liian kamalaa – että tietoinen käsi olisi vastannut kaikesta tästä vain pannakseen minut vankilaan oppimaan elämän suuruutta alleviivaavan läksyn, tai että kaikki tapahtui vain siksi, että minä voin löytää telkien takana elämälle tarkoituksen.
Ihmispolo taitaa maailmassa olla ennakoimattomien vaikeuksien riepoteltavana, mutta merkityksellisiä hetkiä kaikkeen kätkeytyy. Esimerkiksi hyvien kirjojen lukeminen ja hyvien ihmisten alleviivaamaton välittäminen säväyttävät. Niin Memorya kuin muitakin.
– –
Petina Gappah
Muistojen kirja
suomentanut Tero Valkonen
Tammi 2017
romaani
307 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Luin kirjan heinäkuussa ja pidin siitä niin paljon, että luin uudelleen hänen vuonna 2009 suomeksi julkaistun novellikokoelmansa Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Pidin siitä nyt toisella lukemalla vieläkin enemmän kuin aiemmin ja enemmän kuin Muistojen kirjasta.
Novellikokoelma on erinomainen, Zimbabwen maailmaan on mielenkiintoista sukeltaa, mutta voi minkä kuvan se antaa maasta!
Ja sitten toiseen asiaan: tekisi mieli sukeltaa puutarhaasi – niin ihania kuvia siitä lähetät!
Nyt alkaa puutarha olla jo aika räytynyt, syksy saa. Kiitos novellivinkeistä, pistän korvan taa.
Tämä kirja oli äärettömän hyvä ja se sisälsi todella paljon tietoa zimbabvelaisesta elämänmenosta ja se rasismihan se sieltä nousi esille pahimpana mörkönä. Mustilla ja valkoisilla ei ole samat oikeudet, vaikka olisi miten käynyt kouluja. Kyllä minä niin toivoin, että Memory ei olisi palanut takaisin kotimaahansa, mutta kirjailija kirjoitti tämän sydäntä raastavan teoksen, josta pidin valtavan paljon. Se kuuluu minusta parhaimpiin käännöskirjoihin mitä olen lukenut tänä vuonna.
Kertojaäänen sävyt kietoivat minut vähitellen pauloihinsa. Tasa-arvottomuus on todella keskeinen teema, ja se iskee moneen: rodut, perheet, sukupolvet, sukupuolet jne.
Minulla on tämä lainassa juuri kirjastosta (enkuksi), mutta en ole silti jostain syystä saanut tartuttua siihen. Nyt alkoi tosin kiinnostaa ihan superpaljon taas eli ottanenkin sen lukuun hetimmiten!
Elegia: hauskaa, jos innostin lukemaan. Minäkin vetkuttelin lukualoitusta, enkä sitten katunut.