Geir Tangen: Maestro

Taas näitä kansilehden mainelauseita: ”Kansainvälinen trillerisensaatio Norjasta.” Liepeen perusteella Maestron (Otava 3017) kirjoittaja Geir Tangen on suositun rikoskirjallisuusblogin pitäjä. Kirjailija on siten genren tuntija, joten selvitän, miten hän omassa fiktiossaan jatkaa tai uudistaa sitä.

Maestro

Maestro vaikuttaa sormiharjoittelulta, sujuvalta sellaiselta. Juoni etenee jännitystä kiristäen sekä henkilöitä hahmotellen, ja sutjakkaasti kirjan selvitin. Uutta se ei lajiin tuo. Ehkä ongelma on juuri siinä, että Tangen on niin tietoinen menestysdekkareista, niiden kerrontatyyleistä sekä juoni- ja henkilötyypeistä. Listaan heikkoudet.

  1. Tavalliseen tapaan kerronnassa vuorottelee mennyt aika, kuluva aika ja minua ärsyttävät anonyymin murhaajan tilityssepustukset.

Minun tekisi mieli noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa, mutta siinä puhuu tunne. Teen jonkin aikaa hengitysharjoituksia ja saan säädetyksi ajatukset oikealle taajuudelle. Strategia on selvä. Koska poliisi on täällä, se on myös muilla mahdollisilla rikospaikoilla. Aika ottaa käyttöön suunnitelma B. Nousen hymyillen ja kävelen takaisin tielle. Rakastan suunnitelmaa B…

  1. Juoneen sotketaan kiihkouskovaisia ja petollisia poliitikkoja. Onko aina pakko?
  2. Naispoliisi Lotte Skeisvoll noudattaa lajin kaavaa: nuori, kaunis, tehokas, äkkipikainen sekä kipailemassa ja puolustuskannalla tyhmien äijäpoliisien suhteen. Onko aina pakko?
  3. Median edustaja kieputetaan tapaukseen. Vijar Ravn Gudmundsson kantaa yleensä keski-ikäisille miespoliiseille puettua manttelia, mutta sopii se myös journalistille: eronnut, masentunut, tympääntynyt äijänköriläs, joka sotketaan omassa sekavassa persoonassaan murhatapaukseen.
  4. Kirjassa on liikaa murhia.

Voi olla, että olisin toisessa tilanteessa Maestrolle suopeampi kuin nyt, mutta kirjan epäonneksi luin sen heti Jo Nesbøn Janon jälkeen, ja siinä häärii ylivertaisen karismaattinen sankari. Koska Nesbø on taiturimainen kielenkäyttäjä, Maestro auttamatta vaikuttaa keskiverrolta.

Maestrossa tappotekoja tehdään kirjallisin esikuvin. Näppärää tavallaan – tai mielikuvituksen puutetta. Ja onhan se karmeaa, että suureen suosioon noussut väkivaltaviihde vie tositekoihin. Onneksi tässä tapauksessa vain kirjassa.

– –

Geir Tangen
Maestro
suomentanut Päivi Kivelä
Otava 2017
dekkari
381 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.

Muissa blogeissa, esimerkiksi Kirsin Book Club, Lillin kirjataivas, Mummo matkalla ja  Ullan luetut kirjat.

Dekkariviikko

Dekkariviikolla on ilmestynyt jo juttuni Fred Vargasin, Dona Leonin, Arnaldur Indriđasonin, Eppu Nuotion ja Samuel Davidkinin dekkareista. Ja lisää seuraa…

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s