Kehollista tekstiä tässä Vegetaristi-romaanissa (Gummerus 2017)! Han Kangin kirja ei maistu paperilta, vaikka kieli on hallittua, jopa paikoin ankaran kontrolloitua.
Kehollisuus syntyy monesta tekijästä. Ensinnäkin päähenkilö Yeong-hye lopettaa lihan syönnin. Sillä hän pyrkii hallitsemaan uniaan ja elämäänsä, vähitellen se tähtää muuttumiseen ajatuksettomaksi luontokappaleeksi, puuksi. Toisekseen naisen lanko pakkomielteisesti näkee kälyn kehon videotaideteoksen kasvina siten, että haluaa maalata vartalon kukka-aihein, jolloin rajat häviävät: ”Oliko Yeoung-hye ihminen, eläin vai kasvi?” Nämä tapahtumat murtavat tavallisten ihmisten tavallisen elämän pariskuntina ja perheenä, myös yksilöinä.
Vegetaristin kerronta vaihtelee romaaniosittain. Romaani alkaa Yeong-hyen aviomiehen minäkerronnalla. Se taustoittaa: perusmiehille naiset ovat omaisuutta. Romaanin toinen osa nähdään langon näkökulmasta. Hän on poikkeusmies, vaimonsa elättämä taiteilija. Päätösosa on itsellisen siskon, jonka kannalta nähdään yhteinen lapsuus ja murtunut nykyisyys.
Päähenkilö saa oman äänen kuuluviin vain muutaman kerran, kun hän romaanin alussa kuvaa käänteentekeviä uniaan. (Kukaan muu ei unikuvauksia kuule, ei mies, ei sisko, ei vanhemmat – vain minä.) Niistä irtoaa kauhu, jota nainen kokee. Jostain se kauhu kumpuaa, niin rajusti nainen reagoi uniin. Ja selittäväthän unet:
Jospa tietäisit, miten kovasti olen aina joutunut ponnistelemaan, jotta hallitsisin itseni. – -. Olin yksin; koko äärettömässä avaruudessa ei ollut jäljellä mitään muuta kuin minä.
Korealaista kulttuuria en tunne. Patriarkaatilta se vaikuttaa. Ja pärjätä pitää muttei saa erottua muista. Universaalin tunnistan: puhumattomuus ja kaltoinkohtelu aiheuttavat pahaa. Romaani kuvaa sisäänpäin kääntynyttä aggressiota, siten selviytymistä ja tuhoutumista. Äärimäisillään se on siinä, miten vain oman kehon kontrolloinnilla kokee hallinnan tunteen. Samalla hallinnan, häviämisen ja pakenemisen rajat hämärtyvät. Kaikki tämä sen jälkeen, kun olemme olleet muka tavallisia, muista erottumattomia, siten hyväksyttyjä, ja jäämme täysin tuntemattomaksi ja ulkopuolisiksi – kuten vaimo miehelleen:
Näin unen. Niin hän oli sanonut kaksi kertaa. Olin näkevinäni hänen kasvojensa vilahtavan ohi ikkunan takana pimeässä tunnelissa, mutta ne tuntuivat vierailta kuin tuiki tuntemattomat kasvot.
Vegetaristia on laajalti hehkutettu, joten odotukseni ovat olleet korkealla. En pety, en kuitenkaan lukiessani hihku. Kunnes luetun jälkeen teksti alkaa versoa tajunnassani kuten lankomiehen ihomaalaukset Yeong-hyen katoavalla keholla.
Romaani on eittämättä hieno. Siinä on vahva tunnelma ja kerrontaa, jonka aukkojen ja symbolien arvoituksia ratkon. Yksin – niin kuin ihmiset tajuntansa kanssa jäävät. Siinä yksi romaanin teemoista. Ja niitä riittää. Yllätyin: Vegetaristi on samalla ”tavallinen” psykologinen romaani, ahdistavuuten asti surullinen ”tavallinen” tarina siitä, miten kasvu- ja kotiolot vaikuttavat ja vahingoittavat.
Romaanin loppusivut: hirvittää. Valoa näkyvissä yhdelle henkilölle? Väkevää.
– –
Han Kang
Vegetaristi
englanninnoksesta suomentanut Sari Karhulahti
Gummerus 2017
215 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Paljon on jo kirjoitettu, muutamia: Luettua elämää löytää monia verrokkeja, Omppu tuntee yötajunnan voiman, Lumiomenalle unohtumaton, Kirjaluotsille moniselitteinen ja Lukuisalle monikerroksinen.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Olet tulkinnut tätä vahvasti. Jäin miettimään, että onko lihansyönnistä luopuminen Yeong-hyen tapa kontrolloida ruumistaan ja elämäänsä. Entä jos se onkin tapa luopua kaikesta kontrolloinnista ja tulla luopumisen kautta kasvin kaltaiseksi. Jonkunlainen buddhalainen aspekti kenties.
Aivan mahdollista. Kovinkin mahdollista, jopa todennäköistä. Tärkeä havainto/kysymys, Omppu!
Minä tulkitsen länsimaisesta vinkkelistä, kun muusta en tarpeeksi tiedä. Ulkopuoliselle päähenkilön toiminta voi näyttää kontrolloinnilta, minulle niin kävi – ja samalla näen siinä rajojen erottamisen vaikeuden. Kontrollointi on samalla häviämistä, katoamista. Romaanin yksi kiinnostavista puolista on juuri se, että päähenkilö nähdään vain muiden kautta, hänen sisäiset tekijänsä jäävät muiden tulkintojen varaan.
Tuo tosiaan, että päähenkilö ei oikeastaan pääse itse ääneen, tekee tähän teokseen lisää kierroksia ja paljastaa lukijalle samalla hänen mekanismejaan tehdä päätelmiä muista. Ehdottoman kiinnostava tämä Vegetaristi ja niin hienoooooooo, että saatiin suomeksi. Kiitos Gummerus.
Juuri justiinsa noin! Ja mitä enemmän kirjaa fundeeraa, sitä enemmän se tarjoaa ja sitä mutkikkaammaksi se muuttuu.
Väkevä tarina, ilman muuta. Se heitti lukijan ahdistavaan maailmaan aivan armotta. Kuinka minua säälitti pieni Yeng-the tarinan lopussa. Sydäntä särki.
Armottomuutta oli kirjassa, ja sitäkin montaa lajia. On kyllä kirja, johon uppoaa teemaa jos toista. Jos nyt vielä luonnehtisi A-tyyliin: armoton, ahdistava ja antoisa.
Vegetaristi on ajatteluttava kirja. Sellainen, joka jää mieleen ja hämmentääkin. En osaa vielä sanoa, pidinkö kirjasta vaiko en, mutta hyvä lukukokemus se oli.
Minuakin se alkoi toden teolla jäytää lukemisen jälkeen, ja siitä putkahtaa koko ajan mieleen jotain uutta. Täytyy nyt toistaa jo todettua: väkevä teksti.
Paluuviite: Han Kang: Valkoinen kirja | Tuijata. Kulttuuripohdintoja