Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.
Onnea naistenviikon Sarit ja nimen johdannaiset! Onnea myös Sariannalle, Piia Leinon esikoisromaanin sankarittarelle. Ruma kassa (Johonny Kniga 2016) töräyttää viihteellisesti ulkonäkö- ja tositv-aiheita.
Sarianna on vetäytynyt viestintäopinnoista ja jymähtänyt kassatyöhön. Syrjäänvetäytyvä sinkku elelee Miiru-kissansa kanssa illuusiotonta arkea. Sariannasta saa välkyn vaikutelman, mutta olematon itsetunto lamaannuttaa pullukan. Esimerkiksi tällaisia havaintoja hän tekee itsestään ja ympäröivästä maailmasta:
Miiru oli täydellinen vastakohtani: anteeksipyytelemätön ja aina yhtä itsevarma, vaikka pää olisi juuri juuttunut kukkamaljakkoon tai tasapainoilu päättynyt uintiretkeen vessanpöntössä. Ei ole ihme, että netti pursuaa nimenomaan kissavideoita. Koirat ovat tähdiksi liian kömpelöitä ja hönöjä, lapset lievästi ärsyttäviä, mutta kissoissa elää täydellisen start-up-yrittäjän häpeämätön sitkeys.
Tahmaisen myymäläepisodin jälkeen hän saa paikalle osuneelta asiakkaalta houkuttelevan haastattelukutsun ja päätyy tv-kisailemaan Thaimaan pikkusaarelle joukkueeseen Hirviöt. Vastassa on Kaunottaret, joukko koreita mediajulkkiksia. Sarianna tekee teräviä huomioita ja on samastuttava taustoineen ja kokemuksineen, mutta muista henkilöistä ei paljon paperinukkeja paksumpia kasva, vaikka osalla elopainoa on yli suotavien painoindeksien.
Aikakautemme mediapainotteinen ulkokohtaisuus saa kyytiä. Romaani pyrkii purkamaan tyhmä kaunis / viisas ruma -ajattelua, mutta myös hyödyntää sitä. Ulkonäköaihe ei tarjoa uutta, eivät myöskään hämärätouhut viihdeteollisuudessa. En kuitenkaan heittänyt kirjaa kesken, sillä teksti kulkee ketterästi. Joutuisa ja hauska ilmaisutapa kantaa kerrotun köykäistä kuormaa. Tai siis onhan letkeissä lauseissa kuormittavaa ja painavaa asiaa takana.
Painavin puoli romaanissa käsittelee itsetuntoa ja pärjäämistä. Tai sitä, miten helposti se horjuu, etenkin sitä, miten puolihuolimattomat tai tietoiset tölväisyt tukehduttavat hauraan uskon ja tahdon. Tätä tärkeää asiaa osoitetaan kisailijoiden kokemuksien välityksellä. Se, että kuka tahansa voi huomauttaa toisen ulkonäöstä tai tehdä siitä alentavaa huvia, ei tunnu sivistyskulttuuriin sopivalta. Näin kuitenkin on. Pieni piikki viihdelihassa on Ruma kassa. Toivottavasti ajanvietteen virkistämänä edes joku kirjan lukija hyväksyy itsensä sellaisen kuin on ja tukee siinä muitakin.
– – –
Piia Leino
Ruma kassa
Johonny Kniga 2016
viihderomaani
223 sivua.
Sain kirjabloggaajakaverilta lainaan.
Muita Ruman kassan lukijoita mm. Kulttuuri kukoistaa, Kirsin Book Club ja Mannilainen.
Naistenviikkoni alkoi Paula Havasteen Veden vihoilla.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Kirjan nimi on hirveä, mutta kansikuva johdattelee chick litiin. Yhdistelmä on jo valmiiksi sellainen, että jää odottamaan jotain kritiikkiä nykyajan ulkonäkökeskeisyydestä. Sitä kyllä tarvitaan, pieniä piikkejä edes.
Kyllä kansi kertoo paljon sisällöstä. Vaikkei sisältö mullistavaa tarjoa, on se hyvällä asialla. Ja romanssipuoli on aika tervejärkinen päähenkilön osalta.
Ketterästi ja letkeästi teksti juoksee, ja minäkin toivon tästä pientä piikkiä ulkonäkökeskeisyyteen – hyvä aihe.
Näin on. Itse asiassa ei mikään ole liikaa, kun vahvistetaan uskoa kaikenlaisen koon ja ulkonäön sopivan – paineitta.