Poistan varmistimen, kun luen mainesanat ”kansainvälinen menestys”. Miksi? Onhan suosio todistus kirjan vetävyydestä, mutta dekkari- ja trillerimakuni ei aina mene yksiin markkinahumun kanssa. Siitä huolimatta testaan ”kansainvälistä suurmenestystä”: Jääkaksoset (Otava 2016).
Heti kärkeen totean, että S. K. Tremaynen trilleri toimii hyvin. Kaksostytöistään toisen menettänyttä pariskuntaa seurataan näkökulmaa vaihtaen. Äidin osuudet ovat minäkerrontaa, isän osuus näytetään kolmannessa persoonassa. Minuun aina näemmä vetoaa tällainen ristivalotus, ja tämä trilleri herkuttelee juuri sillä, miten puolisot käsittelevät kriisiä, toisiaan ja jäljelle jäänyttä tytärtä. Ja karmaisee oikeasti, kumpi kuusivuotiaista tyttäristä…
Jännitystä luodaan melko epätavallisin keinoin: pariskunnan tulkinnat toisistaan, epäilykset ja negaatioiden kierrokset kasvavat sivu sivulta. Kun vielä ympäristöksi vakiintuu tuulen pieksemä pikkusaari Skotlannin rannikolla, lisääntyy kauhuun vivahtava tunnelma.
Ehkäpä siinä tapauksessa kunnon talvimyrsky sopisi kuvaan, loisi asianmukaisen taustan aina vain voimistuvalle järjettömyydelle. Sillä heidän elämänsä oli tätä nykyä yhtä melodraamaa. Tai ehkä jonkin sortin naamioteatteria. Ja he kaikki kolme olivat valepuvussa.
Kirja houkuttelee symppaamaan äitiä – minäkerronnalla on sellainen vaikutus. Vähän ihmettelen hänen tapaansa ohittaa tyttären puheet tai sitten takertua niihin. Selittäviä tekijöitä on, sillä vaikenemistyylin viitataan periytyneen. Matkan varrella voi myös ihmetellä suosikkilapsipuheita, koulukohtelua ja…
Mielenkiintoisesti minua heilutellaan välillä pitämään isästä, välillä ei. Lapsiraukkaa säälin ja mietin mielessäni, että kyllä meillä sote-palvelut tarjoaisivat kriisiterapiaa. Vai joko ovat säästöt purreet, ovatko myös Englanti-Skotlanti-akselilla? Realismi sikseen: trillerin tehokeinot ovat tässä kirjassa tarkkaan harkittu, ehkä liiankin laskelmoidusti, mutta antaa vain myrskyn myllertää ja paloittain paljastua pahat.
Selkeä viihdemäisyys silottaa tarinan terävimmän kärjen, mutta kesäpäivän ratoksi Jääkaksoset sopii hyvin. Ei se kuumanakaan päivänä sula veteläksi, sillä koko ajan juonellisesti tapahtuu, ja salat selviävat säästeliäästi. Ja loppu keikauttaa onnistuneesti.
– – –
S. K. Tremayne
Jääkaksoset
suomentanut Oona Nyström
Otava 2016
trilleri
349 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Tuo kansi ei houkutellut minua yhtään, mutta ehkä tämän voisi sitten kuitenkin lukea. Kummasti aina kesällä kaipaan dekkaria, vaikka muuten ne jää melkein kokonaan lukematta.
Kokeile! Pidin siitä, ettei jahdattu sarjamurhaajaa eikä rumihia synnytetty tuon tuosta.
Minua tässä ei houkutellut mikään, mutta toisin kävi. Lopulta päädyin vertaaman kirjaa Luptonin Sisareen ja yhtäläisyyksiä olikin aika paljon ja tunnelmavetoisuus oli sitä vieläkin enemmän. Pidän epäluotettavien kertojien teksteistä eli tässä todellakin vedätettiin lukijaa moneen otteeseen. Jotain erityistä tässä täytyy olla, sillä tätä on luettu blogissani kuumasti.
Hyvin iskee tällainen, koska – toistan itseäni – psykologinen jännitys, jossa ei umpimähkäinen psykopaatti sarjamurhaa, on uskottavaa, vaikka tyylittelyä onkin. Epäluotettavat kertojat suolaavat tekstin maukkaaksi.
Mainio tuo sote-mietintäsi! Älyttömän epäuskottava ja markkinoitu, mutta yllättävän koukuttava ja etenkin pelottava, tämä kirja. Kertalukemiseen ja viihtymiseen oikein sopiva, ei voi kuin ihailla. Ja pelätä.
Totta pakiset. Nostan hattua, että kirjailija onnistuu näin jännäritavoitteissaan (ilman sitä psykopaattimurhaajaa).
Aloittelin tätä ja (jopa omassa lajissaan) epäuskottava alku sai jättä,ään kirjan kesken. Sen verran hyvää olen tästä lukenut, että koetan päästä alun yli, heittää ns. aivot narikkaan ja jatkaa viihtymiseen saakka.
Katsotaan, kuin sinun käy! Kuulolla.
Luin tämän vasta nyt. Luin jopa yksin pimenevässä syysillassa ja se on hyvin minulta. Kissat osaavat lisätä tunnelmaa ihan huvikseen. Tarina piti otteessaan loppuun asti.
Jämäkkää jännitystä on ja mukavasti keikautetaan ennakkoajatuksia. Aika hyvin kestit, vaikka pimenevä syysilta voi lisätä hirivitystä!