Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Olen pää pyörällä Eurooppalaiset unet (WSOY 2016) jäljiltä. Nämä unet stimuloivat: mitä oikeastaan näin, mitä jäi huomaamatta? Emma Puikkonen on kirjoittanut poukkoilevan tarinapyörän, joka houkuttaa juoksemaan perässä.

Tätä voi kai kutsua episodiromaaniksi ja maagiseksi realismiksi. Gdanskin telakalta 1980 aloitetaan ja päädytään Lontooseen 2027, mutta siinä samassa ja välillä on henkilöitä ja tapahtumia ympäri Eurooppaa. Tietynlaisena johtojuonilinjana pysyy ruotsalainen Johannes, johon kytkeytyy vähintään välillisesti jotain jonkun toisen henkilön kautta. Romaani on kuin hämähäkinseitti: joka eurooppalainen kolkka tai henkilö on jollain tavoin yhteydessä toiseen haurain säikein.

Lukujen otsikointi on tyyliä ”1 hotellihuone, 35 naista, lasta, miestä ja vanhusta Budabest-Berliini, etäisyys Gornje Obrinjeen noin 545-1230 kilometriä”. Viehätyn ja koukutun, koska en voi ennakoida, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtuu, en pysty arvailemaan, mihin seuraava luku minut vie.  Ilahdun, kun sattumalta törmään johonkin ennestään tuttuun hahmoon, etenen uteliaana, mikä mutkayhteys seuraavassa tarinassa on vai onko mitään. Jokunen juttu on irrallinen, eksyttävä jopa, mutta loppuosuus vakuuttaa minut: nämä unet minun kannatti – täytyi –  nähdä.

Entä ne unet? Unia ei kannata sotkea unelmiin, vaan ne voivat olla harhoja, painajaisia tai mahdollisuuksia. Voimakkaita minusta ovat esimerkiksi alun rekkamatka, avuttoman isän näyt ihmisten sisäisistä kivistä, berliiniläisen tyttären ja äidin kohtaaminen sekä hotellihuone Berliinissä. Ihmettelen ja ihastelen sitä, että vähäväkisestä eurooppalaiskolkasta ilmestyy tällaista omaperäistä ja monelta kantilta ajateltua proosaa.

Utopian ajatteleminen tuntui vain pakottavalta. Me tarvitsemme sen, Immi ajatteli. Me tarvitsemme sen, jotta olisi toimiva kompassi.

Kieleksi käännettyinä unet ja fiktiiviset todet sinkoilevat eläviä kuvia, pysäytettyjä tilanteita, merkitykseltään sakeita hetkiä ja kokemuksellista totuutta vaikkei totuudesta voi tietää. Kerronta on nautittavaa: tarkkaa, selkeää kieltä, jossa yhdistyy uskomaton ja uskottavuus. Saan ihmetellä, mikä on totta ja voiko olla totta se, mikä tapahtuu tai voiko siihen vaikuttaa.

Eurooppalaiset unet

Toivottavasti kuvailuistani ei saa höttöhörhövaikutelmaa. Kirja pohjautuu kovaan ainekseen, eurooppalaiseen lähimenneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaan, jossa tavallinen kansalainen elää elämäänsä, vaikka koko ajan kytee tai palaa jossakin syrjintätilanne, lakko, mellakka, poliittinen selkkaus tai kansanmurha. Yhteiskunnallinen valveillaolo on unien takana.

Puolassa on joku, joka ei ole painanut päätään ja tuijottanut kengänkärkiä ilmiantajan pelossa, joku on sanonut ääneen mitä haluaa ja miksi. Aivan vittu käsittämätöntä ja upeaa, että ihmiset edes kärpäsenpaskan mittaisen hetken uskovat että voivat liikuttaa tulevaisuuttaan.

Tämänlaatuisia romaaneita tarvitaan, tarinoita, joista ei voi olla varma ja jotka tekevät levottomaksi. Eurooppalaiset unet oli erityisen iskevä kirja lukea Brexit-äänestystulosta seuraavana päivänä.

– –

Emma Puikkonen
Eurooppalaiset unet
WSOY 2016
romaani
178 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa mm. Lumiomena, Kulttuuri kukoistaa, Reader why did I marry him ja Täysien sivujen nautinto.

Mainokset

12 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

12 responses to “Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

  1. Omppu Martin/Readerwhydidimarryhim

    No niin. Ilahduttaa, että sinäkin innostuit Eurooppalaisista unista. On niin käsittämätöntä, että tästä teoksesta ei juurikaan julkisuudessa puhuta. Onneksi sentään muutama bloggari (Kröhöm!!!) on innostunut Puikkosen hienosta romaanista.

    Hieno on kirjoituksesi, en siinä mitään höttöhörhöjä nähnyt. Se Berliini-juttu oli minusta hienointa, mitä olen aikoihin lukenut. Voi elämä, miten hurjaa!

    • Tällaiset pinnalta repaleiset ja sisuksista jäntevät tekstit kyllä ilahduttavat ja ihastuttavat. Laillasi ihmettelen, ettei kirjasta ole melua pidetty. Nousee ilman muuta vuoden 2016 TOP5-lukemistoon!

  2. Voi kun kiinnostus tätä kirjaa kohtaan kasvaa koko ajan. Jospa kesän mittaan Eurooppalaiset unet tulisi kohdalle.

    • Toivottavasti saat käsiisi – kiinnostaa lukukokemuksesi. Olen niin iloinen, että tällaisia yllätyksellisiä romaaneita ilmestyy, sellaisia tarinoita, joita lukiessa ihmettelee, miten on voinut jonkun mieli luoda tällaiset maailmat.

  3. Rohkenin kiusata sinua jälleen haasteella. Marjatta on loihtinut hienon haasteen. http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/06/elakoon-essee.html
    Minäkin haluaisin lukea tuon Eurooppalaiset unet.

    • Ok, otan haasteen vastaan! Essee menee mukavuusalueeni rajoille, siis viisasta koetella sitä. Ja kuten postaukseni osoittaa: suosittelen unennäköä eurooppalaisittain!

      • Kiitos Tuijata. Minäkin olin tuossa rajoillani. En oikein löytänyt haluamaani. Yritin hakea kasvitieteestä, mutta ajatukseni ovat jumissa.

      • Kirjapinossani on avaamattomana Tommi Melenderin viimeisimmät esseet. Taidan testata ne. En ole saanut aikaiseksi sitä aloittaa. Annoit nyt tarvittavan kipinä.

  4. Kiitos kun muistutit tästä! Olin varaamassa kirjastosta jokin aika sitten, mutta unohdin, nyt teen sen samoin tein. Vaikuttaa tärkeältä ja kiinnostavalta teokselta.

  5. Arja

    Ei tosiaan mitään höttöhörhöä Puikkoselta! Mutta levottomaksi tekevän kihelmöivää, kyllä. Kunnianhimoisesti rakennettu teos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s