Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Sallittakoon positiivinen jossittelu. Siihen sysää Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä (Atena 2016).

Jos pidät kehitysromaaneista, tässä sinulle on sellainen. Jos sinua kyllästyttävät esikoiskirjailijoiden ”sitten minä kypsyin” -kehitysromaanit, tämä ei ole sellainen. Siis kyllästyttävä. Onhan kulunutta kelata synkeää sälää sisältävä elämä lapsesta kolmikymppiseksi, mutta jos sen tekee Pohjalaisen tapaan, se viihdyttää.

Käyttövehkeitä

Jos pidät siitä, että päähenkilö on kompleksinen, sanavalmis ja tarkkasilmäinen nuori nainen, tässä sinulle on sellainen. Hienosti kertoja tavoittaa äänensä lapsena ja kyynistarkkailevana aikuisena. Ja hän on kirpeän hauska. Vaikka veli vaivaa, äiti ärsyttää ja isä itkettää, sinne sekaan heltiää hersyvä heitto. Jos et jaksa enää yhtään päihdeongelmaeroperhekuvausta, kokeile kuitenkin tätä, sillä tarinan kerrontamoottori hyrrää mukavasti, esimerkiksi näin:

Minä en silloin vielä tiedä, että joutuessaan tarpeeksi tiukille ihminen menee mielessään suoraan menneisyyden kaapille, ottaa sieltä käytöksen ja pukee sen ylleen. Löytyipä sopivaa tai ei.

Jos pidät ajan kanssa kekkuloimisesta, kirja sopii sinulle. Päähenkilö kuvaa nykyisyyttä ja menneisyyttä mielensä mukaan. Jos epäilet, ettet pysy siirtymissä kärryillä, ei se mitään, sillä muhevia tilanteita kirja kuitenkin kuvaa. Mukavasti juonenkuljetukseen sotkeutuvat pää- ja sivuhenkilöt, ajat ja paikat.

Jos pidät autokauppiaista, lue Käyttövehkeitä. Tai jos et pidä, lue silti, sillä kirjan öjynkatkuinen autobisnesympäristö henkilösuhteineen on originelli. Autokauppiasisän ja kertojatyttären suhteen vaihtolämpöisiä sävyjä ripotellaan mielenkiintoisesti. Muissakin perhesuhteissa riittää purtavaa. Asiat näytetään, ei juuri selitetä, mikä on esikoisromaanille eduksi.

Jos haluat lukea kirjaa surusta ja toivosta luopumisesta, lue Käyttövehkeitä, sillä se on myös romaani hyvistä muistoista ja toivosta. Käyttövehkeitä on sympaattinen haikeus-hurjuus-huvi-yhdistelmäteos omaleimaisin tulokulmin.

– – –
Soili Pohjalainen
Käyttövehkeitä
Atena 2016
(kehitys)romaani
243 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Kirjasta tulee totta -blogissa kirjailija kertoo esikoisromaanin synnystä.

Advertisements

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

8 responses to “Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

  1. Kiitos kivasta, viihdyttävästä ja ilahduttavasta jossittelusta! Kiitos lukemisesta, perehtymisestä ja lukukokemuksesta kertomisesta. Kiitos!
    Soili Pohjalainen

  2. Jos minä jostain kotimaisesta esikoisesta kiinnostuin blogijutun perusteella, niin tästä nyt. Pohjalaisen kirjan olen toki oikeasti pannut merkille jo aiemmin, mutta kirjapinot täällä kotona tuntuvat vain kasvavan… Tämä kuitenkin selvästi sellainen, että kannattaa lisätä pinoon ja lukea myös.

  3. Paluuviite: Miten se nyt menikään? | Kirjasta tulee totta

  4. Olen juuri kirjoittamassa Käyttövehkeistä ja piti tulla hiukan kurkkimaan mitä muut ovat olleet mieltä. Kirjaa oli mukavaa, hauskaa ja viihdyttävää lukea mutta niin oli myös sinun bloggaustasi ❤ Torstaina nähdään!

  5. Paluuviite: Käyttövehkeitä - Kirjaluotsi - Ajatuksia mieltä avartavista kirjoista ja tarinoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s