Ensin haluan mainita loogisen mahdottomuuden: runoilija on maailmankuulu julkkis. Ei kai niin voi olla edes vuonna 1994, johon sijoittuu Deborah Levyn romaani Uiden kotiin (Fabriikki Kustannus 2016). Toiseksi totean, että tuiki taiteellinen hämäryys vaanii kulman takana (mutta sittenkin pysyy siellä, takana väreilemässä). Kolmanneksi painotan, että Uiden kotiin tuottaa kerrontaonnentunteita.
Merkittävä runoilija Joe Jacobs viettää kesää kuumassa nizzalaishuvilassa. Mukana ovat toimittajavaimo, teinitytär ja tuttavapariskunta. Liepeillä häärivät hippitalonmies, mickjaggertyylinen baarimikko ja naapurin reumainen rouva. Pakan sekoittaa paikalle pelmahtava sekopääneito. Tai tilanne on kyllä ollut ilmeisen kireä jo ennen Kitty Finchin ilmaantumista, mutta tasapainoton runoilijan ihailijatar käynnistää korttitalon sortumisen.
Tyttö ei ollut runoilija. Hän oli runo. Hän oli napsahtamaisillaan kahtia. Joe ajatteli, että hänen omat runonsa olivat saaneet tytön rah rah rah rah rakastumaan häneen. Ajatus oli sietämätön. Hän ei kestänyt sitä. Tyttö yritti muistaa, kuinka sanotaan muistaa.
Kourallinen henkilöitä kerrotaan eläviksi. Se käy niin kuin harsittaisiin repaleista kangasta: teräviä pistoja tikataan sinne tänne, eriparisia tilkkuja yhdistellään. Ei tule suojaavaa takkia, tulee läpinäkyvä viitta, joka paljastaa henkilöistä arvaamattomia.
Eihän juoni ole mikään omaperäisyyden ylistys, näitä taiteilijakriisejä, päät sekoittavia ja päänsä sekoittaneita laiheliininaisia sekä kasvukiputyttöjä on tukuittain kirjallisuudessa. Silti on odotettavissa kummallisia sivujuonteita ja poikkeavia motiiveja.
Pienoisromaanissa on ilmaisuvoimaa. Luen välillä henkeä pidätellen tekstiä, sillä joskus virke päättyy tai seuraava alkaa kierteellä, jota en osaa odottaa. Nautin. Myös kerronnasta välittyvä sakea tunnelma kiehtoo.
Uiden kotiin on hengeltään jopa julma. Rakkauden ympärille kaikki kietoutuu, ja takertuvat tunteet ajavat ahtaalle. Minulle pienoisromaani kertoo ihmissuhteiden hiertymistä, depressioista, sodan varjoista – ja kyllä jotain tihkuu myös runoudesta.
Uiden kotiin on luonnollisesti otsikko ja romaanin tarinaan oleellisesti liittyvä runo. Kotiin uiminen – se sisältää uppoamisen mahdollisuuden. Minuun romaani upposi. Vaaran tunne väreilee vangitsevan kerronnan kerroksissa. Tarina on tiheä, huomattavasti laveampi kuin sivumääränsä.
– – –
Deborah Levy
Uiden kotiin
Suomentanut Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2016
romaani
144 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
P.S. Hienoa, että yhä syntyy tällaisia riippumattomia pienkustantamoja!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Hauska yhteensattuma, luen tätä parhaillaan englanniksi enkä edes tiennyt, että tästä on ilmestynyt tuore suomennos! Kerrontatyyli on minulle ehkä hieman liiankin poukkoilevaa ja kirjan alussa menin henkilöissä aivan sekaisin, mutta jokin tarinassa kieltämättä lumoaa.
Tunnelmassa on kaappaavia elementtejä, sopivan epäselvää 🙂
Minulla on tulossa tämä seuraavaksi lukuun, Kuulostaa kyllä aivan minun kirjaltani! Jonkinlainen kaipuu onkin pienoisromaanien pariin nyt.
Fabriikki Kustannus on tosiaan kiinnostava uusi toimija kentällä, heidän ensimmäinenkin kirjansa eli Laura Restrepon Intohimon saari oli mainio.
On tosiaan hyvä, että on pieniä kustantajia, jotka voivat vetää omaa linjaansa. En ole mainitsemaasi kirjaa lukenut, vielä.
Tämä oli jonain vuonna Baileys-palkinto -ehdokkaana ja laitoin silloin muistiin, mutta en vielä ole lukenut tätäKÄÄN! Mainiota, että on saatu suomeksi. Kuullostaa kyllä kiinnostavalta. Kuten Maisku ylempänä totesi, niin Fabriikin kustannuslinja vaikuttaa lupaavalta.
Mielenkiinnolla odotan muita lukukokemuksia. Kiinnostavia kirjauutuuksia tuppaa ilmestymään, kyllä.
Uiden kotiin tehosi minuun. Hieno tarina. Aivan mahtava.
Kyllä. Se jää vaivaamaan. Tapa kertoa vaikuttaa.
Upea kirja.
En tullut lukiessa ajatelleeksi, että tämä olisi julma, mutta nyt kun sanot, niin niinhän tämä onkin. Ja siinä taitaa piillä aika suuri osa kirjan viehätyksestä, jopa.
Levyn romaani on tiivis ja tiheä. Ja julma. Sen lisäksi paljon muuta. Proosaherkkua kaikin puolin.
Paluuviite: Deborah Levy: Mitä en halua tietää | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Deborah Levy: Elämän hinta | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Claire Powell: Yhdessä pöydässä & Deborah Levy: Kuumaa maitoa | Tuijata. Kulttuuripohdintoja