Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus

Skandinaaviseen jännityskirjallisuuteen ilmestyi juuri pikantti lisäys. Samuel Davidkinin esikoisromaani Esikoisten lunastus (Johnny Kniga 2016) kertoo suomenjuutalaisesta yhteisöstä ja hasidien juutalaislahkosta. Keväisen Helsingin kaduilla kuljetaan tiheästi ja etsitään talmudaarretta sekä sitä jahtaavia hämärämiehiä. Tällaista ei ennen suomalaisjännäreissä ole ollut.

Juutalaisuusjuonne on kirjassa oleellinen, niin myös kahden päähenkilön osuus. Leo Asko on omaperäinen poliisitutkija, erakoituvalta ja kompleksiselta vaikuttava oman tien kulkija. Hänen luottoapunaan toimii vakaumuksellinen juutalaisuskovainen Daniel, joka hänkin on vakavamielinen kolmikymppinen. Kumpikin tahoillaan kipuilee perheasioita. Noir-henkisyyttä on tarinassa ja henkilöissä, Danielin sanoin Leolle:

Olet ollut paikalla, kun pimeys on ollut läsnä. Niin yksinkertaista se on, ja samalla sitä ei voi koskaan kokonaan korjata tai selvittää. Tiedäthän, kuinka haavoittuva ihmissielu on. Sen osat ovat kuin lankoja vaatturin käsissä, ja on pienestä kiinni, että se saavuttaa ja säilyttää muotonsa.

Pidättäydyn enemmiltä paljastuksilta. Päästän välillä ääneen itse kirjailijan, sillä kuuntelin hänen haastatteluaan maaliskuun lopussa:
– Joskus kun menee syrjään, näkee paremmin, mistä on kyse. Tämä pätee Askoon, sama pätee juutalaisuuteen. Isättömyyden teema on myös syrjässä oloon liittyvää. Se tuli kirjaan, koska vanhemmuuden merkitys on kiehtonut minua. Toisen vanhemman puuttuminen jättää aina jäljen. Päähenkilölle se on sulkeutumaton haava. Sama koskee muitakin hahmoja.
– Tarina on fiktiivinen mutta juutalaisuuden historia Helsingissä on faktaa. Suurin osa juutalaisista muutti Helsinkiin tsaarin sotilaina 1860-luvulla. Juutalaiset elävät koko ajan menneisyydestä tietoisina. He muistavat 3000 vuotta vanhoja asioita ja viimeisen 100 vuoden dramaattisia asioita. Mystiikka kuuluu juutalaisuuteen, ja kirjassa on hieman sitä. Aihe on lähellä minua, juutalaisuus on oma selkärankani.

Toistan: juutalaisuus on jännityskirjallisuudessa tuore näkövinkkeli, ja kiehtovasti se kirjassa kulkee. Siinä on vahva sisäpiirituntemuksen sointi. Toinen asia, joka minua kiinnostaa, on elävä miljöö. Nimetyillä keskustakadulla kulkemista kuvaillaan tarkasti. Helsinki on selvästi yksi päähenkilö. Näin Davidkin totesi kaupunkikuvauksesta ja painotti sen merkitystä:
– Helsinki on minulle koko ajan läsnä ja kiehtoo, en haluaisi olla missään muualla.

Esikoisten lunastus -dekkarissa on minun makuuni jonkin verran epätasaisuutta. Vaikka keskushenkilöissä on omaperäistä virettä, heissä on jotenkin erikoisen veretöntä varovaisuutta. Etenkin käsivarren mitan päässä pidetyt naissuhteet hämmentävät, mutta se myös vaikuttaa siten, että toisaalta joudun perusdekkareista poikkeavan suhdekuvaustavan pauloihin. Totean kuitenkin: etäisenkohtelias ilmaisu voisi jatkossa väkevöityä. Eniten murehdin kielellisiä kömpelyyksiä ja hitusen kankeaa kerrontaa.

Koska aihepiiri kytee, jopa kipunoi, ja miljöö loistaa, jatkan Davidkinin tuotannon seuraamista. Kirjan ihmissuhteet jäävät auki. Kirjailija kertoikin, että niitä on tarkoitus syventää ja kirjalle on jo tekeillä jatko-osa.

– –
Samuel Davidkin
Esikoisten lunastus
Johnny Kniga 2016
jännitysromaani
299 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.