Korot kopisten haarukoi kulttuuriharrastuksiin sopivia taidelajeja ja vierailukohteita. Katja Jalkasen ja Aino-Maria Savolaisen kirjan alaotsikko on sopivasti Käytännön opas kulttuuriviidakkoon.
Otsikon nähtyäni mietin, miksi ei voi tassutella tennarein, kiitää kiiltonahkakengin tai maleksia maiharein. Tarkoitan lähinnä sitä, vahvistaako kirjan nimi käsityksiä kulttuurista naisihmisten puuhasteluna. Ei naispainotuksessakaan mitään vikaa olisi – kulttuuriharrastuksethan ovat naisvaltaisia (ja ne tutkitusti tekevät onnelliseksi ja pidentävät ikää, hyvä naiset!). Kirjan kohderyhmä on selkeästi aikuiset, ja otetaan tekstissä jokapojatkin huomioon, ei vain marimekot. Kunniakas tavoite on innostaa kaikkia (aikuisia) kulttuurin pariin.
Kirja esittelee laajasti kulttuurilajeja oopperasta ja baletista museovisiitteihin ja kulttuurimatkoihin. Pukukoodikin avataan kulttuurialoittelijan epävarmuutta poistaen. Mukana on lajiesittelyjä, sanastoja ja teoskuvailuja.
Kerronta on letkeää, luistavaa ja irtonaista. Kulttuuriharrastuksesta halutaan karistaa tärkeily. Hyvä! Runsaasti esitetään lukijalle kysymyksiä, mikä myötäilee kulttuuriherättelytavoitetta. Testit ovat hauskoja, esimerkiksi heti aluksi voi asemoida itsensä: olenko Nirppanokka-Niilo vai Poppi-Pinja?
Korot kopisten haastaa kurottelemaan mukavuusrajojen yli. Siksi se sopii jo alun alkaenkin kulttuurimyönteiselle lukijalla. Silti himottaa tietää, miten kirjan vastaanottaa änkyrä-äijä, joka lähtökohtaisesti pitää kulttuurihömpötyksiä turhina.
Ihan hitusen kirjassa on opettavaisuutta, mikä ei häiritse rennossa menossa. Mutkiakin suoristetaan: vaikka kokemusten omakohtainen elämyksellisyys on pointtina, kirja tarjoaa pelastusrenkaita.
Luonnollisesti kannustamme nauttimaan kulttuurista mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja aidosti, mutta joskus pienet oikopolut voivat olla paikallaan. Siksipä neuvomme, kuinka luovit itsesi kunnialla ulos kiperästä tilanteesta.
Enpä tässä paljasta, miten…
Minua hauskuttavat kirjan Ystäväkirja-sivut, joissa on lainattu tunnettujen kulttuurihenkilöiden haastatteluiden pohjaksi lasten ystäväkirjaideaa. Haastatelluista ilmenee aivan uusia puolia. En olisi arvannut Jaakko Hämeen-Anttilan lempileffaa tai Katja Ketun lempimuseota. Jos jotain rukkaisin, haastateltavien ikähaarukka voisi olla tätä valikoimaa leveämpi, mukana joku ”kunnolla” vanha ja joitain nuorempia kuin 1970-luvulla syntyneitä. Tämä vielä antoisasta kulttuurioppaasta: kannen ja sisäsivujen omenanvihreä korkkarivinjetti on viehättävä!
– – –
Katja Jalkanen ja Aino-Maria Savolainen
Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon
Avain 2016
asiaproosaa
168 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Olin Jyväskylän messuilla kuuntelemassa, kun kirjoittajat esittelivät teostaan, ja tokihan se piti omaksi ostaa. Mukavan rentoa meininkiä, lukiessa tuli mietittyä, millaisia uusia aluevaltauksia itse voisi kulttuurin saralla tehdä. Luulen, että kirjan pariin tule palattua useaan kertaan.
Samoja tunnelmia on minulla kirjasta! Se on ihastuttavan käytännönläheinen ja koreilematon. Oli varmasti mukava kuunnella tekijöitä, uskon heidän innostavuuteensa.
Kiva, että kirjoitit tästä. Kirjan nimi on Korot kopisten, mutta kyllähän me painotamme, että aina voi vaihtaa tennareihin. 😉
Valoisaa kulttuurikevättä sinulle!
Kiitos Katja, samoin sinulle! Totta, kyllä tennarit mainitaan, ja siihenhän minäkin päädyn, että jalkineista viis, kun pistää jalalla koreasti kulttuurin parissa. Korot kopisten on mainio kulttuuri-innostusopas! Kiitos oivaltavasta kirjasta!
Mitä, sinä sait kirjan jo? Tilasin, muttei ole vielä tullut… Odotan suurella innolla! Kivasti ja lukemaan houkuttavasti kirjoitit, kuten aina. Saisikohan änkyrä-äijänkin tätä lukemaan?
Kiitos, Arja! Kommentoi heti, jos änkyrä lukee, kokee ja kultturoi!
Änkyrä-äijien(kin) arviota odotellemme kieli pitkällä 😉
Kiitos sinulla Tuijata oivaltavasta arviostasi!
Kiitos teille innostuskirjasta! Tällaiset helposti lähestyttävät tutuksi tekevät oppaat ovat paikallaan!
Minä niin menisin korot kopisten, mutta 30 vuotta liian isoa ja jyrkärinteistä puutarhaa rajoittaa korkkarihimojani, sillä oikea polvi ei aina kestä. Nyt myydään muuten aivan upeita varrellisisa tennareita, kuten sun kuvassakin on: Minulla on tuollaisia kahdet, vaaleanpunaisina:)
Tämä kirja voi jollekin olla startti kulttuuririentoihin, sillä tieädn joidenkin pelkäävän vaikka Savonlinnan oopperan ’tuntematonta’ pukukoodia. Itse pukeudumme toki muistaen, että esitys päättyy vasta puoliltaöin, jollin vielä mennään Casinolle syömään, mutta on siellä tullut nähtyä vaikka mitä pukeutumista brittiyläluokan galmourista boheemeihin taiteiljoihin farkuissaan.
Oikein pirteä ja hauskasti tehty kirja!
Aivan, pirteä ja innostava kirja! Käyn silloin tällöin kansallisoopperassa ja nautin väen kirjavuudesta, asujen skaalasta iltapuvuista reikäfarkkuihin. Ymmärrän ilon koristautua spesiaalitilanteisiin ja ymmärrän senkin, että viis veisaa ulkoisesta ja hakee kulttuurielämyksiä omalla tavallaan. Vita brevis, ars longa. Tiedä häntä, sopiko viisaus tähän 🙂