KaroliinSuomalaisen kulttuurin vuosipäivää juuri vietettiin. Väinämöishattu päässä murjotettiin, murahdeltiin hieman, vältettiin kaikenlaista kontaktia ja nautittiin äänettömyydestä. Jotkut noin, jotkut toisin. Stereotypioita suomalaisuudesta kuvittaa Karoliina Korhonen sarjakuvakirjassa Suomalaisia painajaisia (Atena 2016). Se alaotsikko on mojovasti Vähäsanaista vertaistukea.
Tämän kirjan päähenkilö on suomalainen Matti, joka arvostaa rauhaa, hiljaisuutta ja henkilökohtaista tilaa. Kuten arvata saattaa, kaikki ei suju aina niin kuin Matti toivoisi.
Sinunkin sisälläsi saattaa asua pieni Matti.
Ryhdyin tutkiskelemaan itseäni. Toden totta, sieltä sun täältä sivuja plaratessani löysin sielunkumppanin. Tuo on niin totta bussimatkoillani: en voi siirtyä, ettei vieruskaveri miettisi, mikä hänessä on vikana. Tai jos toinen siirtyy vierestäni, murehdin, mitä vikaa minussa on. Tai en tiedä, miten tervehtiä etäistä tuttua.
Sarjakuva – vai ovatko nämä lähinnä yksittäisiä yhden sivun pilakuvia – on osuva tapa kiteyttää oivallus. Vähäeleinen piirrostyyli tukee sanottavaa: yksi tilanne, tunne ja ilmiö osuvat muutamalla viivalla maaliin. Yksinkertaisesta pallopäätyypistä saa ihmeen paljon irti. Pidän siitä, että värejä käytetään harkiten. Silloin kun mustan ja valkoisen lisäksi on muuta väriä, ilme kirkastuu.
Karoliina Korhonen on onnistunut tuotteistaa simppelisti ilmaistun tavistyypin. Pidän sitä mainiona toimintana. Englanninkielisenä Matti seikkalee blogissa Finnish Nightmares, ja voipi häntä seurata muillakin some-kanavilla. Facebookissa on 125 000 Matin seuraajaa.
En ole erityisen innoissani stereotypioista, ja kieltämättä tämän Matin monet pulmat tuntuvat kuluneilta. Jostain ne kumpuavat ja jollekin ne voivat olla totta. Ja alankin ajatella, että kirja kertoo muuan Matista, joka kokee asiat noin. Johonkin voin samastua, kaikkeen en. Niin aina. Joku voi tämän kirjan tyylisistä kliseistä kiusaantua, joku taas kokea ne omakseen.
Uskon, että Suomalaisia painajaisia sopii hyvin keskustelun virittäjäksi vaikkapa suomalaisuudesta puhuttaessa kaikenlaisissa opetusryhmissä, oikein mainiosti myös suomi toisena kielenä -ryhmissä. Tuttuutta voidaan tunnistaa tai yleistyksiä puida ja kyseenalaistaa. Piirroksista voi myös löytää ihmisen kulttuurista riippumatta.
– – –
Karoliina Korhonen
Suomalaisia painajaisia. Vähäsanaista vertaistukea
Atena 2016
sarjakuva.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 