Lyhyestä virsi kaunis. Näin sanotaan. Josko Erkka Mykkäsellekin on niin todistettu. Ainakin hänen esikoiskirjansa noudattaa sitä: Kolme maailmanloppua (WSOY 2015) sisältää 25 lyhyttä juttua, sivuja on yhteensä 86.
Kirjan alaotsikko on Kuvitelmia. Se osuu oikeaan. Novelleilla tai tarinapätkillä on lupa väistää todellisuutta, kääntyä käsittämättömään tai puhkoa olevaiseen jokin lovi. Väläykselliset jutut ovat usein kuin unen todellisuudesta. Henkilöitä ei juuri nimetä, he ilmestyvät jostain sumusta kuhunkin tilanteeseen. En tiedä, mitä on ollut tai mitä on tuleva. En aina sitäkään, mitä on meneillään. Välillä se on riemastuttavaa, välillä hämäryys rasittaa.
Kieli on tiukkaa, silti se taipuu hyvin tarinointiin. Lyhyimmissä pätkissä ei ole kappalejakoja, on vain tilanne- ja ajatusvyöry. Ne yllättävät ja tarjoavat odottamattomia. ”Aivan kamalaa” on huikea sivunmittainen suhdekäänne, ”Meri” on liikuttava allegoria, ja ”Pilvet” tiivistää hämmentävästi ja toiveikkaasti sukupolvien elämänkulkua. Se on lämmittävä päätös koko kirjalle.
”Ja sitten ne kädet” on poikkeuksellisen pitkä ”kuvitelma”. Siinä kiteytyy hienosti kirjan törmäilevä tunnelma ja filosofia, olemisen kolme todellisuutta: päänsisäinen, todellinen maailma ja nykyhetki eli se todellisuus, jossa kokemukset jäsentyvät sanoiksi, ja se on
Vaarallinen maailma, täynnä hienovaraista kusettamista, epämukavien, alastomien ajatusten vaatettamista oman maun mukaan.
Ja Mykkäsen fiktiomaailma on juuri tuon sitaatin kaltaista. Se tökkii häiritsevästi relaismia tai käsitettäviä syy-seuraussuhteita hamuavaa lukijaa.
Huvittavin on trilogia Krista Kososesta. Paperille on painettu yksityinen fantasia, sellainen, joka on tavallisesti salassa muilta, vain mielessä hellitty. Kirjailija kertoi, että alunperin koko kokoelman nimen piti olla näyttelijän niminen, mutta Kosonen ei pitänyt ajatusta hyvänä. Ymmärrän. Ja vaikka Mykkäsen teksteistä ymmärrän vain osan, otan iloisena vastaan tällaisen älyttömyysproosan. Vaihtelua. Ja kirjalla on hieno kansi!
Erkka Mykkänen
Kolme maailmanloppua. Kuvitelmia
WSOY 2015
(pikkunovelleja, siis kuvitelmia)
86 sivua.
Sain kirjan kustantajalta Kirjamessujen kirjabloggaajabrunssilla.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
”älyttömyysproosa” – lajike, josta en ole ennen kuullutkaan 🙂 Mykkänen on hyllyssäni hyvässä seurassa. Kutkuttelee kyllä.
Lajeja on ja lisää voi keksiä. Joku joutilas hetki tarttunet Maailmanloppuihin – ja kenties sinustakin se sopii kyseiseen lajityyppiin.