Susan on nelikymppinen fyysikkonainen, hänen aviomiehensä Laaban lumoava muusikko ja 16-vuotiaat kaksoset poikkeuksellisen kypsiä ja lahjakkaita. Perhe on kiipelissä jokaisen törttöiltyä, ja siitä seuraa monimutkaisia suojelutoimia – tai lähinnä uhkatekijöitä.
Peter Høegin kirja Susanin vaikutus (suom. Katriina Huttunen, Tammi 2015) yhdistelee perheromaania trilleriin, yhteiskuntakritiikkiä seikkailuun ja jännitysjuonenkäänteitä hirtehishuumoriin. Eletään lähitulevaisuutta, jossa länsimainen kapitalistinen demokratia on tulossa tiensä päähän. Tästä en kerro enempää:
– Siinä meille uusi haaste. Vaikea. Vallan kontrolloiminen tilanteessa jossa demokratiat ovat romahtaneet. Se vaatii erityistä tietämystä. Muuten yhteiskunnat tuhoutuvat. Vaipuvat barbariaan. Se vaatii sotilaallista, operatiivista ja siviilihallinnollista kokemusta.
Dystooppinen yhteiskuntanäkemys on taustalla perhekeskeisessä selviytymisyrityskuvauksessa. Ydinperhe sotkeutuu tanskalaisen eliitin salaiseen suunnitelmaan. Juonen mittaan paljastuu sekä perheen että politiikan vaiettuja asioita; piiloitteluja putkahtelee välillä mukavan yllätyksellisesti, mutta liikaa on laskelmoituja juonikeikauksia. Tarkoitan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joista ylivertaiset, nokkelat päähenkilöt selviytyvät. Näppärästi kyllä naksahtavat monet mieli- ja kielikuvat, vaikkapa tyyliin
– Mitä olennaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin tulee, me hallitsemme kuurojen kansakuntaa. Lukutaitoiset ovat nähneet seinäkirjoitukset jo kauan sitten.
Romaanin alkupuolella olen aika innostunut, vaikka toisaalta ihmeperhekuvaus myös ärsyttää. Pikkuhiljaa intoni latistuu. Taisin sittenkin kuluttaa høegiläisen, eksentrisen älykköelämän jo Norsunhoitajien lapset -romaanissa. Sen sijaan Susanin luonnontieteellinen katsantotapa ja fysiikkaan perustuva päättelytaito vakuuttaa, samoin perheensisäiset jännitteet ovat mieltäkiihottavan ärsykkeisiä.
Minkälainen vaikutus Susanilla on minuun? Lumous ei riitä loppuun asti, jo puolivälin jälkeen juonen dekkarimaisuudet ovat osoittelevia, loppua kohti kulahtaneita. Romaani ei saa minua avautumaan toisin kuin Susanin kohdanneille usein käy. Vihonviimeiset tekstikappaleet taas ilahduttavat, mutta kokonaisuus on sekamelskasoppa, jossa on liikaa sattumia. Smillaa tulee ikävä.
– – –
Peter Høeg
Susanin vaikutus
Suomentanut Katriina Huttunen
Tammi 2015
romaani
426 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Hienoja ja eri painotuksia on Arjan ja Ompun postauksissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Tätä postaustasi olenkin jo kovasti odottanut. Pääpiirteissään vaikutelmamme ovat olleet suht saman tyyppisiä. Käytit sanaa ’laskelmoitu’ *monta kieliposkessahymiötä tähän*
Tosiaankin, sellainen tuntuma jäi, että Hoeg ei oikein osannut päättää, millä systeemillä tätä tarinaa kuljettaisi ja haroi sitten vähän liian moneen suuntana. Tämän teoksen teema on kuitenkin erittäin tärkeä, mutta kyllä mullakin tuli ikävä Rajatapauksia ja Lumen tajua tätä lukiessa.
Kyllä: kirjoitin jutun jo yli kuukausi sitten, enkä muuttanut mitään, en edes laskelmointia – hah!
Høeg on upea tarinankertoja, vaan nyt ikävöin fokusta ja kosketusta – tai minuun ulottuvaa susaninvaikutusta.