Kaikki tietosuojaepäilijät ja -vainoharhaiset: tässä on yllyttävää tekstiä teille. Huoletonkin nettikäyttäjä saa aimo annoksen tuumailtavaa Pauliina Suden dekkarista Takaikkuna (Tammi 2015). Siispä suosittelen tätä kaikille koukuttavaa jännitystä hamuaville.
On mielipiteitä jakavan projektin akateemisesti koulutettu toiminnanjohtajanainen Leia Laine ja hänen teinityttärensä Viivi. On tuore oikeusministeri uusperheineen ja neuvonantajineen. On tietokonevelho Land-o, joka saa ministeriin ja äiti-tytär-pariin liittyvän hämärän toimeksiannon. Land-o pystyy murtautumaan läpi kaikkien tietoverkkosuojausten – ja jo alkaa tapahtua.
Äskeinen soitto tuli prepaid-liittymästä. Osaa soittaja sentään perusasiat. Toisaalta hän ei käyttänyt äänenmuunninta, joten hänet olisi mahdollista esimerkiksi virkavallan tunnistaa. Varotoimien ja heidän yhteistyönsä diskreetin luonteen vuoksi soittaja voi kuitenkin luottaa siihen, että keskustelun sisältö ei vuoda muille. Sanomattakin on selvää, ettei näitä puheluita esimerkiksi tallenneta.
Hän kuuntelee sen uudestaan.
Pauliina Susi sitoo pätevään juonisykkyrään, jossa on yllätyksiä. Juttu alkaa vetää turbovauhdilla parinsadan sivun tienoilla, jolloin Leian kaikki hankkeet kääntyvät vikasuuntaan. Sitä ennen pohjustetaan erittäin kiinnittävästi henkilöitä ja aihelmia. Keinona on nykyisin hyvin tavallinen näkökulmatekniikka, zoomi osuu neljään henkilöön: Leiaan, Viiviin, ministeriin ja Land-o:hon. Kikka toimii erittäin hyvin, vallankin kun jännitysmomentteja kiristetään aste asteelta.
Takaikkuna on kunnon kesäjännitysviihdettä. Juoni on vetävä, ja monet henkilöt ovat sopivan kerroksellisesti kuvattuja. Ministerihahmo on aika ohut, ja muutama motiivi myös, mutta mitä siitä, kun juttu luistaa näin sujuvasti. Tällaisia tosikkomaisuutta vältteleviä mutta asioita purevasti käsitteleviä dekkareita ei kotimaisessa tarjonnassa paljon ole.
Kiinnostavasti Susi sujauttaa joukkoon vakavia teemoja. Nettiturvallisuus/-turvattomuus on tietysti ykkönen. Ja yksikin harharetki vaikkapa nettiseksihenkisesti voi johtaa arvaamattomuuksiin. Romaanissa käsitellään myös riistäytyvää nettikeskustelukulttuuria. Lisäksi äitiys ja isyys/isättömyys kulkevat henkilöiden myötä teoksen teemoina.
Takaikkuna viittaa Hitchcockin elokuvaan, ja Tähtien sodasta ammennetaan myös. Romaanin näen silmissäni tv-jännityssarjana, niin näppärästi romaani on dramatisoitu. Runsaan romaanin luvut ovat lyhyitä ja päättyvät lähes aina cliffhangeriin (mikä ihme se on suomennettuna). Ja konsti jatkuu viimeiseen lauseeseen saakka. Tehokasta!
– – –
Pauliina Susi
Takaikkuna
Tammi 2015
dekkari
550 sivua
Sain kirjan kustantajalta.
Muita innostuneita ovat muun muassa Kirsin Book Club, Lukutoukka, Rakkaudesta kirjoihin ja Notkopeikko.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 