Ian McEwan: Lapsen oikeus

Ian McEwanin Lapsen oikeus (Otava 2015, suom. Juhani Lindholm) on kertomus perheoikeuden tuomarin parisuhdekriisistä ja sen keskelle osuneista oikeusjutuista, etenkin yhdestä. Kuusikymppinen Fiona-tuomari tekee päätöksen Jehovan todistajiin kuuluvan nuorukaisen verensiirrosta, ja kohtaamisesta lähes täysi-ikäisen Adamin kanssa seuraa odottamattomia.

Lapsen oikeus on inhimillisesti notkahteleva moraliteetti. Käsittelyssä ovat tuomaroinnin ja muun ihmiselon etiikka sekä oikeudenjaon sattumanvaraisuus, sillä yksilöön ja perheeseen liittyviä peruuttamattomia päätöksiä tekevät yksittäiset ihmiset. Kultivoitunut ammatti-ihminenkin on vain ihminen, välillä vakaa, välillä ei. Vaikka faktat ovat kaikille samat, eri henkilöt tulkitsevat ja ratkaisevat ne eri tavoin. Tätä McEwan pyörittelee taitavasti.

Perheoikeus teki työtään. Oli pelkkää tilastollista sattumaa, että Fionan kohdalle osui niin paljon avioriita-asioita. Ja yhtä lailla sattumaa oli, että hänellä oli samaan aikaan omakin avioriita. Hänen toimialallaan ei juuri langetettu vankeustuomioita, mutta joutohetkinä hän yhtä kaikki ajatteli että passittaisi linnaan kaikki ne, jotka lastensa kustannuksella halusivat nuoremman vaimon, rikkaamman tai vähemmän tylsän aviomiehen, uuden asuinympäristön, uudenlaista seksiä, uudenlaista rakkautta, uuden näkökulman maailmaan, mukavan uuden alun ennen kuin oli myöhäistä. Silkkaa nautinnonhalua. Moraalista kitschiä. Hänen oma lapsettomuutensa ja tilanne Jackin kanssa loihti ilmoille tällaisia päiväunia, joita ei tietenkään pitänyt ottaa vakavasti.

Porvariston hillitty charmi arkkitehtuuri-, klassikko- ja muine kulttuuriviitteineen sysää tarinointia elitistiseen suuntaan. Luokkakuva on minusta aika rajoittunut. Kiinnostavaa on silti se, miten kielellistä ja kirjallista on tuomarityö, tuomiolauselmienkin lisukkeina viljellään sivistyneitä viittauksia.

Teksti on nautittavan tarkkaa kuvausta henkilöiden toiminnasta, ajattelusta ja tuntemuksista. Etenkin vaikutun McEwanin vaivattomasta tavasta limittää henkilöiden ajatuskulkuja kuvattuun tilanteeseen. Kerronta ikään kuin kehittää hallittua fiktiofilmiä proosanäkökykyisille.

Henkilökuvaus herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Vakiintunut kuusikymppinen pariskunta Fiona ja Jack sekä kriisitilanteen piinaavan estynyt selvittelytapa ovat uskottavia. Fiona on kuvauskeskiössä, ja viileän hallittu, etäinen, asiakeskeinen ammattinainen jättää minut kylmäksi, vaikkakin saan seurata puleeratun pinnan hiuksenhienoa säröilyä. Ymmärrän mutten kosketu. Nuoren Adamin tarina sen sijaan on kipeä, se sattuu.Lapsen oikeus

Etiikka, uskonto ja oikeudenmukaisuus ovat suuria aiheita. Elämän jatkuminen ja rakkaus niiden lisukkeina eivät kirjan tavoitteita vähennä. Lapsen oikeus ei anna valmiita vastauksia, sen sijaan se tarjoaa aineksia pohtia isoja, tyhjentymättömiä teemoja. Se jättää kaihertavan lopputunnelman hyvässä ja pahassa. Käännös tekee romaanille oikeutta, ainoastaan ihmettelen vanhan seslonki-sanan käyttöä.

Odotan aina malttamattomana uutta McEwanin romaania. Lauantai ja Sovitus ovat olleet minulle sitä itseään – sitä, mitä lukemiselta odotan: näkemystä ja kokemusta ihmisistä koskettavasti kerrottuna tekojen, tunteiden ja ajan ympäröiminä. Polte ja Makeannälkä olivat minulle puolitien proosaa. Lapsen oikeus antaa ajattelemisen aihetta ja nautintoa varmasta proosaotteesta, vaikka puhuttelevasta lopusta huolimatta ravisteleva jytky jää kokematta.

_ _ _
Ian McEwan
Lapsen oikeus
The Children Act

Suomentanut Juhani Lindholm
Otava 2015
216 sivua
Sain kirjan kustantajalta.
Muissa blogeissa mm. Leena Lumi.

Mainokset

10 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

10 responses to “Ian McEwan: Lapsen oikeus

  1. Ritva Suhonen

    Lapsen oikeus on seuraavana pöydälläni odottamassa lukijaansa. Nyt luen mainiota (vaikkakin hieman epätasaista) Alice Munron Nuoruudenystävää.
    Yhdyn ajatuksiisi McEwanin tuotannosta ja odotan paljon Lapsen oikeudelta.
    Mieleeni on jäänyt kaksi tilannetta, jolloin henkilökunta hematologisella osastolla vaati murrosikäiselle nuorelle oikeutta saada tietää sairautensa vakavuus ja saada sellaista hoitoa, jolla on mahdollisuus pelastaa hänet elämälle.
    Tulimme eilen taas Kivitaskuun ja iltateen juontiamme väritti kahden joutsenen uiskentelu ja ateriointi ikkunamme alla järvellä. Laitan muutaman kuvan sähköpostiisi ja toivotan mukavaa päivää!

  2. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Minua kiinnosti tässä eniten oikeudenkäyntipuoli ja se, että yritetään ratkoa juridiikan keinoin asioita, joita ei edes varsinaisesti voi ratkoa. Eettiset kysymykset olivat myös tietenkin kiinnostavia, mutta kokonaisvaikutelma jäi vähän jähmeäksi ja samaa olen aistivinani sinunkin kirjoituksestasi.

    • Omppu, tosiaan siltä näyttää, että kummastakin meistä kirjassa on tiettyä kankeutta, joka estää täyden riehaantumisen, vaikka aiheenkäsittely ja kerronta on kiinnostavaa. Minun osaltani varovaisuus johtuu pitkälti kylmäkkötyylisestä päähenkilöstä. Mutta suosittelen silti kirjaa.

      Luin kirjan pitkäperjantaina, ja kirjoitinkin juttuni samantein. Nyt vasta postasin, joten joutoaikanani ryhdyn vähitellen lueskelemaan muiden postauksia.

  3. Tämä on mulla luettavien listalla. Olen tykännyt aika monestakin McEwanin kirjasta, sillä herra kirjoittaa hyvin, puhumattakaan kirjojen teemoista, jotka ovat usein tärkeitä ja kiinnostavia. Palaan postaukseesi, jahka saan kirjan luettua. Hyvä tietää kirjan ongelmista, niin en viritä odotuksiani liian korkealle.

  4. Anna, ennakkoluulottomasti vain kirjan pariin! Kyllä McEwan on taitava tekstin tekijä.

  5. arja

    Notkahteleva moraliteetti! Kyllä nautin juttujesi lukemisesta! Mutta tuon kirjan taidan jättää väliin. Rankkoja ovat McEwanit, monellakin tapaa, on kokemukseni.

  6. Ritva Suhonen

    Pidin kirjasta paljon!
    Nautin paljon esimerkiksi musiikin esittämisen kuvauksista, lauletuista runoista (—Hän sanoi:elä kevyesti niin kuin ruoho patovallin päällä;/minä oli nuori, olin hullu, ja nyt vain itken minä täällä.), eettisistä pohdinnoista, Fionan vierailusta Adamin luona sairaalassa, Fionan suuttumuksesta Jackin käytöstä kohtaan, hienosti kuvatuista henkilöhahmoista – eli joitakin vähän kirjallisiksi jääneitä lakipohdintoja lukuunottamatta kaikesta!
    Kaikki lukemista empivät: tarttukaa toki kirjaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s