Jenna Kostet: Lautturi

MINNA CANTHIN PÄIVÄNÄ UUTTA NUORISOKIRJALLISUUTTA

Suomalainen nuorten ja nuorten aikuisten spekulatiivinen fiktio on kovassa nousussa. Ymmärrän sen lumon: spefin käsittelemät perimmäiset kysymykset ovat samoja kuin realistisen kirjallisuuden, mutta kummakuorrutus leikittää ja tehostaa aiheenkäsittelyä sekä puhaltaa lukukokemukseen tähtipölyä, parhaimmillaan tarjoaa eturivin paikkalipun yllätykselliseen mielikuvanäytökseen.

Jenna Kostetin Lautturi (Robustos 2014) kuvaa kahden maailman nuorten kohtaamista. Tuonelan virralta pulpahtaa tähän maailmaan Kai, kalpea sielujen lautturi. Ira on kaupunkilainen kaunotarälykkö, jonka kaverit ovat erilaisuutta sortavia kulmakunnan kunkkuja. Nuoret kohtaavat lukion toisen lukuvuoden kuluessa.

Romaanin parasta antia ovat tuonpuoleisesta tulleen katse tähän maailmaan ja kalevalaisen Tuonelan rinnakkaisympäristö. Tuonen virran kuvaus on jätetty viitteelliseksi, mutta siitä välittyy seesteinen rauha ja kauneus. Ihastuttavia yksityiskohtia sielujen kotimaassa ovat ainainen hiljainen kevät, hiirenkorvat koivupuissa ja kehrääjälinnun laulu.

Lautturin alla Gallen-Kallelan "Lumpeihin hukkunut" Kantelettaren juhlapainoksesta.

Lautturin alla Gallen-Kallelan ”Lumpeihin hukkunut” Kantelettaren juhlapainoksesta.

Kain tyyppiseen ideaalihahmoon ei ole helppo saada lihaa luiden päälle, mutta Manalan nuoresta miehestä, vanhasta sielusta, huokuu salaperäinen viisaus ja tyyneys. Paikoitellen Kain tekemät havainnot ja ristiriitaiset tunnelmat monipuolistavat hahmoa, ja väkisinkin tyyppiin tykästyy. Spefissä näyttäytyvät tosiolevan kummallisuudet: Kain silmin tämä maailma on outo ja toinen.

Ehkä minä en osaa enää nähdä niin kuin kotona virralla, missä sielut ovat edessämme avoimina ja paljaina. Täällä on paljon valheita ja sellaisia totuuksia, joita ei kerrota. Täällä ei olla sellaisia kuin ollaan sisältä, vaan sitä, mitä halutaan näyttää ulos.

Kerronta hyödyntää kahta maailmaa. Välillä minäkertojana on Kai, välillä Ira. Kertojien kieli eroaa toisistaan, samoin katsantotapa kovin ilmeisesti, kertojien taustoista johtuen. Kieli kaappaa toisinaan omaperäisiä kuvia, ja etenkin Kain ilmaisu viehättää, esimerkiksi kirjoitettujen sanamuurahaisten vilinä.

Iran kerrontavuoroissa paljastuu kolkko perhetilanne, joita kaikkien ihailema 17-vuotias ei muille paljasta. Kaihin verrattuna Iran osuus on tavanomainen tarina kotiongelmista, kaverisuhteista, kiusaamismekanismeista ja kukkopoikien nokittelusta. Siinä on jotain kulunutta. Nuorten päähenkilöiden kohtaamisessa on puolestaan viehättävää virettä, hippusia hohtoa heijastavasta taikatomusta.

Lautturi on tämänpuolisen maailman nuoren kasvutarina, sysäys kasvaa omaksi itsekseen, ottaa tulevaisuus omiin käsiin sekä riuhtaista itsensä ja läheisensä vahingollisesta elämästä. Tunnelmallinen romaani sopii hyvin suuntaansa etsiville, etenkin (runo)tytöille.

Jenna Kostet (oik.) sai 26.2.2015 Blogistania kuopus 2014 -palkinnon, jonka ojensi Kirsin bookclub -blogin Kirsi (kesk.), haastattelijana toimi Kirjasfääri-blogin Taika (vas.).

Jenna Kostet (oik.) sai 26.2.2015 Blogistania kuopus 2014 -palkinnon, jonka ojensi Kirsin bookclub -blogin Kirsi (kesk.), haastattelijana toimi Kirjasfääri-blogin Taika (vas.).

Jenna Kostet
Lautturi
Robustos 2014
199 sivua
nuortenromaani
Lainasin kirjan lähikirjastosta.
Monissa blogeissa on Lautturi-kokemuksia, mm. Morren maailma, Kujerruksia ja Lampun varjossa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s