Tilanteiden jatkumoista vaihtuvat päivät toisiin. Muiden silmin ihmisestä näkyy toiminta ja ulkokuori, tietysti puhe voi täydentää syntyvää käsitystä. Kokemus itsestä puolestaan pohjaa päässä pyöriviin ajatuksiin, tunteisiin, mielikuviin, havaintoihin – tajunnan melskeeseen. Muut eivät sitä näe. Keskustelut voivat avata näkymiä ajatteluun, mutta silti paljon oleellista jää piiloon.
Minua inspiroi ihmisen ihmeellinen kokonaisuus, arvaamaton ja salaperäinen sisin. Se on varmasti pohjimmainen kimmoke myös lukea romaaneita. Vaikka hamuan rakenteeltaan ja kerronnaltaan tuttuja tapoja laistavia teoksia, minua kuitenkin eniten innostaa ihmisyys, kielellä konstruoidut elävänkaltaiset hahmot. Eipä sitä taida voida paremmin sanoa kuin tuore Finlandia-palkittu Jussi Valtonen Aamulehden (28.11.2014) haastattelussa ”Lähemmäksi ajatustenlukua ei voi nyt päästä”:
– Toinen syy [kirjoittaa] tulee siitä, mitä on itse saanut lukijana niistä kirjoista, joita on eniten rakastanut. Niin intiimiä kokemusta toisen henkilön sisäisestä todellisuudesta kuin kaunokirjallisuuden kautta on vaikea muuten saavuttaa.
– – Kaunokirjallisuus on ylittämätön tapa välittää ihmisen sisäistä, subjektiivista kokemusta siitä, minkälaista on olla ihminen, elää juuri tänä aikana ja kamppailla niiden asioiden kanssa, joiden kanssa kamppaillaan.
Lukuharrastusta ja inspiroitumista sysäsi minut pohtimaan Luetut, lukemattomat -blogin Liisa, joka ilahduttavasti ja häkellyttävästi haastoi minut mukaan poimimaan kolme innostavaa blogia. Vain muutaman valitseminen korventaa, mutta koska Liisa ja muut haasteessa mukana olleet ovat valintoihin taipuneet, teen minäkin niin.
Kun aloitin kirjablogikirjoittelun, vasta vähitellen ymmärsin olevani yksi monista. Valitsen siis blogit, joita aikoinaan aloin ensimmäisten joukossa seurata, ja niiden myötä innostuin ja ymmärsin olevani osa antoisaa nettikirjallisuuskeskustelua. Jos kaunokirjallisuus on tähystysaukko ihmiseen, kirjablogit ovat sitä suhteessa lukukokemukseen.
Arjan Kulttuuri kukoistaa on jäsentelevän kirjoittajan blogi. Arja poimii oleellisuuksia, tekee johtopäätöksiä ja myös taustavalottaa valloittavasti. Kiinnostavaa on myös kirjavalintojen monipuolisuus. Arjan tekstistä välittyy innoittuneisuus.
Erjan lukupäiväkirja on tekstiin uppoutuvan kirjoittajan kokoelma. Lukukokemus välittyy vilpittömästi, ja tekstin tulkinta lomittuu siihen. Elämys ja perusteleva käsitys kulkevat käsi kädessä siten, että tekee mieli tarttua Erjan avaamaan kirjaan.
Mari A:n kirjablogiin huomaan törmääväni todella usein, kun olen kirjoittanut lukemastani ja selailen, mitä muut ovat kirjoittaneet. Mari kirjoittaa napakasti. Hän menee lukemaansa tunne edellä, perustelee ja ilmaisee kokemuksen havainnollisesti.
Arja, Erja ja Mari – yhdessä ja kukin erikseen: sinä inspiroit minua. Olette haastettuja, eli ”Sinä inspiroit minua” -tunnustus on tarkoitus jakaa kolmelle inspiraation lähteelle!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Kiitos Tuija, kauniista sanoista *punehtuu*! Upeaa on kuulla, että blogista on ollut iloa, ja samoin voin sanoa, että blogisi on ollut innoittava myös tähän suuntaan. Se on erilainen kuin omani ja juuri sopivasti, jotenkin koen ymmärtäväni, mistä puhut – vaikken aina varmaan ymmärräkään samalla tavalla – mutta intuitiolla. Myös itse olisin voinut nuo muut nostamasi mainita. On hirveän vaikea valita vain kolme, kun blogeja on niin paljon, ja koko ajan löydän lisää. Palaan tähän. Mutta tuo päänsisäinen melske, se on minullekin tuttua, enkä varmaan koskaan löydä sanoja sen kuvaamiseen, vaikka ahkerasti kirjoitan ja yritän melskettä siten jäsentää ja rauhoittaa. Jussi Valtosta ihailen myös, ja nuo lainauksesi kolahtavat kovaa. Siksi luemme? Kirjoja ja blogeja.
Kiitos, Arja. Erilainen ote kirjoihin ja tekstiin onkin kiinnostavaa! Jatketaan lukemista ja kirjoittamista, kirjojen ja blogien 🙂
Kiitos Tuija!
Olen aivan otettu, ja todella iloinen, jos olen voinut antaa jotakin sinulle, jolta olen saanut niin paljon.
Vierailen blogissasi usein ja aina kun olemme lukeneet saman kirjan, haluan ihan ehdottomasti tietää, mitä sinä siitä kirjoitat. Usein ovat ajatuksemme kulkeneet samaan suuntaan, ja nekin jutut mitä minä jään hämärästi miettimään, sinä osaat pukea selviksi sanoiksi ja ajatuksiksi. Ja löydät semmoistakin, mitä en ole tullut ajatelleksikaan, olet antanut hienoja ahaa-elämyksiä!
Erja, nyt kuulostaa tosi hienolta! Kiitän! Bloggaamisen yksi bonuspiirre on tämä vastavuoroisuus. Vaikka se on hiljaista toisen tekstin tutkintaa, päässä tapahtuu. Minä myös käyn säännöllisesti juttujasi lukemassa ja usein totean: noin se minustakin on, onpa osuvasti ilmaistu! Tätä jatketaan!