Avainsana-arkisto: Zlatan

Lady Susan & Zlatan

Sitä menee elokuviin fiilistelemään Jane Austenin säätyläislaatukuvia ja tulee leffateatterista vaikuttuneena Zlatan Ibrahimovizista.

Austenin romaanista Lady Susan ei aiemmin ole filmattu sarjaa tai elokuvaa. En enää ihmettele. Samoja aineksia siinä on kuin suuresti ihailemassani Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa tai Järki ja tunteet -elokuvassa, ja miksei Emmakin viehättänyt etenkin sarjaversiona. Olkoon, kyllä Neito vanhassa linnassakin puri. Luettelot sikseen: kaikissa on kyse naimakaupoista, säädyistä ja kärjistetyistä henkilöhahmoista, mutta tässä viimeisimmässä versiossa vähemmän vetävästi.

lady-susanElokuvassa Love and Friendship ehdoton päähenkilö on leskeytynyt Lady Susan, joka luistavaan tapaan kuppaa tuttuja ja sukulaisia ilmaisella ylöspidolla. Siinä sivussa hän koettaa naittaa teinityttöään mestariluokan ääliölle ja pelata omia lemmenpelejään. Lady Susanin amerikkalainen ystävätär ja miesvainaan veljen perhe sekoitetaan toteuttamaan armoitetun vehkeilijäleidin pyrkimyksiä.

Kyllä toteutus on ”ihan kiva”, tyypit selkeitä ja roolisuoritukset vakaita. Siinä pulma: tarvittava vitosvaihe hahmojen vauhditukseen ja juonikurvailujen hiekan pöllytykseen puuttuu. Lopputulos on valitettavan tasainen ja yllätyksetön.


Elokuvaa ennen näytetään tavalliseen tapaan puuduttavia mainoksia. Paitsi yksi, tämä Volvo-mainos. Ehkä sen vuoksi Austen-filkka vaipui varjoihin. Valkokankaan täyttää Zlatan, joka poistuu pariisilaiselta stadionilta. Alkaa matka kotiin. Volvoon pakataan koko perhe: niin pojat kuin vaimokin katsovat sankariimme 100 %:n varmuudella. Volvo lipuu halki Euroopan, yli SEN sillan, parkkeeraa ruotsalaiseen lähiöön. Häpeämättömästi perhearvoja ja fudisfanikulttia kumartavaa – häpeämättömän tunteellista!

Huippukäsikirjoitettu tuotos on koristeltu tyyneyttä, vakautta, rauhallisuutta ja turvallisuutta huokuvalla musiikilla melankolisin somistein ja harmaansävyisellä kuvauksella – vain sinikeltainen pelipaita tunnustaa väriä. Katson suu auki. Naurattaa. Kehtaanko tunnustaa, että lopussa kuitenkin vetistelen – siis automainoksen lopussa. Zlatan on sanonut jotenkin niin, että vaikka Zlatan lähtee lähiöstä, lähiö ei lähde Zlatanista. Tämä näytetään Volvo-mainoksessa. Ja sen kyljessä paljon muuta.

No huh! Katso ihmeessä tämä Epilogue-mainos. Katso myös Prologue ja vanhempi kansallislaulueepos, jonka netistä kaivelin leffailtani lopuksi ja joka jo aiheuttaa överit. Ja saa sen harmittoman Love and Frienship -leffankin käydä katsomassa.

zlatan

Okei, tulen ulos kaapista, eli työhuoneeni kirjakaapin oven sisäpuolella on tämä selkokirja-Zlatan…

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Draama, Elokuvat, Kirjallisuus

Juokse poika juokse

Poikahan juoksee: kahden kodin väliä, karkuun äidin kauhalyöntejä, henkilökohtaista erityiopettajaa vältellen ja etenkin pallon perässä. Myöhemmin pitää pakoilla mediaa ja faneja. Näin käy nälkäiselle jugopojalle Ruotsissa ja sittemmin muualla Euroopassa.

Lukaisin elämäkerran kolmekymppisestä huippupalloilijasta, Minä Zlatan Ibrahimovic (2012). Puhekielisessä kerronnassa on letkeä rytmi. Tiivistämisen varaa on paljon. Puheenomaisuuteen toisaalta sopii palailu jo kerrottuun, mutta hieman rasittavaa se on.

Kirjaan on saatu uskottava omakohtainen ääni. Valikoitu ja siistitty on varmasti paljon, ja painotuksetkin on tarkkaan mietitty. Nyt annetaan kuva perhekeskeisestä kuumakallesta, joka kestää kyllä lyönnit lapsuudenkodissa, mediassa ja kentällä, mutta antaa usein samalla mitalla. Kriminaali katupoika on ylpeä kuohahtavasta luonteestaan, ja jos hän koittaa sitä hillitä, ei elämä eikä peli suju.

Hienointa antia kirjassa on periksiantamattoman harjoittelun korostaminen, kova työmoraali ja monen pelaajakollegan kaunis kuvailu. Zlatan antaa arvoa myös muille. Myös fanittamisen mittasuhteet ja kova kaupankäynti pelaajista on kiinnostavasti kerrottu. Koska en ole fudisfani, tekniset palloilukuvailut ohitin suosiolla, vaikka jotkut maalintekotilanteet ovat aika vetäviä alaan vihkiytymättömällekin. Miten muka voi muistaa pelikuvioita tuhansista peleistä?

Välillä tuli mieleen, miten erilainen kertomus syntyisi samoista tilanteista jonkun toisen kuvaamana. Avovaimo voisi ilmaista eri sävyin miekkosen sairaalapakoilun perheen tiukoissa paikoissa tai tietokonepeliaddiktion vaikutukset kotielämään. Hyytävä on Zlatanin kertomus Malmön kodin hankinnasta. Pariskunta kutsuttaa itsensä kylään taloon, joka on symbolinen rääsyistä rikkauksiin -unelma. Rupattelun lomassa miljönääripalloilija toteaa ostavansa talon eikä ota vastustelua huomioon. Kaffetta on taidettu ryystäistä väärään kurkkuun niillä kesteillä.

Lukemista ei tehnyt vähemmän kiinnostavaksi se, että samaan aikaan uutisoitiin Ruotsi-Englanti -maaottelusta, jossa Zlatan ampui neljä maalia. Ei tässä maailmakaikkeudessa pallon potkinta merkityksellisin asia ole, vaan viihdeteolisuuttahan sekin on samoin kuin musiikki tai elokuvat. Fudisviihde tarjoaa katsojille jännittävää todellisuuspakoa, ja palloseurojen rahamiehet liikuttavat nappuloita, kovakuntoisia ja ylipalkattuja diivoja. Miksipä ei taitava ja särmikäs peliukko yhden kirjan ansaitse.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus