Avainsana-arkisto: Vish Puri

Kirjailijatapaaminen: Tarquin Hall

Lukulamppu ja Gummerus järjestivät 23.3. kirjabloggaajille tapaamisen intialaistuneen brittikirjailijan Tarquin Hallin kanssa. Hall oli lentänyt samana päivänä Suomeen, mutta matkarasitukset eivät haitanneet, vaan kirjailija kertoili leppoisasti delhiläisestä elämänmenosta ja kirjoittamisesta.

Vish Puri -sarjan dekkareita on suomennettu neljä. Viimeisin Vish Puri & Lemmenkommandojen tapaus (Gummerus 2015, suom. Tero Valkonen) ilmestyi nyt keväällä. Kirjoja myydään hyvin USA:ssa ja Ranskassa, ei niinkään kirjailijan kotimaassa Englannissa. Intiassakin niitä luetaan, jopa niin, että Vish Purista suunnitellaan siellä tv-sarjaa.

Vish Puri -sarja ilmestymisjärjestyksessä: Palvelijattaren tapaus, Nauruun kuolleen miehen tapaus, Kohtalokkaan voikanan tapaus ja Lemmenkommandojen tapaus.

Vish Puri -sarja ilmestymisjärjestyksessä: Palvelijattaren tapaus, Nauruun kuolleen miehen tapaus, Kohtalokkaan voikanan tapaus ja Lemmenkommandojen tapaus.

Bloggaajia kiinnosti, miten Intiassa on otettu vastaan ulkopuolisen näkemys maasta. Tarquin Hall tunnistaa sen, että joka kulttuurissa on herkkiä kohtia, joiden käsittelyä mieluusti vältellään tai pehmitellään. Hall on kuitenkin tarttunut kirjoissaan esimerkiksi joukkoraiskauksiin ja kastilaitokseen. Erityisen hurjistunutta vastaanotto ei ole ollut. Kitkerältä kritiikiltä voi toisaalta suojata se, että kirjat ovat fiktiota, eivät faktadokumentteja.

Helposti sulavaan sisältöön vaikuttaa sekin, että dekkareiden henki on leppoisan humoristinen. Jännittävyys ei ole Hallille pääasia vaan paikallisen ilmapiirin, menon ja melskeen tallentaminen. Perheyhteyden osuus on kirjoissa merkityksellinen kuten intialaisittain kuuluukin. Hall puhui pitkään yhteisöllisestä kulttuurista, jossa on laaja perhekäsitys. Saimme herkullisia esimerkkejä siitä, miten ydinperheen ohella sedät, tädit ja serkut sekaantuvat kaikkeen mahdolliseen.

Hallin vaimo on intialaistaustainen, joskin kirjailija perheineen haluaa ottaa etäisyyttä sukulointivyöryyn. Perheestä hän sai kuitenkin idean ensimmäiseen Puri-romaaniin: vaimon serkun naimattomuus vaivasi sukua ja apuna käytettiin etsivää. Lähipiiristä löytyi myös Pullukka-hahmoon sopivia esikuvia. Lisäksi Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus sisältää tositapauksen palvelijan katoamisesta.

Tarquin Hall

Tarquin Hall

Journalistina toiminut Hall ihmetteli päätymistään dekkaristiksi. Hän kertoi, ettei ole ylpeä kirjojensa juonenkehittelystä, mutta atmosfäärin tavoittamiseen hän on tyytyväinen. Hän on myös kiintynyt henkilöihinsä ja haluaa jatkaa heidän kanssaan, joten uusia Vish Puri -kirjoja on tulossa. Monet ovat ihastuneet kirjan päähenkilön äitiin, jonka osuus on osa osalta kasvanut. Kirjailijakin on tomeran äidin lumoissa ja nauttii hahmon koomisista ominaisuuksista.

Useat intialaiset ominaispiirteet ovat länsimaiselle käsittämättömiä, kuten voimallinen uskonnollisuus, patriarkaalisuus, poliittisen järjestelmän toimimattomuus, kastilaitos, säännöistä piittaamattomuus ja suurkaupunkien saastuneisuus. Henkilövetoiset kevytjännärit ovat Taquin Hallin tapa käsitellä nykyistä elinympäristöään. Ja tällainen pohjoismainen lukija saa sen myötä eksoottisen arkipaon. Miellyttävän kirjailijan kertomuksien muistelu on lisäbonus, kun seuraavan Vish Purin on aika tulla luettavaksi.

Tarquin Hallia ympäröivät tyytyväiset kirjabloggaajat: Minna, Salla, Taika, Kirsi, Tuija ja Hanna. Kuva: Eeva Herrainsilta

Tarquin Hallia ympäröivät tyytyväiset kirjabloggaajat: Minna, Salla, Taika, Kirsi, Tuija ja Hanna. Kuva: Eeva Herrainsilta


Tarquin Hallin kirjojen Pullukka-hahmoon sopien tarjolla oli monenmoista herkkua. Suuri kiitos Gummerukselle ja Lukulampulle mukavasta illasta! Kuva: Hanna Pudas

Tarquin Hallin kirjojen Pullukka-hahmoon sopien tarjolla oli monenmoista herkkua. Suuri kiitos Gummerukselle ja Lukulampulle mukavasta illasta! Kuva: Hanna Pudas

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen

Tarquin Hall: Vish Puri & Lemmenkommandojen tapaus

KASTIRAJA RAILONA AUKEAA

Neljäs Vish Puri -suomennos (Gummerus 2015) on suoremmin yhteiskuntakriittinen kuin aiemmat osat (kahdesta ensimmäisestä blogissani: Kuolleen palvelijattaren tapaus ja Nauruun kuolleen miehen tapaus). Kyllä muissakin sarjan osissa on sivuttu intialaisia maan tapojen kääntöpuolia, mutta Vish Puri & Lemmenkommandojen tapaus törkkii avoimesti kastisysteemiä.

Tarquin Hallin Vish Puri -dekkareiden juonet eivät pistä käsiä hikoamaan piinaavasta jännityksestä. Kukin ”tapaus” on kuin pakollinen paha muun mielenkiintoisen koristelun liimana. Kirjojen viehätys on pitkälti mentaliteetissa sekä miljööseen liittyvissä äänissä, mauissa ja tuoksuissa. Intialaisen elämänmenon kuvaus on tyyliteltyä hupilukemistoa.Vish Puri 4

Puri-kirjakeitosten ydinluu on nimihenkilö, Mitä yksityisimmät etsivät Oy:n toimitusjohtaja. Koomisen olemuksen kätköissä on nokkela sotkujen selvittelijä, siis varsinainen kova luu. Lisämausteita tarinointi saa Vish Purin arvoituksellisesta työväestä ja kyseiseen juttuun liittyvistä henkilöistä. Lemmenkommandojen tapauksessa porukkaa juonen ympärille keräävät kastien ylittävään rakastumiseen liittyvät katoamiset ja kuolemantapaukset. Puri joutuu myös koville kilpailijansa kanssa. Jutussa on siis juonikasta toimintaa, jonka lomaan eksyy välillä kireitä pohdintoja kastirajoista.

”Herra Puri – -. Mutta tämän voin kyllä sanoa: Intia ei kehity koskaan, se ei ikipäivänä tule osaksi sivistynyttä maailmaa, ellemme me pääse lopullisesti eroon kastilaitoksesta. Se on äärimmäisen vahingollinen, se synnyttää korruptiota poliittisessa järjestelmässämme ja takaa, että kymmenet miljoonat intialaiset pysyvät koko elämänsä köyhyydessä ja tietämättömyydessä – kastilaitos on meidän kaikkien kaulaan ripustettu valtaisa albatrossi. – -.”
”Tuossa asiassa minä en käy väittämään vastaan”, sanoi Puri, joka ei ollut aivan varma, mikä albatrossi oli, mutta hän ei viitsinyt käydä sitä kyselemään.

Perhe ja sen laajat suhdeverkostot ovat mitä ilmeisimmin intialaisille oleellisen tärkeitä. Vish Puri -sarja näyttää sen kaikessa kirjavuudessaan huumoripuolta unohtamatta. Osa osalta Purin äiti saa isomman roolin ja tekee yhä näkyvämmin omia rikosselvityksiään, mikä kismittää poikaa. Sukupuolien roolit ja niissä taiteilu kuvataan Purin kotioloissa eloisasti, mutta muuten yhteiskunnassa naisten altavastaajaosa näkyy karusti.

Pönäkkä etsivä kantaa kotioloissa hellyttävää Pullukka-nimeä, eikä syyttä. Mausteisten herkkujen ahmiminen on Vish Purin pahe. Ruokia kuvaillaan antaumuksella, ja lopussa on muutama maukas resepti, joten voi siis sanoa, että siltä osin Tarquin Hall kirjoittaa herkullista viihdettä. Purit nielee tökkimättä; ne ovat monipuolisesti ravitsevan kirjallisuuden ystävälle pikanttia pikaruokaa pikkunälkään.

– – –
Tarquin Hall
Vish Puri & Lemmenkommandojen tapaus
Suomentanut Tero Valkonen
Gummerus 2015
Sain kirjan kustantajalta. Tapaan kirjailijan kustantajan järjestämässä tilaisuudessa 23.3.2015.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Humpuukia intialaisittain

SwarupVikas Swarup on sommitellut bollywoodilaissadun. Nuoren naisen koetukset (suom. Raimo Salminen, WSOY 2013) on nyky-Intiaan tällätty haavehömppä. Kunnollinen, perhettään rakastava nuori nainen selviää neuvokkuudellaan tilanteesta kuin tilanteesta ja lunastaa paikkansa patriarkaatissa.

Sankaritar Sapna Sinha selvittää täpärästi mutta näppärästi vaikeita sattumuksia. Juoneen on ujutettu intialaisen yhteiskunnan useita epäkotia. Siinä on takapajuista kastiajattelua kunniamurhineen, sovinistista naisten halveksuntaa, korruptiota, elinkauppaa, raharikkaiden öykkäröintiä, juonittelevia kostajapahiksia ja mediahypeä idolskisoineen. Näistä kaikista Sapna selviää älykkyydellään.

Kerronta on kepeää mutta tyhjää, eli tämän sorttisten fantasiasirujen ja realismi-itujen yhdistely ei tehoa minuun. Päähenkilön koetuksista välillä vetäisemät opetukset tuntuvat kovin pinnallisilta sekä yksioikoiset tyypit ja juonittelut teennäisiltä. Kyllä tästä värikäs leffa syntyy, oletan. Kirjailijahan on jo luonut Slummien miljonäärin.

Vish PuriTarquin Hallin Vish Puri -dekkari Nauruun kuolleen miehen tapaus (suom. Tero Valkonen, Gummerus 2013) käsittelee Swarupin tapaan ohimennen yhteiskunnallisia ongelmia. Käsittelyssä ovat suhde- ja korruptioverkostojen lisäksi koulutus”järjestelmän” epäkohdat. Keskeisintä Vish Puri -dekkarissa on kuitenkin ihmisten hyväuskoisuus uskontopohjaisten ihmetekojen suhteen.

Kulttuurin ja maan monien uskontojen sekamelska on kiehtova juonne. Uskontojen kesken ja sisällä vellovat eriarvoisuus ja huijausten mahdollisuus. Swarupin naispäähenkilö mainitsee, että Intiassa tarvitaan satamäärin jumalia, jotta varmistettaisiin, että jokin niistä voisi loppupeleissä tepsiä. Skeptinen Vish Puri setvii rationalistien, taikureiden ja gurujen arvoituksia, mutta kovan paikan tullen älykköetsiväkin ryntää alttarille uhraamaan.

Tässä dekkarissa rikoksen selvittäminen ei ole kaksista, siinä vaan luotetaan välkyn yksityisetsivän taitoihin, apureihin ja suhteisiin. Kiinnostavinta on päähenkilön ja hänen perheensä roolit sekä väläykset yhteiskunnan toimimattomasta toiminnasta. Hupaisinta ainesta on Purin äidin ja vaimon etsivätyö, joka osaltaan kertoo Purinkin talouden miesylivallasta, jossa naiset salassa juonivat omiaan. Hall tekee etsiväsarjassaan mukavaa viihdytystyötä muttei erityisen mieleen painuvaa kirjallisuutta.

Tarvitaan siis länsimaalaisia hupsuttamaan yksi intialainen ja englantilainen mies, jotka hipaisevat pinnalta silkkihansikkain, miten patriarkaalinen ja luokkajakoinen maa Intia on. Kasti-, uskonto- ja elintasoerot tuntuvat oikeuttavan, että ihmisiä saa kohdella rumasti, ja joka jaossa naiset saavat jämäkortit. Kumpikin kirjailija kulttuuriuskottavuuden vuoksi heittelee tekstiin intialaissanastoa ja laatii sanakirjan tarinansa loppuun. En ole varma, onko se tarpeen. Kuumuus, värit, hajut ja kulttuuriset sukupolvien ja -puolien toimintamallit ovat mojovia mausteita, mutta ilman koskettavaa tarinaa ja henkilökuvauksen suolaa ei synny kylläiseksi ravitsevaa currya.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Pullukka ratkaisee rikoksia

Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus (suom. 2012) aloittaa Mitä yksityisimmät etsivät Oy:n toiminasta kertovan sarjan. Vish Puri on vakaa delhiläisherra, keski-ikäinen punkero, joka vetää tehokkaasti ja melko hyväntahtoisesti etsivätoimistotiimiään. Hän huolehtii toimeksiannoistaan, perheestään, palveluskunnastaan ja pationsa chilikasveista.

Brittiläisjenkkiläinen kirjailija Tarquin Hall on tehnyt vakuuttavan journalistiuran ja päätynyt sen jatkoksi fiktiivisen intialaisen elämän  tulkiksi. Hän tavoittaa tekstissään hyvin värikkään miljöön ja ristiriitaisen, monikulttuurisen elämänmenon.  Lisäksi hän luo herkullisen etsijätyypin, jonka toimia seuraa mielenkiinnolla.

Kirjassa risteilevät useat selvitettävät tapaukset, joita Puri ratkaisee luotettavan avustajajoukon kanssa. Toiminta on joustavan kurinalaista ja kunkin osaamista kunnioittavaa. Puri pyrkii meluisassa epäkohtien maassa kunniallisuuteen: hän ymmärtää toimia maan tavalla, muttei alista, hyväksikäytä tai öykkäröi. Hän on perso mairittelulle (ja herkuttelulle), omahyväisyyteen taipuvainen ja päättelykyvyltään melko erehtymätön – dekkareiden valio- ja vakiotyyppiainesta intialaisin maustein.

Ajankohtaiset raiskausuutiset todentuvat tässä fiktiossa: etenkin yhteiskunnan alempisäätyiset naiset ovat julkean huutelun ja väkivallan uhan alla. Muutenkin alemmille ollaan pääsääntöisesti tylyjä. Intialainen kastijärjestelmä on voimissaan, samoin se, että asiat hoidetaan sukulais-, tuttavuus- ja korruptiokeinoin. Ihmiset vaikenevat, valehtelevat, viekastelevat ja harhauttavat kaunopuheisesti.   Sopiva kasti ja varallisuus ratkaisevat edelleen avioliittojen solmimisen. Oma lukunsa ovat antaumukselliset intialaiset äidit: he toimivat tinkimättömän puolueellisesti lastensa parhaaksi. Mikä on sitten parasta?

Suomennoksen takakannessa siteerataan Mma Ramotsovan luojaa Alexander McCall Smithiä, joka kehuu Hallin Vish Puri -sarjaa aarteeksi. Nätisti sanottu, sillä Hall selvästi varioi vanhemman kollegan ideaa, ja kirjailijoiden teossarjat ovat näin ollen sukulaissieluja. Tosin botswanalaisen elämänmenon kuvaukset ovat vähemmän väkivaltaisia ja enemmän viattoman hyväntahtoisia kuin delhiläisen vertailukohdan. Ei Hallin sarjan ensimmäinen dekkari mullistavaa uutta tuo, ei huikaise kerronnalla, eikä sommittele poikkeuksellisen vetävää juonta, mutta mutkatonta viihdettä se on. Tuotteistaminen on hyvällä alulla: neljäs sarjan englanninkielinen kirja ilmestyy tänä vuonna, kirjailijan blogi on informatiivinen, ja romaanisankarin maailmaan pääsee paneutumaan mainioilla nettisivuilla Vish Puri’s India.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus