Avainsana-arkisto: Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittaja pehmoilee

Kyllä minun mieleni niin hyväksi tuli, kun luin Tuomas Kyrön kirjan Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (WSOY 2014). Aiempiin sarjan pakinapätkiin verrattuna uusin Mielensäpahoittaja on juonellinen, linjakas romaani.

Mielensäpahoittaja käy syöttämässä dementoitunutta vaimoaan hoito-osastolla ja pitää muutenkin päivärutiininsa ja pintansa. On asioita, jotka hänen pitää järjestää hyvissä ajoin etukäteen itseään varten: arkku, hautauspuku, muistopuhe ja testamentti. Poika soittaa isälleen aamuisin kontrollipuhelun, ja muutenkin pojan perhe on kuvioissa mukana, ja perhesuhteita koetellaan. Ei niistä eikä käänteentekevistä tapahtumista enempää, mutta papparaisen julistamasta henkisestä perinnöstä on mainittava tolkulla pärjääminen ja tavallisen riittäminen, niiden lisäksi:

Ihmiset ovat viisaita ja pököpäitä samaan aikaan. Heitä kannattaa katsella monenlaisten silmälasien lävitse. Yksi hyvä on ottaa valokuva ja tarkistaa muutaman vuosikymmenen perästä onko mielipide muuttunut. Läheltä ei aina huomaa ihan kaikkea sitä mitä pitäisi.

Miten ihmeessä alle nelikymppinen kirjailija voi saada kahdeksankymppisen maaseutumiehen maailman niin todeksi – koko rekvisiitta urheilijoineen ja menneen maailman ilmiöineen on kohdillaan! Koska itselleni on tuttua laitos- ja kotihoidon välillä ramppaaminen ja elämänkaarikyselyiden täyttö, ihastelen, miten terävästi Kyrö näkee vanhustenhoidon ja muun maan, maailmankin, makaamisen.

Kyrön romaani tarjoaa kestonsa verran iloisia aikoja. Sanomisen taito, kerronnan rytmikkyys ja tyyppien herkullisuus takavat sen. Vesissä silmin nauroin, ja suolapisaroita virtasi muutenkin. Elämän ehtoo koskettaa. Minut kirja vei myös syviin vesiin, ikäihmisen luopumisen aikoihin, jossa muistin uppoaminen saa vajoamaan pimeään pohjavirtaan.

Jos ei ole ketään, joka muistaa minut niin kuin minä olin, onko minua olemassa? Kuka tietää Annelista kuka hän oli? Onko jäljellä valokuvia, onko kirjoituksia? Onko meillä tieto niistä vuosista kun hän ja Lippos-Risto olivat täynnä elämää ja voimaa.
Onko heillä itsellään?

Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja on viisas, lämmin, hauska ja vakava kirja. Kyllähän tämä tyylittelyyn ja tyypittelyyn perustuu, pyöristämistäkin on kovin, kuten kääkän pohjimmainen hyväsydämisyys, suvaitsevaisuus, kyky ystävystyä ja oikeassaolon oikeutus. Jäärä myös niin sanotusti reflektoi elettyä elämää. Uskomatonta kyllä, hän on elämänuskoinen, toiveikas ja myös valmis moderneihin muutoksiin.ilosia aika

Arvostavaa suhtautumista vanhuksiin välittävät Kyrön tapaan Minna Lindgrenin Ehtoolehto-kirjat, ja kummankin kirjailijan kerronta kiertyy komiikkaan. Siten totisen sanoman nielee nätisti. Niissä on ainesta pakollisiksi kurssikirjoiksi sosiaali- ja terveysalle erikoislääkäreistä hoitoavustajiin, ja muu väki hyötyy niistä muuten kuin ammatillisesti. Jos epäilet, lukupotkua uutuus-Kyröön saa muun muassa blogeista Kulttuuri kukoistaa, Rakkaudesta kirjoihin ja Nenä kirjassa. Ja tästä päivästä lähtien voi lisäksi sännätä katsomaan Mielensäpahoittaja-elokuvan . Voit myös tehdä Mielensäpahoittaja-testin, josta selviää, mikä hahmo olet mielensäpahoittajamaailmassa. Minä olen lättähattu.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus