Avainsana-arkisto: Tuija Lehtinen

Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

Taitavat kaikki jutut tästä kirjasta alkaa samalla tavalla: viihde- ja nuortenkirjakonkari Tuija Lehtiseltä on ilmestynyt ensimmäinen dekkari, Väärä vainaja (Crime Time 2016). Kirja aloittaa sarjan, sillä alaotsikkona on Erja Revon tutkimuksia.

Nyt pitää katseet kääntää päähenkilöön, sillä Lehtisen dekkari asettuu jännärilajiin, jossa rikoksen selvittäjä erottuu keskeisenä ja rikos siinä sivussa juonikehikkona. Koska Väärä vainaja on aloitusosa, pitää päähenkilö esitellä ja rakennella kiinnostavaksi tyypiksi. Siinä Lehtinen onnistuu hyvin.

– Sinä et sitten perustanut perhettä, Anna-Kaisa katsoi Erjaa huonosti peitellyn vahingoniloisesti. – Kukaan ei tainnut huolia sinua. Miss Kovis.
– Minä riitän itselleni.

Erja Repo on naisvastine lukemattomille yrmypoliiseille, jotka toimivat, eivät niinkään kaveeraa tai liehu sosieteeteissa. Grappa maistuu, moottoripyörä surisee ja kylmäkiskoisessa sanailussa on tinkimätöntä terää. Ainutlaatuista Erja-tyyli ei dekkarigenressä ole, mutta timmissä kunnossa toimivan, suoraviivaisen eläkeläisnaispoliisin toivotan tervetulleeksi kotimaiseen kirjallisuuteen.

Juoni lähtee rullautumaan näin: Erja yllättää kaikki eläköitymällä mahdollisimman varhain rikospoliisityöstä. Sattuman sanelemana lapsuudennaapurin tytär värvää Erjan selvittämään kummitädin kummallista kuolemaa. Palapeliharrastaja tempautuu tapaukseen, johon ilmaantuu monenmoista yhteensopivaa epäilyosaa. Erjasta on näin kehkeytymässä yksityisetsivä.

Törmään juonessa kömpelyyksiin ja epäuskottaviin sattumuksiin, joten kevyeksi lauantailepolukemiseksi Väärä vainaja osoittautuu.  Jännittää ei juuri tarvitse, siis aika helppoa on. Kerronta etenee vaivatta, ja joitain huvituskohtia havaitsen.

Minua täräyttää se, että kirjassa on useita kylmästi läheisiin suhtautuvia henkilöitä. Niin Erja kuin moni muukin on ulkoistanut sukulaiset, kun ei synkkaa tai muuten suhde tuntuu riesalta. Asiaa käsitellään reippaan suorasukaisesti. Jännärijuoneen kytkeytyy samanmoisia aineksia.

Monen amerikkalaisen naisdekkarihahmon liepeillä liehuu apureina luottomiehiä, usein romanttisessa mielessä tai muuten vain virkistämässä tarinaa tai henkilösuhdekuvauksia. ”Ryhmä Repo” hahmottuu kirjassa pikkuhiljaa ja uskon sen kehittyvän jatkossa. Äijäköörin tulokkaina toimivat ex-kollega, pikkurikollinen ja toimittaja. Kirjavassa kombossa on mitä ammentaa – niissä tulevissa osissa, joita uskon myös lukevani.

vaara-vainaja

Kissaystäville kirja sisältää karmivaa…

– –
Tuija Lehtinen
Väärä vainaja. Erja Revon tutkimuksia
Crime Time 2016
dekkari
218 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Lukutoukkakin on lukenut Väärän vainajan ja koukuttui huumoriin, henkilöihin ja juoneen.

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus