Avainsana-arkisto: Tiina Liftländer

Kotimaisia esikoisia 2016 & kirjamessut

Kuluva kirjavuosi tulvii kiinnostavia kirjoja. Joukkoon mahtuu mainioita esikoiskirjoja, joissa kerronta vaikuttaa varmalta ja aiheenkäsittelystä pistää esiin omapäinen kulma. Kaikkia tulokkaita en ole lukenut, mutta lukemistani erottuu viisi kovaa kirjaa. Esittelen ne kirjamessujen käynnistyessä tekijänmukaisessa aakkosjärjestyksessä.

kirja16_bloggaajat


Kolme syyt elääTiina Lifländer: Kolme syytä elää

Esikoiseksi tässä romaanissa on vinkeä lähtökohta. Tässä ajassa seurataan lähinnä kahta vanhaa naista, ja myös heidän menneisyydessään poikkeillaan. Naisten suhde juontaa juurensa mieheen. Vaikka perisuomalainen vaikeneminen väijyy kuluneena motiivina, Liftländer tarjoilee uudenkarheaa näkökulmaa. Ja saattaa olla, että yksi syy elää tai lukea tämä kirja, on Volvo.

Processed with Snapseed.

Paperi T: post alfa

 

En spekuloi sen kummemmin esikoisrunoilijan muusikkomaineella, totean vain, että jälkimiehiset säkeet säväyttävät. Niissä on etenevä tempoa, tunneskaalaa ja tilannetajua. Sivunmittaisista vyöryistä runoilu vaihtuu välillä yhden sanan tiivistyksiin. Minuun vetoaa aitous ja heittäytyminen: olen aina mieluummin vilpittömästi epäonnistunut / kuin vitsillä mitään.

KäyttövehkeitäSoili Pohjolainen: Käyttövehkeitä

Totta kai esikoisromaaneissa on myös kehityskertomuksia. Käyttövehkeitä on siinä porukassa römäkkä rutistus. Tilannekomiikka viehättää kovasti. Ankeaakin on, sillä kyllähän suomalaisissa perheissä sattuu ja tapahtuu. Ja sattuu. Tyylitaju tässä romaanissa tykästytti kovasti.

LempiMinna Rytisalo: Lempi

Lempi on rakenteen riemuvoitto. Kolme kertojaa asetellaan peräkanaa kertomaan neljännen henkilön vaikutuksesta heihin. Henkilöt, juoni ja lähestymistapa sisältävät omaperäistä käsittelyä. Luin vimmaisesti. Muuta en sano kuin: Lapin mailla syttyy muutakin kuin sota.

 

Alma!Hanna Weselius: Alma!

Röyhkeää kerrontaa ihailevat saavat, mitä tilaavat. Kaikkitietävä kertoja keikkuu omavaltaisesti vaikka missä ja tekee omia johtopäätöksiään, mutta ei siinä kaikki, muutakin ilmaisutapaa löytyy. Yksi kertoja sättii Alma Mahleria sen kuin ehtii. Vaikka romaani on saanut nimensä tästä hiljennetystä naissäveltäjästä, hän soittaa romaanissa(kin) toista viulua, ensi viulussa vinguttavat kotimaiset naiset. Omia säveliään.


En kadehdi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon raadin tehtävää. Kirjamessuilla sunnuntaina 30.10. pääsevät ehdokkaat esille, joten voin nyt vain jännittää, moniko omista ehdokkaistani on palkintovaihtoehtojoukossa.

Kierrän vuoden KANSIEnsin en meinannut kehdata muistuttaa, että kuulun vuoden esikoiskirjailijoihin. Mutta tuli se sittenkin tässä todettua. Kirjamessuilla minut voi kohdata kirjabloggaajien päivystyspisteessä Boknäsin osastolla 6 t 139 perjantaina klo 17 – 18, mahdollisesti myös lauantaina klo 12 – 13.

kirjamessukortti

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

1950-luvulla Kerttu työskenteli Helmin miehen Laurin sihteerinä. Helmi yhytti parin suutelemasta mutta ei paljastanut kenellekään havaintoaan. Asia muhii lähes 50 vuotta, vaikuttaa äänettömänä kaikkeen ja kaikkiin. Miten? Sitä avaa Tiina Lifländerin esikoisromaani Kolme syytä elää (Atena 2016). Lisäksi romaanissa asetetaan vaietun triangelidraaman nykyaikapeiliksi Helmin huoneiston alapuolella asuva viikonloppuisä Tomi. Kaivelenpa romaanista kolme vetoavaa asiaa.

Vaikeneminen

Romaanissa on runsaasti yksityistä sisäistä puhetta. Helmi, Kerttu ja Tomi vatvovat menneitä ja hapuilevat elämää eteenpäin. Pääosa elämän asioista ovat niitä, joita ei tohdita sanoa ääneen. Pääosa vuorovaikutuksesta on sitä, että ei saa kuulla niitä asioita, joita eniten toivoisi kuulevansa. Elämän mittaan voi päätyä siihen, ettei ole ketään, jonka kanssa vaieta.

– – hän tunsi samalla, ilman yhtään varsinaista ajatusta, että elämä on kolmiosainen, ja hän oli viimeisessä osassa ja muuta ei enää olisi. Kolmannen osan nimi oli yksinäisyys.

Vaihtoehdot

Minulle romaani kertoo siitä, että joissain rajoissa voi aina valita.

Oli vaihtoehtoja ja niitä vaihtoehtoja, jotka eivät olleet vaihtoehtoja.

Voi valita, mitä sanoo tai tekee tai ei sano tai ei tee. Voi valita, miten suhtautuu läheisiin on sitten osaton, loukattu tai jotain muuta kalvavaa. Voi valita, miten toimii menestysten jälkeen. Niiden kanssa eletään.

Volvot

Nuo vakaat ja luotettavat ajoneuvot. Helmi ajaa kyyhkynharmaata Volvoa, Kertun mies Ruotsissa on Volvo-mies, alakerran Tomi ajaa vanhaa Volvoa. Auto saa tekstin mittaan monia merkityksiä.

Merkityksellisin minulle autosymboli on osana Helmin henkilöä. Kotirouvan ajopeli on miehen nimissä mutta vaimon ajossa – harvoja asioita, joita Helmi voi ottaa elämässään omaan ohjaukseensa. Elämän ehtoossa symboliin kiteytyy opetus ja lopullisuus.

Aviopuolisoiden ei pidä pitää salaisuuksia toisiltaan, mutta älä koskaan kerro kaikkea sillä kun ei ole köyttä ei ole velvollisuutta. Kuolema on samalla tavalla yliarvostettua kuin pitkät monologit ja kunnia ja retkellä syötävä ruoka. Taivas on perävaloista punainen kuin viimeinenkin Volvo katoaa tämän maailman horisonttiin hyvästejä sanomatta.


Kolme syyt elää


Kolme syytä elää on pitkälti hiottua tekstiä, ja rakenne on hallittu, sillä ajat, kerrontatavat ja näkökulmat vuorottelevat lukemaan houkuttelevasti. Tosin välillä tekstin totisuus puristaa siitä eloisuutta. Tomin osuus jää turhan leijuvaksi, mutta romaanin vanhat rouvat kehittyvät mielenkiintoisesti ja mielenkiintoisiksi. Helmin ja Kertun kohtaloiden kietoutuminen kehittyy omaperäisesti, ja eletyn elämän kokemukset laajentavat perspektiiviä.

Pidän siitä, että loppua kohti intensiteetti kasvaa, joten nielen mutinani romaanin alkuosan tiivistämisen tarpeesta. Otsikko on oivaltava. Siksi tekeekin mieli kysyä, mitkä kolme asiaa minulle ja sinulle ovat syitä elää.
– –
Tiina Lifländer
Kolme syytä elää
Atena 2016
Esikoisromaani
343 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Muun muassa Arja, Katja ja Maria ovat kirjasta innostuneet.

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus