Avainsana-arkisto: Taina Latvala

Kesäkuun 2015 kirjavinkit


Kesäkausi nytkähtää liikkeelle. Nakkaan siksi lomailijoille muutaman kirjavinkin. Toivottavasti jokaisella on aikaa hetkeksi retkahtaa mukavaan asentoon lämpimän päivän vehreään varjoon, viileän illan viltin sisään tai suvisateen ropinaan kiehtovan kirjan kanssa.

Historiaa

KantoHistoriallisista romaaneista pitäville suosittelen Anneli Kanton romaania Pyöveli (Gummerus 2015). Siinä kolme kertojaa nappaa lähikuvia 1600-luvun suomalaisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Lähtökohta on kieltämättä kolkko, sillä päähenkilö perehdyttää pyövelin työn perusteisiin. Kerronta on kerrassaan vetävää ja kuvatut kohtalot mukaansa tempaavia. Oi aikoja, oi tapoja, oi ihmiseloa!

Muualta

ShinKulttuurikurkistusta kaipaavalle tarjoan ensimmäistä eteläkorealaista suomennosta. Kyung-sook Shinin romaani Pidä huolta äidistä (suom. Taru Salminen, Into 2015) sijoittuu nyky-Koreaan, mutta henkilöiden välityksellä saa käsitystä laajemminkin yhteiskunnan ja perhekäsitysten muuttumisesta. Kerronta ja rakenne etenee kekseliäästi. Inhimillinen katsanto on universaali – niin, äideistä on tarpeen pitää huolta, kaikista muistakin.

Sotaa

sopimus 2Sotakirjaharrastajat saavat kotirintamaperspektiiviä taistelu- ja marssikuvausten lisäksi Audrey Mageen Sopimuksen (suom. Heli Naski, Atena 2015) myötä. Saksalaista mielenmaisemaa toisen maailmansodan aikoina romaani kuvaa tinkimättömän konstailemattomasti. Teksti on toteavaa, ja sellaisena se vakuuttaa ryöstöviljellyn aiheen tuoreena toteutuksena. Myös keskittäminen kannattaa: yhden perheen välityksellä nähdään uho ja tuho.

Lyhyttä

UlitskajaTiiviin ilmaisun ystäville neuvon lyhytproosaa. Klassikoita ei kannata unohtaa, itse palasin pitkästä aikaa Tšehovin novelleihin, ja kyllä kannatti. Selkeää, terävää ja elävää tekstiä ei aika nakerra. Rinnalla voi ahmaista Ljudmila Ulitskajaa, nykyvenäläistä napakkaa kertojaa. Aloita pienoisromaanilla, Iloisilla hautajaisilla (suom. Elina Kahla, Siltala 2013; Tytölapsia-kokelmasta postaan myöhemmin, Siltala 2015).

LatvalaNykynovelleista kiinnostunut voi saada säväyksiä Taina Latvalan kokoelmasta Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015). Kokoelman nykypäivän nuoret aikuiset ovat kuin kuminauhalla kiinni menneessä, silti eteenpäin on elävän mieli. Teksti nappaa kolmikymppiset tai varhaisaikuisuutta elävästi muistelevat, oletan.

Jännityksellisyyttä

AtkinsonJännityskirjalukijoille ei minulla ole vinkkiä käsiä hikoiluttavasta dekkarista, vaan valitsen hykerryttäviä teoksia, joita ryyditetään dekkarityylillä. Kate Atkinsonin Brodie-sarja on epätasainen, mutta uusin osa viehättää minua kovasti. Romaanin Joka lapsia ja koiria rakastaa (suom. Kaisa Kattelus, Schildts & Söderströms 2015) päähenkilö on vedenjakajalla, ja etsintäjuoni monine henkilöineen on herkullinen.

LindgrenMinna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan kolmas osa Ehtoolehdon tuho (Teos 2015) on hurtti kärjistysnäytelmä palvelutalon teknologisesta tehokkuudesta. Lindgren on hurja ja viihdyttävä visionääri. Varsinasta dekkariputkea suunnittelen kesäkuuksi, lukupinossa on muun muassa uusinta Jari Järvelää, Pauliina Sutta ja Vera Valaa. Eli perästä kuuluu.

Muutosta

GavaldaElämänmuutosta miettivä voisi lukea Anna Gavaldan Parempaa elämää (suom. Lotta Toivainen, Gummerus 2015). Aika samalla tyylillä Gavalda riepottaa nuorehkoja pariisilaisia kuin edellisessä suomennoksessa Lempi ei ole leikin asia, mutta se ei haittaa, jos tyylistä pitää. Minulle Gavaldan kaksi kertomusta tarjosi virkistävän rohkaisupläjäyksen monien kevään synkkien kirjojen lomaan. Jos onkin uhkia, on myös mahdollisuuksia.

Tiedosta tekoihin

AholaTietokirjoja olen lukenut kevään aikana valitettavan vähän. Tohdin silti toivoa, että otat Suvi Aholan vinkista vaarin. Ystäviä ja kirjoja (Avain 2015) esittelee monipuolisesti ja lukijaystävällisesti kirjallisuuspiiritoimintaa, tätä hauskaa ja virkistävää harrastetta, jossa kokoonnutaan maukkaan purtavan pariin keskustelemaan niitä näitä kirjoista ja muusta. Toivottavasti kaikilla on kesän aikana tilaa ystäville ja kirjoille.


 
Jos kaipaat lisää suosituksiani, pääset huhtikuun vinkkilistaan tästä linkistä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus, Lukupäiväkirja

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Taina Latvalan novellikokoelma on lähellä episodiromaania: 17 novellia limittyvät toisiinsa, sillä useassa kertomuksessa on samoja henkilöitä, tai ainakin he muistuttavat toisiaan. Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015) möyrii nuoren naisen tunne-elämää.

Hän myönsi minun olevan vaikein nainen, jonka kanssa oli koskaan seurustellut, mutta osittain juuri siksi hän viihtyi kanssani.

Novellien kertoja on usein nuori nainen. Joskus naisesta kerrotaan kolmannessa persoonassa, mutta siitäkin syntyy tunne, että ”minä” kuvaa itseään ulkopuolelta. Pari juttua on miehen kuvausta, mutta aina keskellä on sama tai samantyyppinen nainen – se vaikea, ailahteleva, tarkkaileva, lievästi pakko-oireinen ikiteini aikuistuvan naisen ruumiissa.

Novelleista minulle tulee lievän klaustrofobinen olo, sillä keskiönaisen olo on niin umpinainen. Jutuissa akateemiset humanisti-taiteilijasielut etsivät itseään ja toisiaan eksistenssi- ja ihmissuhde-eriössa. Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että novellit varioivat runosäettä ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.” Kaikenlaisia kohtaamisia kyllä kertyy, ja niistä rakentuu novellien epätasainen draaman kaari, jota hallitsee syrjässä ja hukassa olon tunne. Ymmärtäähän sen, jos kanssaihmismallina on lapsuuden täydellinen hyväksytyksi tulemisen kokemus.

Hän oli lapsena tottunut siihen, että häntä rakastettiin, että hänestä pidettiin vilpittömästi, eikä yksikään heistä ollut näissä juhlissa.

Pidän kovasti Latvalan kielestä ja kerrontatavasta, vaikka henkilöihin suhtaudun välillä väsähtäneen tätimäisesti. Prologinovellissa on hieno tunnelma, joka perustelee kokoelman nimeä. Se ja kansikuva (Rauha Mäkilän maalaus Is It True When U Say That U Love Me) miellyttävät kovasti. Novelleissa on myös välillä hulppeita hetkiä. Kuvaus onnistuneesta kampauksesta on riemastuttava, ja kissaksi muuttuva toimittajanainen yllättää.

Kuvan valitsin novellin "Kissan yksityisyys" kunniaksi.

Kuvan valitsin novellin ”Kissan yksityisyys” kunniaksi.

Ennen kuin kaikki muuttuu kietoutuu yhteen keskiönaisen ydinkokemukseen, nuoruudessa koettuun isän kuolemaan, mikä vaikuttaa pysäyttäneen keskiönaisen aikuiseksi kasvun. Hän pärjää ja selviää, mutta jumittuu yksityiskohtiin. Rutiinit, hygienia, fiksaatio turkoosiin ja yhdennäköisyyshakuisuus yhteen irkkunäyttelijään toistuvat. Halu sitoutua ja sen pelko kytkeytyvät nekin isän kuoleman jälkikaikuihin. Novelleissa on vakavaa, ahdistunutta, hetkellistä hupiakin. On toivonpilkkeitä, esimerkiksi viimeisen novellin viimeiset rivit ovat upean laukaisevat – ja silti niissä on sopivasti levottomuutta herättävää.
_ _ _
Taina Latvala
Ennen kuin kaikki muuttuu
Otava 2015
191 sivua
novelleja
Lainasin kirjastosta.
Mm. tunnelmasta pitää Kannesta kanteen, Annelille kokoelma on siisti välipala.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus