Avainsana-arkisto: Soili Pohjalainen

Kotimaisia esikoisia 2016 & kirjamessut

Kuluva kirjavuosi tulvii kiinnostavia kirjoja. Joukkoon mahtuu mainioita esikoiskirjoja, joissa kerronta vaikuttaa varmalta ja aiheenkäsittelystä pistää esiin omapäinen kulma. Kaikkia tulokkaita en ole lukenut, mutta lukemistani erottuu viisi kovaa kirjaa. Esittelen ne kirjamessujen käynnistyessä tekijänmukaisessa aakkosjärjestyksessä.

kirja16_bloggaajat


Kolme syyt elääTiina Lifländer: Kolme syytä elää

Esikoiseksi tässä romaanissa on vinkeä lähtökohta. Tässä ajassa seurataan lähinnä kahta vanhaa naista, ja myös heidän menneisyydessään poikkeillaan. Naisten suhde juontaa juurensa mieheen. Vaikka perisuomalainen vaikeneminen väijyy kuluneena motiivina, Liftländer tarjoilee uudenkarheaa näkökulmaa. Ja saattaa olla, että yksi syy elää tai lukea tämä kirja, on Volvo.

Processed with Snapseed.

Paperi T: post alfa

 

En spekuloi sen kummemmin esikoisrunoilijan muusikkomaineella, totean vain, että jälkimiehiset säkeet säväyttävät. Niissä on etenevä tempoa, tunneskaalaa ja tilannetajua. Sivunmittaisista vyöryistä runoilu vaihtuu välillä yhden sanan tiivistyksiin. Minuun vetoaa aitous ja heittäytyminen: olen aina mieluummin vilpittömästi epäonnistunut / kuin vitsillä mitään.

KäyttövehkeitäSoili Pohjolainen: Käyttövehkeitä

Totta kai esikoisromaaneissa on myös kehityskertomuksia. Käyttövehkeitä on siinä porukassa römäkkä rutistus. Tilannekomiikka viehättää kovasti. Ankeaakin on, sillä kyllähän suomalaisissa perheissä sattuu ja tapahtuu. Ja sattuu. Tyylitaju tässä romaanissa tykästytti kovasti.

LempiMinna Rytisalo: Lempi

Lempi on rakenteen riemuvoitto. Kolme kertojaa asetellaan peräkanaa kertomaan neljännen henkilön vaikutuksesta heihin. Henkilöt, juoni ja lähestymistapa sisältävät omaperäistä käsittelyä. Luin vimmaisesti. Muuta en sano kuin: Lapin mailla syttyy muutakin kuin sota.

 

Alma!Hanna Weselius: Alma!

Röyhkeää kerrontaa ihailevat saavat, mitä tilaavat. Kaikkitietävä kertoja keikkuu omavaltaisesti vaikka missä ja tekee omia johtopäätöksiään, mutta ei siinä kaikki, muutakin ilmaisutapaa löytyy. Yksi kertoja sättii Alma Mahleria sen kuin ehtii. Vaikka romaani on saanut nimensä tästä hiljennetystä naissäveltäjästä, hän soittaa romaanissa(kin) toista viulua, ensi viulussa vinguttavat kotimaiset naiset. Omia säveliään.


En kadehdi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon raadin tehtävää. Kirjamessuilla sunnuntaina 30.10. pääsevät ehdokkaat esille, joten voin nyt vain jännittää, moniko omista ehdokkaistani on palkintovaihtoehtojoukossa.

Kierrän vuoden KANSIEnsin en meinannut kehdata muistuttaa, että kuulun vuoden esikoiskirjailijoihin. Mutta tuli se sittenkin tässä todettua. Kirjamessuilla minut voi kohdata kirjabloggaajien päivystyspisteessä Boknäsin osastolla 6 t 139 perjantaina klo 17 – 18, mahdollisesti myös lauantaina klo 12 – 13.

kirjamessukortti

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Sallittakoon positiivinen jossittelu. Siihen sysää Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä (Atena 2016).

Jos pidät kehitysromaaneista, tässä sinulle on sellainen. Jos sinua kyllästyttävät esikoiskirjailijoiden ”sitten minä kypsyin” -kehitysromaanit, tämä ei ole sellainen. Siis kyllästyttävä. Onhan kulunutta kelata synkeää sälää sisältävä elämä lapsesta kolmikymppiseksi, mutta jos sen tekee Pohjalaisen tapaan, se viihdyttää.

Käyttövehkeitä

Jos pidät siitä, että päähenkilö on kompleksinen, sanavalmis ja tarkkasilmäinen nuori nainen, tässä sinulle on sellainen. Hienosti kertoja tavoittaa äänensä lapsena ja kyynistarkkailevana aikuisena. Ja hän on kirpeän hauska. Vaikka veli vaivaa, äiti ärsyttää ja isä itkettää, sinne sekaan heltiää hersyvä heitto. Jos et jaksa enää yhtään päihdeongelmaeroperhekuvausta, kokeile kuitenkin tätä, sillä tarinan kerrontamoottori hyrrää mukavasti, esimerkiksi näin:

Minä en silloin vielä tiedä, että joutuessaan tarpeeksi tiukille ihminen menee mielessään suoraan menneisyyden kaapille, ottaa sieltä käytöksen ja pukee sen ylleen. Löytyipä sopivaa tai ei.

Jos pidät ajan kanssa kekkuloimisesta, kirja sopii sinulle. Päähenkilö kuvaa nykyisyyttä ja menneisyyttä mielensä mukaan. Jos epäilet, ettet pysy siirtymissä kärryillä, ei se mitään, sillä muhevia tilanteita kirja kuitenkin kuvaa. Mukavasti juonenkuljetukseen sotkeutuvat pää- ja sivuhenkilöt, ajat ja paikat.

Jos pidät autokauppiaista, lue Käyttövehkeitä. Tai jos et pidä, lue silti, sillä kirjan öjynkatkuinen autobisnesympäristö henkilösuhteineen on originelli. Autokauppiasisän ja kertojatyttären suhteen vaihtolämpöisiä sävyjä ripotellaan mielenkiintoisesti. Muissakin perhesuhteissa riittää purtavaa. Asiat näytetään, ei juuri selitetä, mikä on esikoisromaanille eduksi.

Jos haluat lukea kirjaa surusta ja toivosta luopumisesta, lue Käyttövehkeitä, sillä se on myös romaani hyvistä muistoista ja toivosta. Käyttövehkeitä on sympaattinen haikeus-hurjuus-huvi-yhdistelmäteos omaleimaisin tulokulmin.

– – –
Soili Pohjalainen
Käyttövehkeitä
Atena 2016
(kehitys)romaani
243 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Kirjasta tulee totta -blogissa kirjailija kertoo esikoisromaanin synnystä.

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus