Avainsana-arkisto: Sari Peltoniemi

Kalssikoille kyytiä: Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi

Helsingin Paasitorniin oli 5.8.2015 kokoontunut yli kaksisataa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, kun monipuolisen kirjallisen tuotannon tehneet Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi keskustelivat kirjoistaan ja lukivat niistä näytteitä – ja hieman kuului lauluakin.

Kirjailijadialogi alkaa.

Kirjailijadialogi alkaa.

Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (Atena 2014) uudentaa satuperinnettä nykynäkökulmasta, ja Riina Katajavuoren Venla Männistö (Tammi 2014) formuloi Seitsemän veljestä moderniin likkamuottiin. Saako klassikoihin kajota? Katajavuori tiesi, että Aleksis Kiveen tarttuminen voi herättää monenmoisia tunteita. Hän näki Kiven romaaniin pohjautuvat baletin ja tangoesityksen, jotka rohkasivat klassikon taivuttamiseen omalla tavalla. Peltoniemi pitää bonuksena sitä, että uudet kirjat voivat olla silta klassikoihin.

Venla Männistö
Miehestä syntynyt

Katajavuori kertoi, että hän halusi myllätä klassikon naisten ääneksi ja käsitellä naisen kehollisuutta. Pohjateoksesta hän halusi säilyttää muun muassa nuorten hullaantunutta lempeä. Vapauttavana hän piti sitä, että henkilöt olivat valmiina ja heidän ympärilleen saattoi sepittää omaa tarinaa. Ratkaisevaa oli, että kuolleesta Alli-äidistä kehittyi pilvenlongalta seuraava hahmo, yksi päähenkilöistä.

Peltoniemeä on hykerryttänyt lukea Venla Männistöä Kiveä vasten. On myös tullut palautetta, että lukukokemus toimii Kivettäkin. Katajavuori antoi lisäksi vinkin: Mauri Kunnaksen kuvakirja ja Pertti Rajalan selkokielistämä Seitsemän veljestä voivat yhtä hyvin toimia lukukontekstina. Kuulin myös esimerkkejä, miten Katajavuoren kirja on onnistuneesti toiminut opetuksessa Kivi-klassikon kaverina.

Peltoniemi kertoi, että uussatuihin oli kiehtova napata eri asetelmia kuin mitä kansansduissa on. Esimerkiksi äitipuoliasetelman kääntäminen oli hauskaa. Koska ei ole kyse novelleista vaan saduista, satukokoelmassa käänteet voivat irrota reaalista, juonilankoja ei tarvitse solmia.

Yleisökommentti vahvisti sitä, että sadut sopivat opetukseen: opettajan ääneen lukemaan satukatkelmaan nuoret sepittävät oman lopetuksen, jota verrataan kirjailijan luomaan lopetukseen. Ääneen lukeminen sopii mainiosti kirjan käyttöliittymäksi – kyllä, sanavalintani ON tämä! Suullista perinettä sadut ovat, siten niiden ääneen lukeminen on vanhan kertomusperinteen jatkamista ja jakamista.

Joel Lehtosen kokoama Tarulinna teki Sari Peltoniemeen lapsena vaikutuksen. Nuorille muokattu kokoelma oli hänestä hurja, mutta täytyy muistaa, että alunperin kansansadut ovat olleet aikuisviihdettä. Suoria muunnelmia tietyistä saduista ei Peltoniemi omassa kirjassaan tee, vaan hän käyttää sadun villiä vapautta yhdistellä fabulan rakennetta perinteisiin elementteihin, yllätyksiin ja moderneihin aineksiin.

Miehestä syntynyt toivottavasti löytää lukijoita. Venla Männistö jatkaa eloaan jo pokkarina ja muina muotoina. Kerkko Koskinen on säveltänyt Venla Männistön laulut lokakuista kuunnelmaa varten. Viime keväänä Kansallisteatterissa esitettiin romaanin näytelmäversiota, ja syksyllä se nähdään Hämeenlinnassa.

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille

VAPAATA FABULOINTIA

Nyt nurkkaan loogisuus, hellitys hetkeksi arkitotuuksista. Leikkiin houkuttelee Sari Peltoniemi: ”Tämän kirjan jutut ovat satuja. Eivät enempää eivätkä vähempää. Niissä on oma symboliikkansa niin kuin saduissa aina, mutta tärkeintä on tarinointi, mielikuvituksen vapaa ja hurja virta.” Antaudun siis sadun valtaan ja paneudun Peltoniemen kokoelmaan Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (Atena 2014).

Olen viime aikoina lukenut useita paksuja kirjoja. Jo se ehkä virittää minut siihen, että kapoinen satukokoelma tuntuu virkistävältä. On pettävän levollinen olo tarttua 15 lyhyeen juttuun, ennakkoajatuksena, että sadun turvakaava vie minut kevyisiin fantasiapaloihin. Ei sitten ihan niin käy, sillä kokoelma uusintaa fabulointiformulaa: nykyaikuissadut herättävät hyvällä tavalla levottomuutta ja hilpeyttä. Vapauttavaa.

Peltoniemi on kyllä perinnetietoinen. Sadut ovat olleet aikanaan aikuisten kertomaperinnettä, miksei nytkin. Sadussa on mökkien väkeä, puhuvia eläimiä, prinsessoja ja kuninkaita sekä verisiä vääryyksiä. Satujuonet juoksevat vilkkaina tapahtumajatkumoina, jossa voi tapahtua mitä vain, päähenkilölle käy pääsääntöisesti hyvin ja usein paha saa palkkansa. Satuympäristöön limittyy näppärästi moderni maailma, kuten kiinteistönvälittäjät, kansainvälisesti etsintäkuulutettu kriminaali tai huonekalumiljonääri. Ei ole mitään outoa siinä, että satu alkaa näin:

Hannu ja Kerttu. Aino ja Joukahainen. Sisko ja sen veli.
He asuivat vanhemmilta perityssä rintamamiestalossa Imatralla.

Sadut ovat symboleilla ryyditettyjä. Osan aukeaminen riemastuttaa, ja vaikka osa jää oivaltamatta, ei se haittaa, sillä odottamattomat yhdistelmät ja arvaamattomat juttukiepautukset huvittavat. Ei kirjailijan välttämättä tarvitsisi todistella tavoitteitaan, kyllä ne hengittävät saduista. Kuriton mielikuvitus kukoistaa.

Mainitsen tässä yhden lempisaduistani, ”Kielitaito”. Se on ladattu tarina rakkaudellisista teoista, ja sisältää se muutakin, sattumia ja onnenkantamoisia. Se on myös oiva esimerkki siitä, miten lyhyiden juttujen yksinkertaisuudesta syntyy tiheyttä, jossa joka sana on paikallaan ja tarkasti tavattava.Miehestä syntynyt

Sananen vielä kirjan ulkoasusta. Kansi on kaunis ja raikas, ja se myötäilee sisältöä omalakisesti. Lisäksi Ea Söderbergin pitsinen kuvitustyyli tuudittaa minut vuosikymmenten takaiseen kirjakokemukseen, Oili Tannisen Nunnu-kuvakirjojen professori Prillin kiharan parran pyörteisiin. Sadun maailma ennen ja nyt – toimii.

_ _ _
Sari Peltoniemi
Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille
Atena 2014
136 sivua
satuja
Kansi: Ea Söderberg
Sain kirjan kustantajalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Lukuhaaste 2014 ja rakastettavat romaanihenkilöt

Tulethan tempaisemaan lukutaidon puolesta! LUKUHAASTEEN idea on innostaa ihmisiä lukemaan enemmän, ja samalla se tukee lukutaitotyötä meillä ja muualla. Maailmassa on miljoonia lukutaidottomia, ja Suomessa lasten ja nuorten lukuinto on hiipumaan päin.

Osallistumisohjeet:
1. Lue kirja, lehti, artikkeli tai muu teksti.
2. Lahjoita euro jokaista lukemaasi tekstiä kohden lähettämällä tekstiviesti 1E LUKUHAASTE numeroon 16588.
3. Ota kuva lukemastasi ja anna kasvot lukutaidolle julkaisemalla kuva Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa #Lukuhaaste, ja haasta ystäväsi mukaan.

Haasteen organisoija on Suomen pakolaisapu, joka käyttää keräysvarat afrikkalaisten pakolaisten lukutaitotyöhön. Lukukuvien levittämisen tarkoitus on viestittää lukuiloa ja sen myötä lukuintoa. Kotimaiset kirjabloggaajat osallistuvat ja jakavat haastetta. Kampanja käynnistyy kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. ja jatkuu koko syyskuun. Toivomme saavamme mukaan tuttuja, tuntemattomia, mielipidevaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä, jotta saamme haasteen leviämään.lukuhaaste


Lukuhaasteen kylkiäiseksi tarjoan kirjaa Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014).  Siinä on 20 kirjoittavan ja lukevan ihmisen jutut heille läheisestä fiktiohenkilöstä. Vapautunut ja irrotteleva kokoelma välittää lukuelämyksiä ja sitä, miten fiktiiviset henkilöt vaikuttavat, herättävät tunteita ja antavat ajateltavaa. Kirja tykästyttää siksikin, että lukijoina ja kokijoina olemme samalla viivalla, ammattilaiset ja muut.

Osa kirjoittajista on kirjailijoita, kuten Venla Hiidensalo, Tuija Lehtinen ja Antti Tuuri, mutta joukossa on myös muita kirjoittavia lukijoita. Kirjan henki on henkilökohtainen, jopa intiimi, sillä oma lemmikki paljastaa väkisin myös jotain kirjoittajasta. Kirjoittajien tyyli ja ote vaihtelevat, mikä sopii lukuelämyksistä iloitsevaan kirjaan.

On kiinnostavaa lukea sekä tutuista romaanihenkilöistä että potentiaaleista fiktiotutuista. Valitut henkilöt ovat ihastuttavia, ärsyttäviä, samastuttavia – kaikkea mahdollista. Kahdestakymmenestä ehdokkaasta mainitsen Raili Mikkasta kiehtovan Neidin, joka on nimihenkilö Ivo Andrićin romaanista. Neiti ei ole erityisen lämmin tuttavuus mutta tuikkaa pohtimaan aikoja, suhteita ja ympäröivää yhteiskuntaa. Sari Peltoniemen muistelossa Tove Janssonin Vaarallinen juhannus -romaanin Miska yhdistyy riemastuttavasti kirjoittajan peilikuvaan unkarilaisessa kampaamossa. Peltoniemi lisäksi tiivistää osuvasti kiintymyksen ytimen:

Henkilö voi olla ihan yhtä hyvin tavallinen poika kuin haltijaprinsessa tai hietakirppu, mutta hänen pitää olla sellainen hahmo, joka ei jätä lukijaa rauhaan. Lukijan täytyy haluta kulkea henkilön kanssa koko kirjan matka ja vielä siitä eteenpäin.

Rakkaani, romanihenkilöRakkaani, romaanihenkilö houkuttaa muistelemaan omia lukulemmittyjä. Vakava ensirakkauteni oli Tuntemattoman Koskelan Ville. Sittemmin ihastuksia on riittänyt. Viime vuosina on dekkarigenrestä löytynyt kolme salarakasta. Ranskalainen Fred Vargasin Adamsberg kiehtoo: miehen ajatukset läikehtivät kuin levoton kalaparvi. Englantilainen Kate Atkinsonin Brodiessa rikkinäisyys ja kyky huolettomaan hilpeyteen viekoittelevat. Ruotsalainen Håkan Nesserin Barbarotti on leikkisä ja lämmin. Kesällä Donna Tarttin Tiklin päähenkilö herätti levottomuutta, eikä aina miellyttävällä tavalla. Tänään sydämeni sykkii äidillisesti: lämpimiä ajatuksia lähtee lukuhaastehenkisesti Emilille.

Niina Mälkiän Emil on työmies (Avain 2014) kertoo 10-vuotiaasta bolivialaisesta pojasta, joka kiillottaa kadulla kenkiä, kerää muovijätettä ja muutenkin raataa köyhän perheen esikoisena. Isä ei päästä kouluun, joten Emilin lukutaito on niin ja näin.

Karu ja vakava kertomus sopii kansainvälisyys- ja kehitysmaatietouskasvatukseen. Luen sitä myös siten, että hyvinvointimaiden ihmisten koulu- ja lukuhaluttomuus on etuoikeutettujen häpeätahra: koulutusta on alettu pitää itsestäänselvyytenä, joka ikään kuin häiritsee kokoaikaista hauskanpitoa. Ilman koulutusta sekä luku- ja kirjoitustaitoa elämän eväät ovat kuitenkin heikot, siitä Emil-kirja muistuttaa.

Emil on työmies on selkokielinen lastenromaani. Selkokirjallisuuden soisi saavan nykyistä enemmän huomiota, sillä yleiskieltä helpommasta kielestä hyötyy 8-12 % suomalaisista. Tässä joukossa on lukuhaluisia, ja sen lisäksi on lukuisia lukuhaluttomia, joita helppo kieli voisi houkuttaa vaikuttavan, viihdyttävän ja monin tavoin tärkeän harrastuksen pariin. Emil-tarina on myös hyvä esimerkki selkokirjasta, joka sopii luettavaksi kaikille lapsille, ei tarvitse olla erityisryhmään kuuluva. Eikä lapsi.Emil

Siispä: kirjoja ja lukuiloa kaikille. OLET HAASTETTU!

– –
Sain Emil on työmies -selkokirjan kustantajalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Selkokirja, Tietokirja