Avainsana-arkisto: Riina Katajavuori

Kalssikoille kyytiä: Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi

Helsingin Paasitorniin oli 5.8.2015 kokoontunut yli kaksisataa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, kun monipuolisen kirjallisen tuotannon tehneet Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi keskustelivat kirjoistaan ja lukivat niistä näytteitä – ja hieman kuului lauluakin.

Kirjailijadialogi alkaa.

Kirjailijadialogi alkaa.

Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (Atena 2014) uudentaa satuperinnettä nykynäkökulmasta, ja Riina Katajavuoren Venla Männistö (Tammi 2014) formuloi Seitsemän veljestä moderniin likkamuottiin. Saako klassikoihin kajota? Katajavuori tiesi, että Aleksis Kiveen tarttuminen voi herättää monenmoisia tunteita. Hän näki Kiven romaaniin pohjautuvat baletin ja tangoesityksen, jotka rohkasivat klassikon taivuttamiseen omalla tavalla. Peltoniemi pitää bonuksena sitä, että uudet kirjat voivat olla silta klassikoihin.

Venla Männistö
Miehestä syntynyt

Katajavuori kertoi, että hän halusi myllätä klassikon naisten ääneksi ja käsitellä naisen kehollisuutta. Pohjateoksesta hän halusi säilyttää muun muassa nuorten hullaantunutta lempeä. Vapauttavana hän piti sitä, että henkilöt olivat valmiina ja heidän ympärilleen saattoi sepittää omaa tarinaa. Ratkaisevaa oli, että kuolleesta Alli-äidistä kehittyi pilvenlongalta seuraava hahmo, yksi päähenkilöistä.

Peltoniemeä on hykerryttänyt lukea Venla Männistöä Kiveä vasten. On myös tullut palautetta, että lukukokemus toimii Kivettäkin. Katajavuori antoi lisäksi vinkin: Mauri Kunnaksen kuvakirja ja Pertti Rajalan selkokielistämä Seitsemän veljestä voivat yhtä hyvin toimia lukukontekstina. Kuulin myös esimerkkejä, miten Katajavuoren kirja on onnistuneesti toiminut opetuksessa Kivi-klassikon kaverina.

Peltoniemi kertoi, että uussatuihin oli kiehtova napata eri asetelmia kuin mitä kansansduissa on. Esimerkiksi äitipuoliasetelman kääntäminen oli hauskaa. Koska ei ole kyse novelleista vaan saduista, satukokoelmassa käänteet voivat irrota reaalista, juonilankoja ei tarvitse solmia.

Yleisökommentti vahvisti sitä, että sadut sopivat opetukseen: opettajan ääneen lukemaan satukatkelmaan nuoret sepittävät oman lopetuksen, jota verrataan kirjailijan luomaan lopetukseen. Ääneen lukeminen sopii mainiosti kirjan käyttöliittymäksi – kyllä, sanavalintani ON tämä! Suullista perinettä sadut ovat, siten niiden ääneen lukeminen on vanhan kertomusperinteen jatkamista ja jakamista.

Joel Lehtosen kokoama Tarulinna teki Sari Peltoniemeen lapsena vaikutuksen. Nuorille muokattu kokoelma oli hänestä hurja, mutta täytyy muistaa, että alunperin kansansadut ovat olleet aikuisviihdettä. Suoria muunnelmia tietyistä saduista ei Peltoniemi omassa kirjassaan tee, vaan hän käyttää sadun villiä vapautta yhdistellä fabulan rakennetta perinteisiin elementteihin, yllätyksiin ja moderneihin aineksiin.

Miehestä syntynyt toivottavasti löytää lukijoita. Venla Männistö jatkaa eloaan jo pokkarina ja muina muotoina. Kerkko Koskinen on säveltänyt Venla Männistön laulut lokakuista kuunnelmaa varten. Viime keväänä Kansallisteatterissa esitettiin romaanin näytelmäversiota, ja syksyllä se nähdään Hämeenlinnassa.

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus

Neljää kirjailijaa kuuntelemassa

Koska kirjat kiinnostavat, kiinnostaa myös kirjailijoiden omaääninen kuvailu työstään ja teksteistään. Nykyisin onkin monia mahdollisuuksia kuulla ja nähdä kirjakauden tekijöitä, vaikka tv ei edelleenkään helli lukuharrastajia primetime-kirjallisuusohjelmilla. Onneksi messujen ja kirjakauppojen lavoilla on kirjailijahaastatteluja. Helsinkiläisiä lisäksi hemmotellaan Prosak-klubilla, jota voi seurata myös Areenan tallenteista.  Joskus pääsee osallistumaan spesiaalitilaisuuksiin. Minua ja kollegoita lykästi Tammen ja WSOY:n tiloissa.

Yllätysesiintyjät ÄOL:n talvipäivien iltaohjelmassa 17.1.2015: Riina Katajavuori, Elina Hirvonen, Jussi Valtonen ja JP Koskinen.

Yllätysesiintyjät ÄOL:n talvipäivien iltaohjelmassa 17.1.2015: Riina Katajavuori, Elina Hirvonen, Jussi Valtonen ja JP Koskinen.

Lavalla olivat Elina Hirvonen, Riina Katajavuori, JP Koskinen ja Jussi Valtonen. Katajavuori kertoi, että Wenla Männistö (Tammi 2014) muhi vuodesta 2006 lähtien, kunnes kirjan naiset lähtivät viemään juttua. Hunajaisesta Wenlasta kehittyi misukka, joka rakastaa katseen kohteena keikkumista. Romaanin teemoja ovat isättömyys ja orpous, jotka poikivat taustalla vaikuttaneesta Kiven romaanista.

Myös Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani (Tammi 2014) oli tekeillä vuosia. Alkuajatuksena oli kirjoittaa alicemunromainen pitkä ihmissuhdenovelli. Se onkin tallella romaanin alussa, vaan romaani lähti omille teilleen, sitten kun kirjailija antoi itselleen luvan vaihdella aika- ja kertojatasoja. Vähitellen teemat runsastuivat, yhtenä niistä yksinäisyys.

Sekä Valtonen että Katajavuori korostivat kirjoittamista työnä. Kumpikin on saanut aikanaan ohjausta, joka korosti puurtamista ja hiomista. Taiteellinen haihattelu on toisaalla, kun varsinainen luominen on sitä itseään: kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista. Valtonen kiitti saamaansa pragmaattista ohjausta, joka harjoitutti tutkimaan virke- ja lausetasoja ja pilkkujen paikkojen merkitystä.

Elina Hirvosesta tuli kirjailija, kun elokuvaopintohaaveet raukesivat. Kaunis kieli on hänelle ominaista. Kieli ja kerronta ovat merkityksellisiä, sillä niillä tuodaan vastapainoa rankoille aiheille. Hirvosen uusin romaani Kun aika loppuu (WSOY 2015) ilmestyy keväällä. Se kertoo perheen kriisistä, ja keskeisiä teemoja ovat yksinäisyys ja vaikuttamismahdollisuudet.

JP Koskisen maaliskuussa ilmestyvä romaani Kuinka sydän pysäytetään (WSOY 2015) on saanut kimmokkeensa talvisodasta. Romaani kertoo myös sukupolvien keskinäisistä suhteista. Romaanissa kuljetaan ajassa ja kerrontatavat vaihtelevat. Koskinen kertoi, että hän lukee paljon taustamateriaaleja ja tietotekstejä. Historia-aihe on kuitenkin kirjoitettu tässä ajassa, joten menneen ja nykyisen ja jopa tulevan vuoropuhelu on romaanissa mahdollinen.

Kaikille neljälle kirjailijalle kirjat ja kirjastot ovat olleet lapsesta lähtien tärkeitä. Jokainen on lukenut vinon pinon lasten ja nuorten kirjoja, sarjoja, aikalaisromaaneita ja klassikoita. Valtonen korosti, että nuoruusvuosina lukevien kavereiden suositukset olivat tärkeitä, nappaavampia kuin aikuisten tarjoamat. Äidinkielenopettajien merkityksen kirjailijat erikseen mainitsivat, sillä kirjoittamaan ja lukemaan kannustava ja innostava opettaja voi olla ratkaiseva tekijä nuoren tulevaisuudelle. Ainakin monelle kirjailijalle on ollut.

Kirjailijoiden niin kuin muidenkin kuolevaisten lempikirjat vaihtelevat eri elämänvaiheissa. Vaikuttajakirjoista nelikko mainitsi esimerkkejä Jalna-sarjasta historiateos Pultavaan. Ja tulipa esille yksi chicklit-vaikuttaja. Nappasin vinkin ja tein juuri nettivarauksen Valtosen yllätyssuosikista: Melissa Bankin Nyt nappaa! Saa nähdä, nappaako se ja onko se vai eikö likkakirja.

PS. Myös Luettua elämää -blogin Elina oli paikalla, ja hänkin postaa kokemastaan.

PS.PS. Kirjabloggaajat osallistuvat Lukukeskuksen lukuviikkoon 20.-26.4. Haastepostaus on blogissa Reader, why did I marry him? Näin pistämme kortemme kekoon tulevien lukijoiden ja kirjoittajien puolesta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus

Kirjabloggaajat kirjamessuilla ja vuoden lukukipinät

KirjamessutKirjakauden hullut päivät ovat yhden yön päässä. Huomenna 23.10. alkavat tämän vuoden Helsingin kirjamessut, joita vietetään sunnuntai-iltaan asti.

Suhteeni kirjamessuihin on kahtalainen. Toisaalta iloitsen kirjakiinnostuksesta, siitä, että messukeskuksessa on tungokseksi asti kirjojen selailijoita ja osastot pullollaan virkeitä kirjakauppiaita ja -kustantajia. Haastattelupisteissä on ajankohtaisia kirjantekijöitä avaamassa uutuuskirjojaan, ja näissä tilanteissa kuulee taustoja ja kirjailijan omia ajatuksia työstään.

Pitänee kuitenkin tunnustaa, että minuun iskee usein messuilla samanlainen ”kädet ylös” -seisahdus kuin kirpputoreilla. Ympärillä on sekalaista tavaraa liian kanssa, joten tarjonnasta kiihtyneenä en löydä aarteita sälän seasta – ja lamaannun.

Tänä vuonna minulla on mahdollisuus rauhoittua. Saan osallistua Kotimaisten kirjabloggaajien toimintaan Boknäsin osastolla 6g85. Siellä on lähes koko messujen ajan tavattavissa jokunen kirjabloggaaja. Rupattelemme mieluusti kirjoista ja niistä kirjoittamisesta. Halukkaille annamme kirjavinkkejä, kirjallisesti. Ne laadimme pika-analyysin pohjalta, eli valitsemme kysyjälle sopivaa luettavaa valistuneen vaiston varassa. Itse olen päivystämässä lauantaina klo 10-11. Bloggaajien messutunnelmia voi myös seurata sosiaalisessa mediassa: #bloggaritmessuilla. Minäkin lähettelen Instagramissa parina päivänä messukuvia.Agredointi


Koska kirjasyksy on jo tässä vaiheessa, tulee houkutus laatia omat suosikkilistat esikoiskirja- ja Finlandia-palkinto mielessä. En ole järin halukas pistämään kirjoja paremmuusjärjestykseen; jääräpäisesti pysyn kannassani, että lukukokemukseen vaikuttavat jokaisen maun lisäksi otollinen olotila, odotukset ja aiemmat kirjakokemukset. Selittelyt sikseen, tässä ovat rajalliset viisikkovalikoimani, koska en ole lukenut kuin pienen osan tänä vuonna ilmestyneistä kotimaisista kirjoista ja melkeinpä vain romaaneja.

Esikoissuosikkeja
Neljäntienristeys
Kultarinta
Kissani Jugoslavia
Elävän näköiset
Amerikkalainen

Romaanijysäyttäjiä
Graniittimies
Valkea kuulas
Miehiä ja ihmisiä
Särkyvää
Wenla Männistö

Olisihan tuonne voinut vielä monia muita liittää, ja huomenna voisin haluta joitain nimeämiäni vaihtaa. Lisäksi Finlandia-listaani kuuluvat esikoisryhmän 2-3 ensimmäistä. Nyt vaan jännittämään, mihin päätyvät palkintoraadit. Minä suuntaan messuille kuuntelemaan kirjailijahaastatteluita, näiden nimeämieni kirjojen kirjoittajia, ja muitakin, ainakin italialaisen Teräs-romaanin tekijää Silvia Avellonea. Ja Boknäsin osastolla tavataan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lukupäiväkirja

Ostin Wenla Männistön

Kotimaisilla kirjabloggaajilla on syyskuun ajan käynnissä haaste Kirjaostoksilla. Tarkoituksena on muistuttaa, että kirjoja ostaen voi vaikutta lukuharrastuksen jatkuvuuteen: kirjailijat saavat korvausta työstään ja kustantajat kustantavat. Haastekuussa hankintani on Riina Katajavuoren Wenla Männistö (Tammi 2014).

No, ostanko Wenla Männistön lukukokemuksena? Osamaksulla, tavallaan. Alku riemastuttaa kovasti, mutta välillä romaani tuntuu pidennetyltä vitsiltä. Katajavuori kääntää Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykyaikaan ja -kielelle sekä kiepauttaa asetelmat. Se on tarpeen, jottei uuskudelma olisi heti alkuunsa kulahtanut. Sekalainen veljesseitsikko on rekvisiitanomaisesti taustalla, pääosassa ovat kulmakunnan tytöt ja naiset.

Romaanissa herkutellaan esikuvayhtäläisyyksillä ja nykyaikaeroavaisuuksilla. Wenla on melkoinen tahtotyttöpissis ja veljekset uusperheorpoja urpoja, syrjäytymisvaarassa huitelevia nuoria miehiä. Kumpulan (ja Toukolankin) nuorisoa yhdistävät bänditouhut ja toistensa tiirailu. Levottomalla joukolla on älykköhipsterimaku, kun katsotaan lempileffoja ja -sarjoa. Ja niitähän, bändejä ja muuta julkkissälää tekstin sekaan tiputellaan. Suosikkien joukossa on vanhojakin mediamerkittävyyksiä. Muu kuvaus antaa ymmärtää, ettei kultturelli meno veljeksiä tai muita nuoria erityisesti kiinnosta. Paitsi välillä.

TIMI. Mistä sä Eppu tiedät kaiken ton?
EPPU. Mä luen. Lehtiä. Dyykkasin jotain ihme lehtiä Kylätilan lehtiroskiksesta. National Geographic ja kaikkea.
TIMI. Oliko pornolehtiä?
JUSA. Jätkä sivistää itseään.
EPPU. (Jörkkamaisesti). Lukeminen kannattaa aina.

Wenla Männistö

Katso myös Wenla Männistön Youtube-kirjatraileri.

Kivi nappasi tekstiinsä vaikutteita ja loi silloin tuoreeseen kirjallisuuskieleen omaa ja uutta. Katajavuori kunnioittaa esikuvaa. Kumpikin yhdistelee ideoita esikuvista, laatii lauluja ja vaihtelee kerrontarytmiä; esimerkiksi Kivi sepitti lomaan satuja ja tarinoita, Katajavuori istuttaa tv-draamojen ääreen, leirinuotion korvaavaan tarinatapaan. Romaani etenee draamatyyliin, lyhyitä dialogilukuja on paljon, välillä on näkökulmakerrontaa yhden henkilön suulla, ja joukossa on biisejä ja muunlaisia kontekstuaalisia heittoja. Minua viehättää romaanin liukas kieli, sen rönsyilevä, ronski ja railakas veto.

Romaanissa ei ennätetä pureutua syvälle henkilöiden kehityskulkuihin, sellaista on nykytempo. Kuvaus perustuu vaihtuviin tilanteisiin ja läpänheittoon. Ihmeesti silti naishenkilöistä koko ajan löytyy uusia puolia, sillä heidän tilityksensä saavat eniten tilaa. Tykästyin etenkin pilvenlongalta vainaana poikien touhuja tarkasti ja hellästi katsovaan äiti-Allin, samoin mustalais-Kajsa kiinnostaa, ja Wenlan äitikin avautuu pikku hiljaa. Näin siis käy, että nuorten aikuisten kuvauskaaoksessa kiinnyn keski-ikäisiin naisiin, vaikka kieltämättä Wenlassa on virtaa ja Anskussa (Seunalan Annan inkarnaatiossa) biisisanoittajana ajatussähköä.

Nykyään tytöt ovat erilaisia kuin ennen. Kulkevat converseissa suoraan kohti. Eivät jää etäälle kaihoamaan vaan menevät ihan iholle.

Nykytosi Wenla Männistöstä välittyy, ja sen kulttuuri- ja yhteiskuntanäkemys on menoon ja melskeeseen kätketty, ei päälle liimattu. Nuorille ei ole tarjota mitään pysyvää tai tasapainoista, eikä sitä juuri kaivatakaan. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa: rajaton media- ja www-maailma, erityisopetus, yhteiskuntatakuu ja muuta. Mutta vasta kun yksilö haluaa jotain ja motivoituu panostamaan, tapahtuu muutos ja sitoutuminen.

Uskon, että Wenla Männistö jakaa lukijoita, osa innostuu (Kirjakko tykkäsi, Krista myös), osa väsyy. Minä matkan varrella herpaannun, vaikka ihastelen Katajavuoren kerrontairrottelua ja klassikon naisvaltaista tuuletusta.


Kirjaostoksilla-haasteen kaikki postaukset on luettavissa Oksan hyllyltä -blogissa 1.10.2014.


lukuhaasteKansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. käynnistyi #Lukuhaste. Kotimaiset kirjabloggajat ovat mukana Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjassa. Siinä yhtenä tarkoituksena on syskuun ajan levittää kuvia luetusta ja lukijoista: lukeminen on tavallista ja tavoiteltavaa. Syyskuu päättyy, mutta lukuhaastetta on koko elämä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus