Avainsana-arkisto: Petri Pietiläinen

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria

Ihanko totta on mahdollista kaivella kehräävän kotieläimen synnyt syvät aikojen saatossa? Näin aprikoin, kunnes älysin, että Petri Pietiläinen on koonnut vastaavan teoksen koirista. Nyt kissaihmiseksi tunnustautuva Pietiläinen katsoo kissaa karvoihin: Kissojen maailmanhistoria (SKS 2016).

Tietokoonti kissojen ja ihmisten rinnakkaiselosta tietysti kiinnostaa tällaista kissan palvelijaksi tunnustautuvaa. Alma käyttäytyy kotonamme prinsessan elkein, ja lapsuudenkodissani kuninkaana häärii ex-kulkuri Klasu. Heitä ja aiempia kissatuttavuuksiani seuratessani olen yrittänyt selvittää kissojen sielunelämää. Turhaan. Kissoissa on arvoituksellisuutta, selvittämätöntä itsellistä arvokkuutta. Ihmistä he sietävät ja hellivät, kun haluavat.

Pietiläinen ei ruodi kissojen luonnekuvia tai rotuominaisuuksia. Hänen kirjansa on häkellyttävän monipuolinen tietopaketti kulttuurihistorian siitä siivusta, jolla on yhteys kissoihin. Pääsen tutustumaan kissa-asioihin muinaisessa Egyptissä, Aasiassa sekä antiikin, viikinkien ja kristinuskon ajan Euroopassa. Ajassa ja paikoissa edetään eri mantereille ja tähän päivään, jolloin Suomessa oletetaan olevan jopa miljoona kissaa.

Lemmikkieläimetön maailma voi olla vielä edessämme. Virtuaaliset lemmikit voivat tulevaisuudessa olla suurimman osan ainoita lemmikkejä. Kissat eivät kuitenkaan usko tähän tulevaisuuteen, sillä kissat ovat salaperäisiä. Internet täyttyi 2000-luvulla kissavideoista. Niitä on tallennettu jopa New Yorkin modernin taiteen museoon. Kissavideoita arvioidaan olevan internetissä miljoonia. Niiden määrän ylittävät vain kissakuvat, joita on jaettu jo kaksikymmentä vuotta ja joiden määräksi uutistoimisto CNN arvioi 6,5 miljardia kuvaa.

Kissoihin on suhtauduttu eri aikoina ja kulttuureissa ristiriitaisesti. Paikkansa kotikissa lunasti tehokkaana viljavarastojen suojelijana eli jyrsijöiden metsästäjänä. Silti kissat ovat välillä kantaneet syntitaakkoja, joiden vuoksi niitä on yritetty tuhota. Kissoja on syytetty paholaisen kanssa vehkeilystä ja säädyttömyyksistä. Huikea hahmo on esimerkiksi juutalaiseen perimätietoon kuuluva kissapaholainen Lilith. Aika yleisesti kissoihin on kytketty yöpuolen asioita ja feminiinisyyttä.

Kissojen maailmanhistoria etenee kronologisesti, halkoo maanosia ja nojaa monipuoliseen lähdemateriaaliin. Tekstin lukeminen käy vaivattomasti, sillä Pietiläinen kirjoittaa sujuvaa asiaproosaa. Hän on valinnut kuvaavia sitaatteja laajasta lähdemateriaalista, niin tieto- kuin kaunokirjallisuudestakin. Jonkin verran huomaan toistoa, mutta aika tavallista se on tietokirjagenressä. Lopun osio ”Lähteet ja lisälukemista” on varsinainen aarreaitta. Se sisältää hämmästyttävää nippelitietoa, ja mikä miellyttävintä, Pietiläinen kommentoi ja vinkkaa innostavasti esittelemiään lähteitä.

Kissaeläin on ensimmäisen kerran kuvattu noin 30 000 eaa. Kalliomaaluksista tähän päivään on kissoille sattunut ja tapahtunut suhteessa ihmiseen. Sen Pietiläinen välittää monipuolisesti. Riippumaton viehkeys ja arvaamattomuus tässä eläimessä kiehtovat, tai se, ettei kissan kanssa täysin pääse sinuiksi. Tätä tukee tietokirjailijan valitsema lainaus Bulgagovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanista, Begmont-kissan oikeutetun itseriittoinen todistus:

Kissoja jostain syystä aina sinutellaan, vaikkei kukaan kissa ole tiettävästi vielä koskaan juonut sinunmaljoja kenenkään kanssa.

– –
Petri Pietiläinen
Kissojen maailmahistoria
SKS 2016
tietokirja
352 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Tietokirja