Avainsana-arkisto: Nanna Susi

Susi ja Peuramies

Nanna Susi on väkevä maalari. Tennispalatsi on antanut suurille maalauksille tunnelmatilan. Kritiikki marisi näyttämötilan valaistuksesta, mutta mielestäni se teki oikeutta töiden tekstuurille. Aiemmin en ole ollut Suden töistä järin otettu, mutta nyt kerrokselliset ja paksut väripinnat elivät.

Eivät teokset minulle helposti auenneet. Sanallisena ihmisenä takerruin nimiin, joiden arvoituksia yritin maalauksista selvittää. Jokainen varmasti voi löytää niistä omia mieltä myllertäviä tunnelmia. Ensimmäinen maalaus nimineen jo heilautti: Kuka kertoo meille, että on tullut aika kääntyä.

Ilmiselvien symbolien käyttö oli humoristista: huulet leijuivat siellä täällä, kyyneliä oli niin sinisiä kuin punaisia. Karmiininpunainen väri kertoi omaa tarinaansa lehdettömissä puissa, kuusissa ja kerran leppäkertussakin. Leijuva kuusi on kiehtova, pistäväoksainen pyhä pihapuu, mutta Suden töissä usein se jököttää niin yksin. Hopeanvaaleat kuultavat taustat vuorottelivat tummien tai sinisävyisten paksujen pintojen kesken. Kokemus antoi virikettä monille aisteille: tuore maalintuoksu lisäsi tehoa.

Sielussani on Osmo Rauhalan töiden mentävä aukko, koska hänen ensimmäinen näyttelynsä Tampereella 1992 oli minulle erikoiselämys. Esikoinen oli silloin valvottava vauva, ja mielentilani hämäryyden keskellä peuramaalauksien seesteisyys pysäytti. Saatoin vain olla ja rauhoittua selittämättömän jatkuvuuden edessä.

Kiasman näyttelyyn Rauhala on koonnut nyt Elämän kirjan. Teemana on muisti ja rakenteet luonnossa ja luontokappaleissa. Kappaleiksi ovat menneet myös maalaukset: ne ovat vähintään palasteltu tai muodot ovat muita kuin neliskanttisia. Symboliset tutut hahmot – peurat ja linnut – ovat nytkin esillä, mutta usein osina, palasina. Muut elikot – norsu, rotat, hyöteiset – valtaavat myös alaa. Symboleina ovat lisäksi muut luonnon rakenteet, kuten tähtikuvio, seitti ja hunajakennosto, lisäksi matematiikan ja kirjoituksen kieli ovat merkein läsnä.

Näyttelyn osasista Peliteoria jäi minulle etäiseksi. Muisti-osuudessa oli kiinnostavia teoksia. Lukutaito-teos oli peuran ja kirjainten kokoelma. Muodon saattoi tulkita olevan kyljellään makaava muotopuoli A tai rakennuspiirtäjän kolmioviivoitin. Muistin hauraus ja merkitys oli Elämän kirjassa läsnä, ja minua koskettavaa siksikin, että suren muistin hämärtymistä päivittäin. Maalaus Muista unohtaa kaikki oli lohdullinen: tuon muodollisesti vastakohtaisen sanayhdistelmän kuvana oli kaunis lohkottu kolibri, jota ilmavasti kannattelee rajallisesti jatkuva koristeellinen kasviornamentti. Unohdus on osa muistin olemusta. Olkoon niin, luonnollinen vääjäämättömyys.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide