Avainsana-arkisto: Milla Keränen

Milla Keränen: Kapteeni

Lukukokemukseni heiluu kuin purjelaiva myrskyisellä ja karikkoisella Itämerellä. Luovin kyllä loppuun asti kotisatamaan pääsyä tähyten. Kyse on Milla Keräsen romaanista Kapteeni, joka kertoo 1700-luvusta merihenkisesti. Romaanin mittaan käydään Porvoossa, Loviisassa ja Tammisaaressa sekä kuljetaan meriä Lontoosta Intiaan, Amsterdamista Pietariin.

Johan on kauppiaan poika Porvoosta, mutta hän hinkuu merille ihailemansa enon tapaan. Johan nai enonsa ystävän ujon tyttären Gretan, mutta kunniallinen liitto ei pidä levotonta miestä maissa. Meriltä matkaan tarttuu Mikko, joka ystävystyy kummankin kanssa.

Romaani käsittelee mereen huuhtoutuvia pyrkimyksiä. Keskeistä on se, että asiat eivät ole sitä, miltä näyttävät. Esimerkiksi Johan ei ole varsinaisesti tai pääasemaltaan kapteeni, vaikka sellaiseksi häntä on sanottu jo lapsena. Hitaan laskuveden tapaan tarina vie synkille petosten vesille. Osa niistä on ilmeisiä, osa lipuu tarinaan arvaamatta. Ohoi, on aika siirtyä sekoittamaan kerronnan pohjavesiä.

Romaanissa edetään kronologisesti vuodesta 1749 vuoteen 1760, mutta muodikkaasti vuosista noukitaan vain muutamia kirjauksia. Osan tapahtumista kertoo Johan, osa nähdään Gretaa sivusta seuraten ja hänen kirjeitään lukien.

Alku on varovainen, jopa niin hiivistelevä, että olen jättää kirjan kesken. Liiallista häveliäisyyttä on henkilöissä ja kerronnassa. Romaani tarvitsee arvioituksellisen Mikon, sillä ytyä Johanista ja Gretasta uupuu, vaikka koko ajan lukiessa aavistaa, että kohteliaan tyvenen alla myrskyää. Toisaalta asianmukaisesti rakastetaan, toisaalta kaivataan, toisaalta ei kohdata. Kuin yössä ohittavat laivat, ohoi.

Jännite löystyy, kun pitkittyy se, mitä romaanissa ajetaan takaa. Sivuja on siis ihan liikaa. Harmittaa, sillä tekstissä on mainioita aineksia. Gretan kehityskaaressa piilee yllätys, ja Johanin itsepetoksen pyörteessä on joitain vetäviä virtoja. Mikko kiehtoo, vaikka hahmo kätkeytyy turhan paksuun sumuun – hänet kuvataan vain muiden silmin tai ulkopuolisena, vaikka tyyppi on tilanteen tasalla ja sisällä. Yksi piirre tekstistä erottuu selkeänä: mereen ja veteen liittyvä taikausko.

Veden pinnan alla ei ollut talvellakaan kylmää, vaan lämmintä kuin heinäkuisena yönä. Kaislat rahisivat matalassa rantavedessä ja kahisivat kuin paperi toisiaan vasten. Kun tuuli yltyi, niiden humina kuulosti siltä kuin hukkuneet olisivat laulaneet. Tule minun kanssani, ne rahisivat, ui minun kerallani.

Kapteenissa on useita hienoja kuvauksia merestä ja vetehisten kutsusta tai sen torjunnasta. Tietty kohtalonomaisuus tarttuu romaanin tunnelmasta. Kansikuva ilmentää hyvin kirjakokemustani: siihen jää paljon utuista, myös jotain kirkasta.

Kapteeni

– – –
Milla Keränen
Kapteeni
Gummerus 2016
historiallinen romaani
470 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Mainokset

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus