Avainsana-arkisto: Michael Katz Krefeld

Lankeaisiko tanskalaisdekkariin?

Olen viime vuosina hurahtanut tanskalaisiin tv-draamoihin Vallan linnake ja Rikos sekä komediasarjoihin Klovni ja Lykce. Dekkaristeista viimeksi olen lukenut sisarusparin Lotte & Sören Hammerin kiinnostavat romaanit Saasta ja Yksinäisten sydänten kerho. Kovin odotuksin tartuin käsikirjoittajanakin työskennelleen Michael Katz Krefeldin uutuusdekkariin Langenneet (suom. Päivi Kivelä, Like 2014).

Sairauslomalla käpristelevä kööpenhaminalaispoliisi Tomas ”Ravn” Ravnsholdt on monien romaanikollegoidensa tapaan sekä omia tragedioitaan hautova alkoholisoituva kriisikimppu että työssään hoksaavainen ja ripeä ratkaisija, jollaisena ei saavuteta päällystön suosiota. Oman elämänsä taitevaiheessa Ravn ryhtyy omin päin selvittämään kapakkaisäntänsä liettualaissiivojan kadonnutta Masha-tytärtä. Lyhyesti juonen voi kiteyttää seuraavaan dialogiin:

– Vuosi sitten Tukholmassa oli välikohtaus, johon liittyi pari itäeurooppalaista prostituoitua. Toinen heistä kuoli epäselvissä olosuhteissa rautatieasemalla. Slavros yhdistettiin kuolemantapaukseen, mutta varsinaista tutkintaa ei koskaan tehty.
– En minä Slavrosista piittaa, haluan löytää Mashan.
– Siellä on sattunut muitakin juttuja, kuolleisiin prostituoituihin liittyviä. Tukholma ei taatusti ole turvallinen paikka sellaiselle tytölle kuin hän.
– Ei Kööpenhaminassakaan ole hurraamista.

Pohjoismaisesta yhteistyöstä ei romaanissa voi puhua, pikemminkin naapureiden välisestä piikittelystä. Ongelmat ovat kuitenkin yhteisiä: itärikollisten pyörittämä ihmiskauppa ja prostituutio sekä ase- ja huumekauppa, joissa ihmisarvoa ei tunneta. Tämä kaikki tapahtuu pohjoismaisen hyvinvointisysteemin suojissa. Romaani antaakin erityisen lohduttoman kuvan maanalaisesta riistotoiminnasta, naisten armottomasta kulutustavara-asemasta ja miesten raakuudesta. Myös poliisin asenne on ankea: yksi kadonnut mamu-prostituoitu ei ketään hetkauta.langenneet

Kerronnan polveilu Mashan vaiheiden sekä Ravnin tilanteen ja etsintätyön välillä toimii hyvin, juoni siis etenee sutjakasti. Oheen ujutettu  sarjamurhaajasotku on tarpeeton, laskelmoitu Uhrilammas-pastissi. Epäuskottavuuksia on monia, kuten Ravnin yhtäkkinen sitoutuminen Masha-etsintöihin, paatuneen rikollisen avautuminen puudeliinnostuksesta johtuen ja arkkipahiksen satukaavamainen kolmen kerran kohtaaminen. Ravn on kiinnostava antisankarituttavuus, mutta loppua kohti kiihtyvä toiminta vie vakuuttavuutta, ja hahmon omaperäisyydestäkin on tingitty.

Mikkel läimäytti häntä harteisiin. – Hemmetti, Ravn. Sinähän olet kuin mikäkin Rambo.

Kiinnostava dekkari syntyy henkilökuvauksen sekä teeman sävytyksestä ja moniulotteisuudesta. Langenneet sitä tarjoaa hetkittäin, ei tällä kertaa riittävästi minun makuuni, ja liukas juonitahti, ahdistava raakuus ja pinnallinen häiriintyneisyys jarruttavat innostustani. Tapaisin Ravnin kyllä uudestaan avuliaan tuttavapiirinsä ympäröimänä sohimassa hyvinvointivaltion kulissiin inhimillistä aukkoa, toivottavasti tämän ensiosan jälkeen sortumatta kaavamaisuuksiin ja supersankaritekoihin.

 

Moni bloggaaja on lukenut kirjan, ja jokunen on kriittisesti minun linjoillani (Kirsin kirjanurkka ja Pihin naisen elämää), moni innostuen (esimerkiksi Hemulin kirjahylly).
– –
Sain kirjan ennakkokappaleen kustantajalta.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus