Avainsana-arkisto: Linda Boström Knauskård

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

HiljaisuusEn ole aikaisemmin tutustunut Laila Hirvisaaren kirjoihin. Autoilun oheen otin äänikirjan Hiljaisuus (Otava 2016). Kuljin sen mukana sodanjälkeiseen Etelä-Karjalaan, vaikka ajoin pääsiäisen viettoon Hämeeseen. Kuuntelusta on siis jo jonkin aikaa.

Hiljaisuus kertoo 9-vuotiaasta pikkutytöstä, joka ei sota-ajan trauman vuoksi puhu. Ingan käänteentekevää kesää ja alkusyksyä pohjustaa kevätjuhla, jossa selviää, miten isovanhempien kasvattamaa Ingaa kiusataan koulussa ja kyläyhteisössä. Lisäksi Inga ontuu, muttei suostu korjaavaan leikkaukseen. Orpous, yksinäisyys, mykkyys, nilkuttaminen, painostavien salaisuuksien hautominen – erilaisuus todella paistaa romaanin päähenkilöstä.

Entä se käänne? Siihen liittyy kontakti ensimmäiseen vertaiseen, puoliorpoon Joeliin, ja kokemus siitä, että on ihmisiä, jotka ovat hänen puolellaan. Lopun traumakäsittely ja jymy-yllätys huipentavat draaman kaaren.

Ingan herkän maailman välittyminen on romaanin parasta antia. Sulkeutumisen ja erilaisuuden tunnot ilmaistaan riipaisevasti. Pieni hierre syntyy siitä, että lapsenomaisuuteen sisältyy roppakaupalla pikkuvanhuutta. Niin Inga kuin Joelkin ovat poikkeuksellisen kypsiä lapsia. Toisaalta on perusteltua, että isovanhempien kasvattamat lapset sotakokemuksineen voivat olla sellaisia. Harmillisesti romaanin henkilöt ovat aika rajoitetusti vain joko hyviä tai ymmärtämättömiä. Sanomattoman selvästi kaikkiin vaikuttaa sota-ajan jäytävien menetysten läheisyys.

Kun vertaan mutismiaiheen käsittelyä Linda Boström Knauskårdin romaaniin Tervetuloa Amerikkaan, jossa myös tyttö vaikenee kriisin seurauksena, makumieltymykseni selvästi kallistuvat ruotsalaiskirjailijan puoleen. Luonnollisesti kuvaustapa,  -aika ja teemat ovat kovin toisenlaisia.

Hirvisaaren romaanissa ympäristö ja tavat hahmottuvat tarkasti. Hieman ihmettelen sitä, miten joka luvussa kerrataan joitain tietoja edellisistä luvuista. Se tuo tekstiin kömpelyyttä, ja romaani vaikuttaa muutenkin vanhahtavalta. Ajattelen parhain päin niin, että siten siitä henkii kuvausajan 1940-luvun tyyli ja tunnelma. Tietynlainen naiivius sopii hyvin aiheeseen ja käsittelytapaan, jossa tavoitetaan lapsen kokemusmaailma. Äänikirjana teksti soljuu ilmeikkäästi Elsa Saision lukemana. Ja sanottakoon vielä, että sanoma siivilöityy selvästi: pienimmät ja satutetut ansaitsevat kaiken huolenpidon, ymmärryksen ja tuen.

Hyvä niin, että on kirjoja kaikenlaisille lukijoille. Hirvisaari on kuulunut myyntitilastojen kärkeen, hänen kirjoilleen riittää lukijoita, monet naisia – siksi kirja natsaa kuluvaan naistenviikkoon. Tämä vuoden naistenviikolla on mukana noin 30 blogia. Itse olen jo postannut Kristiina Vuoren, Jojo Moyesin, Camilla Greben, Elena Ferranten ja Raili Mikkasen kirjoista.

Naistenviikko2017

– –

Laila Hirvisaari
Hiljaisuus
Otava 2016
Otavan änikirja noin 5 tuntia 6 minuuttia
Lukijana Elsa Saisio.
Testasin Storytel-palvelua.

Muita postauksia, joiden perusteella Hiljaisuus eroaa kirjailijan perustyylistä, esimerkiksi Kirjakaapin avain, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa ja Kirja ja kynä.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Äänikirja, Kirjallisuus, Naistenviikko, Romaani

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan

Linda Boström Knausgårdin romaanissa Tervetuloa Amerikkaan (Like 2017) sivulla 81 paljastetaan juoni: ”Kasvaminen ei ole mikään yksinkertainen juttu.” Kirja päättyy sivulle 96 mutta tarina ei. Se jää myllertämään sisukaluja survoen.

Tyttö on hieman toisellakymmennellä, kun hän lopettaa puhumisen. Perhettä pelossa pitänyt mielisairas isä on kuollut, mikä huojentaa tyttökertojaa – mutta kaikki on muuttunut. Suhde Jumalaan on mutkikas, murrosikäinen veli on vaarallinen ja näyttelijä-äidin onnellisena pitäminen painaa.

Halusin istua hiljaisuudessa, joka ei lopu, nähdä sen kasvavan vahvaksi ja valtaavan kaiken. Sitäkö minä halusin? Kyllä, sitäkin.

Tiivis romaani kertoo sivujaan tiheämmin. Kertojan mukana edetään kuukausia elämää eteenpäin mutta samalla viedään menneeseen ja lapsen mielikuviin. Herkän lapsen näkemys ja kokemus huutaa äänettömyydessä; tekstinä se loistaa tiukkalauseisena ajatusmaailman dokumenttina. Ja tiukkaa tekee lukea näin synkkää kasvukertomusta.

Tervetuloa Amerikkaan

Lapsen logiikassa puhumattomuus on keino näkyä, vaikuttaa, jopa manipuloida sekä samalla hävitä ja kadota. Laila Hirvisaaren Hiljaisuus-romaanissa pienen työtön mykistää sota-aikainen trauma, nykyajan ruotsalaislapsen äänen vie ”valoisa perhe”. Vaikka kummatkin romaanit menevät lapsen mieleen, Hirvisaaren tyyli vaikuttaa vanhahtavalta, Boström Knausgårdin ote vereslihaisen tuoreelta.

Hiljaisuus oli aina ollut mahdollisuutena olemassa. Mustana lattiana, jolle astua.

Äidin mielilausahduksen ”valoisa perhe” on pitkään ollut varsin pimeä.  Tervetuloa Amerikkaan on taitavan kirjoittajan perhehelvettikertomus. Vaikka selityksiä annetaan, ei selitellä ja tulkinnan vapaus jää lukijalle. Siksi varma psykologinen ote, ilmava ilmaisu ja tumma tunnelma painaa romaanista pitkään pysyvät muistijäljet.

– –

Linda Boström Knausgård
Tervetuloa Amerikkaan
suomentanut Petri Stenman
Like 2017
pienoisromaani
96 sivua.
Lainasin kirjastosta

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus