Avainsana-arkisto: Kyung-sook Shin

Kesäkuun 2015 kirjavinkit


Kesäkausi nytkähtää liikkeelle. Nakkaan siksi lomailijoille muutaman kirjavinkin. Toivottavasti jokaisella on aikaa hetkeksi retkahtaa mukavaan asentoon lämpimän päivän vehreään varjoon, viileän illan viltin sisään tai suvisateen ropinaan kiehtovan kirjan kanssa.

Historiaa

KantoHistoriallisista romaaneista pitäville suosittelen Anneli Kanton romaania Pyöveli (Gummerus 2015). Siinä kolme kertojaa nappaa lähikuvia 1600-luvun suomalaisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Lähtökohta on kieltämättä kolkko, sillä päähenkilö perehdyttää pyövelin työn perusteisiin. Kerronta on kerrassaan vetävää ja kuvatut kohtalot mukaansa tempaavia. Oi aikoja, oi tapoja, oi ihmiseloa!

Muualta

ShinKulttuurikurkistusta kaipaavalle tarjoan ensimmäistä eteläkorealaista suomennosta. Kyung-sook Shinin romaani Pidä huolta äidistä (suom. Taru Salminen, Into 2015) sijoittuu nyky-Koreaan, mutta henkilöiden välityksellä saa käsitystä laajemminkin yhteiskunnan ja perhekäsitysten muuttumisesta. Kerronta ja rakenne etenee kekseliäästi. Inhimillinen katsanto on universaali – niin, äideistä on tarpeen pitää huolta, kaikista muistakin.

Sotaa

sopimus 2Sotakirjaharrastajat saavat kotirintamaperspektiiviä taistelu- ja marssikuvausten lisäksi Audrey Mageen Sopimuksen (suom. Heli Naski, Atena 2015) myötä. Saksalaista mielenmaisemaa toisen maailmansodan aikoina romaani kuvaa tinkimättömän konstailemattomasti. Teksti on toteavaa, ja sellaisena se vakuuttaa ryöstöviljellyn aiheen tuoreena toteutuksena. Myös keskittäminen kannattaa: yhden perheen välityksellä nähdään uho ja tuho.

Lyhyttä

UlitskajaTiiviin ilmaisun ystäville neuvon lyhytproosaa. Klassikoita ei kannata unohtaa, itse palasin pitkästä aikaa Tšehovin novelleihin, ja kyllä kannatti. Selkeää, terävää ja elävää tekstiä ei aika nakerra. Rinnalla voi ahmaista Ljudmila Ulitskajaa, nykyvenäläistä napakkaa kertojaa. Aloita pienoisromaanilla, Iloisilla hautajaisilla (suom. Elina Kahla, Siltala 2013; Tytölapsia-kokelmasta postaan myöhemmin, Siltala 2015).

LatvalaNykynovelleista kiinnostunut voi saada säväyksiä Taina Latvalan kokoelmasta Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015). Kokoelman nykypäivän nuoret aikuiset ovat kuin kuminauhalla kiinni menneessä, silti eteenpäin on elävän mieli. Teksti nappaa kolmikymppiset tai varhaisaikuisuutta elävästi muistelevat, oletan.

Jännityksellisyyttä

AtkinsonJännityskirjalukijoille ei minulla ole vinkkiä käsiä hikoiluttavasta dekkarista, vaan valitsen hykerryttäviä teoksia, joita ryyditetään dekkarityylillä. Kate Atkinsonin Brodie-sarja on epätasainen, mutta uusin osa viehättää minua kovasti. Romaanin Joka lapsia ja koiria rakastaa (suom. Kaisa Kattelus, Schildts & Söderströms 2015) päähenkilö on vedenjakajalla, ja etsintäjuoni monine henkilöineen on herkullinen.

LindgrenMinna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan kolmas osa Ehtoolehdon tuho (Teos 2015) on hurtti kärjistysnäytelmä palvelutalon teknologisesta tehokkuudesta. Lindgren on hurja ja viihdyttävä visionääri. Varsinasta dekkariputkea suunnittelen kesäkuuksi, lukupinossa on muun muassa uusinta Jari Järvelää, Pauliina Sutta ja Vera Valaa. Eli perästä kuuluu.

Muutosta

GavaldaElämänmuutosta miettivä voisi lukea Anna Gavaldan Parempaa elämää (suom. Lotta Toivainen, Gummerus 2015). Aika samalla tyylillä Gavalda riepottaa nuorehkoja pariisilaisia kuin edellisessä suomennoksessa Lempi ei ole leikin asia, mutta se ei haittaa, jos tyylistä pitää. Minulle Gavaldan kaksi kertomusta tarjosi virkistävän rohkaisupläjäyksen monien kevään synkkien kirjojen lomaan. Jos onkin uhkia, on myös mahdollisuuksia.

Tiedosta tekoihin

AholaTietokirjoja olen lukenut kevään aikana valitettavan vähän. Tohdin silti toivoa, että otat Suvi Aholan vinkista vaarin. Ystäviä ja kirjoja (Avain 2015) esittelee monipuolisesti ja lukijaystävällisesti kirjallisuuspiiritoimintaa, tätä hauskaa ja virkistävää harrastetta, jossa kokoonnutaan maukkaan purtavan pariin keskustelemaan niitä näitä kirjoista ja muusta. Toivottavasti kaikilla on kesän aikana tilaa ystäville ja kirjoille.


 
Jos kaipaat lisää suosituksiani, pääset huhtikuun vinkkilistaan tästä linkistä.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus, Lukupäiväkirja

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Jonkinmoinen kumu on jo kuulunut siitä, että Kyung-sook Shinin romaani Pidä huolta äidistä (suom. Taru Salminen, Into 2015) on koskettava. Kiitos lukijaystävälleni Ritvalle suosituksesta. Kirjabloggaajista muun muassa Minna, Ulla ja Sara ovat kirjoittaneet romaanin kauneudesta. Romaani on hiljalleen avautuva ja kaihertava kertomus eteläkorealaisen perheen elämästä ja suhteista.

Huomasin, etten tunne äitiä. Voi toki olla että siinä tilanteessa äiti ei voinut muuta kuin ajatella meitä. Mutta miten mekin saatoimme pitää äitiä aina vain äitinä? Minäkin olen äiti, mutta minulla on paljon unelmia, ja muistan lapsuuteni ja nuoruuteni elävästi enkä ole unohtanut mitään. Äidillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan. Hän kohtasi yksinään sen aikakauden heittämät haasteet, köyhyyden ja surullisuuden, eikä hänellä olllut muuta mahdollisuutta kuin selvitä siitä, tehdä parhaansa ja uhrata sille mielensä ja ruumiinsa. Miksi en koskaan uhrannut ajatustakaan äidin unelmille?

Näin perheen nuorin tytär kirjoittaa sisarelleen. Keskeisteema kuulostaa banaalilta – äitikin on ihminen – mutta toteutus on omaperäinen. Kiinnostavaa on myös lukea fiktiota eteläkorealaisesta elämänmenosta.pidä huolta äidistä

Perhe on peräisin maaseutumaisesta ympäristöstä. Vanhemmat on naitettu alle parikymppisinä, ja suku on muutenkin vaikuttanut jokapäiväiseen elämään. Ei ole ollut helppoa eikä auvoista. Pariskunnalle on syntynyt viisi lasta, joista eloon jääneet neljä on kukin vuorollaan muuttanut Souliin koulutuksen perässä.

Romaani käynnistyy siitä, että vanhemmat tulevat aikuisten lasten luo Souliin kyläilemään, ja äiti katoaa metroasemalla. Muiden pönkittämiseen keskittynyt ahertajaäiti tulee näkyväksi muille vasta kadottuaan. Romaanissa on sillä hilkulla, että äidistä luodaan madonnamainen pyhimyskuva – vaan ei sittenkään. Mukana on sopivasti särmää ja arvoitusta. Äidin lisäksi eri perheenjäsenten kehityskulku paljastuu vähitellen aika- ja näkökulmatasoja vaihdellen.

Olen aina vierastanut sinämuotoista kerrontaa. Alkuun se tässäkin romaanissa riepoo, kunnes ymmärrän, ettei kertojan ole tarkoitus sinutella itseään, vaan kertoja katsoo kaikennäkevin silmin ja mielin jostain ylhäältä rakkaitaan. Hän haluaisi puhutella juuri heitä, vaan kertoja yltää vain meihin lukijoihin asti. Minäkerrontaosuudesta viimeistään selviää, että äänessä on kadonnut äiti. Pidä huolta äidistä erottuu juuri katsantotavaltaan ja kerronnaltaan, sillä tarkkaavainen näkijä-kertoja pitää fokuksen kirkkaana.

Ensimmäinen eteläkorealaisen romaanin suomennos on siinä mielessä universaali, että jokainen on syntynyt äidistä. Siksi romaanin tematiikka koskettaa kulttuurista riippumatta, ja se, mikä on kulttuurisidonnaista, kuvataan kiinnostavasti. Vanhempien suhteeseen vaikuttaa järjestetty avioliitto, esikoisen asema on ylittämätön, ja äidin kunnianhimo ja tinkimättömyys lastensa suhteen on järeää, näin muutamia elementtejä mainitakseni.

Hienosti romaani tavoittaa perheen muutoksen. Perheyhteys katoaa kaupungistumisen, taloudellisen ja koulutuksellisen kehityksen edistyessä. Kiire ja tietty itsekkyys nielevät, esimerkiksi osuvasti on kuvattu koulutettujen tyttärien etääntyminen lukutaidottomasta ja maalaismaisesta äidistään.

Onhan tavallista, että vasta menetyksen jälkeen arvot kirkastuvat, kuten tässä romaanissa äidin merkityksellisyys. Pidä huolta äidistä kerii aihetta taitavasti ilmeisiä vältellen. Huomaan sujahtavani tarinaan, siedän sinäkerrontaa ja jopa pidän sitä perustavanlaatuisen oikeana valintana juuri tälle tarinalle, joka yhtenä monista mutta omanlaisesti muistuttaa toisten huomioimisen ja läheisten arvosta. Lukiessani pysähdyn aprikoimaan omia elämänvalintojani, samalla olen kaukana erään korealaisperheen luona.

En tiedä, miten pysäyttäisin nämä muistot, jotka puskevat ylös kuin kevään versot. Kaikki unohtuneet asiat vyöryvät pintaan. Riisikulhot keittiön hyllyllä, takapihan erikokoiset ruukut täynnä maustetahnoja, ullakolle johtavat puuportaat, muurin alapuolelta alkavat ja ylös asti kiemurtelevat rehevät kurpitsaköynnökset.

– – –
Kyung-sook Shin
Pidä huolta äidistä
suomentanut Taru Salminen
Into 2015
209 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus