Avainsana-arkisto: Karin Fossum

Konrad Sejer tutkiskelee

Uskoa vai eikö uskoa? Onko Jumalaa, tuonpuoleista elämää ja jälleennäkemistä? Karin Fossumin uusimmassa dekkarissa Carmen Zita ja kuolema (suom. Tarja Teva, Johnny Kniga 2014) käsitellään perimmäisiä kysymyksiä.Carmen Zita ja kuolema

Konrad Seijerin luottopari Jacob Skarre alkaa epäillä hukkumisonnettomuutta muuksi ja samaan päätyy vanhempi kollega. Poliisikaksikko alkaa tutkia nuorta perhettä. Lukija pääsee seuramaan sekä poliisien työskentelyä että nuoren parin elämää. Tutkinta keskittyy päiväperhomaisesti tunteiden pinnalla liihottelevaan Carmen Zitaan.

Fossumille ominaiseen tapaan lähestytään henkilöitä psykologisesti. Mahdollista rikosta tutkitaan, mutta oleellisempaa on tutkia ihmisen käytöstä ja siihen vaikuttavia syitä. Carmen on aika epeli, makuuni turhan patologinen tapaus. Selittäviä tekijöitä kyllä tarjotaan monesta suunnasta, jopa päiväkirjan avulla.

Seijerin ihmisläheinen persoona elelee myötätuntoisesti ja tarkkasilmäisesti tapahtumien tahdissa, ja häntä ravisuttaa omakin kuolevaisuus. Yhdessä juonen mutkassa hän kyllä hieman myöhästyy, ja loppuun tyrkätään varsinainen onnenkantamoinen. Seijer on melankolinen pohtija, jolle ei mikään inhimillinen ole vierasta, silti hän ei ole kyynistynyt. Elämänviisauksiakin irtoaa:

Kyllähän sinä tiedät, että ihmiselämässä riittää raskaitakin päiviä, sellaisia joita ei millään jaksaisi, sellaisia joiden yli on vaikea päästä. Ei ole elämää ilman vastoinkäymisiä, ei päiviä ilman huolia, ei vuosia ilman tuskaa eikä öitä ilman yksinäisyyttä. Jokaisen ihmisen elämässä riittää sekä kärsimystä, synkkiä ajatuksia että sarastavaa toivoa. Sellaiset tunteet sinkoilevat mielemme syövereissä edestakaisin, hän ajatteli, kaikki elävät myrskyn silmässä päiviensä loppuun asti.

Kuolema askarruttaa ja siksi useaan otteeseen romaanissa kosketellaan uskonasioita. Valmiita vastauksia ei tarjoilla vaan vaihtoehtoja ja välimaastoa. Lisäksi tässä romaanissa teemana on oikeus elää erilaisena. Kehitysvammaisuuteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä.

Fossum on ollut yksi pohjoismaisista dekkarisuosikeistani. Tämänkin romaanin humaani vire viehättää, mutta kirjassa on hitusen väsähtänyt väreily, ja jollain tavoin kokonaisuus jää ulkokohtaiseksi. Kerronnassa on paikoittain kömpelyyksiä. Huonoksi en kirjaa tuomitse, keskiverroksi vain.

Romaanissa liikutaan syvissä ja vaähän matalammissakin vesissä.

Romaanissa liikutaan syvissä ja vähän matalammissakin vesissä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus