Avainsana-arkisto: Kalle Lähde

Kalle Lähde: Loppuluisu

Happotesti (2016) puhalsi reilusti promillerajojen yli, ja Loppuluisussa (Otava 2018) alkometrin asteikko alkaa olla tapissa. Kalle Lähde kulkee valitsemaansa tietä: alkoholistiromaanin jatko-osa näyttää sitä itseään, ryyppyrypemistä viimeiseen tippaan. Loiventavaa tarjotaan kauheuskomiikalla, jota alkoholistin rajattoman riippuvuushimon karkea kuvaus tavoittelee. Minusta toilailu tuntuu vain kauhealta, ei koomiselta. Ja minusta se on kirjan tarkoituskin: ryyppäyksen gloria karsiutuu.

Loppuluisu

Koska olen niin sanotusti Happotestin läpäissyt, huomaan, ettei minulla ole uudesta romaanista juurikaan lisättävää siihen, mitä kirjoitin Lähteen esikoisromaanista (tässä). Uutuus kyllä sisältää käänteen, ja kaksi asiaa eritteiden marinoimassa alkoholistin alennustilakuvauksessa on muuttunut.
1) Lähtötilanne vaihtuu: rouvalle on tullut raja vastaan. Vai onko? Löytyykö uusi hyysääjä?
2) Loppuluisussa on selvä draaman kaari. Joonatanilla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko hänen on raitistuttava ja kohdattava rehellisesti vauriot, joita hän on aiheuttanut läheisilleen ja itselleen, tai:

En jaksa nousta sohvalta ylös. Silmämunien tilalla on painosta päätellen lyijykuulat. Kuiskaan ”Pitikö minun mennä?” useasti peräkkäin, saadakseni tapahtumien reunasta kiinni. Aika ja tapahtumat tuntuvat kadonneen. Kukaan ei vastaa ja päättelen, ettei minun pitänyt ainakaan mennä mihinkään.
”Vitun kuolema, missä sää luuraat.”

En paljasta, kuinka käy. Lähteen romaanipari on inhorealistisen liukkaasti kirjoitettua valistuskirjallisuutta. Lukijalla voi näin uudenvuodenpäivänä nousta aattona kulautellut skumpat kurkkuun tai sitten lukija turtuneena painelee ympäri vuorokauden auki olevaan markettiin ostamaan lieventävää ilolientä, joka vuonna 2018 on joitain prosentteja väkevämpää kuin aiemmin. Tai sitten hän laittaa Loppuluisun kannet ja korkin kiinni.

– –

Kalle Lähde
Loppuluisu
Otava 2018
romaani
205 sivua.
Sain kirjan kustantajalta; kirja ilmestyy 1.1.2018.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Kalle Lähde: Happotesti

Minä olen poikkeustapaus. Oikeastaan juon masennukseen, kipuun, vitutukseen, sortovallan vuosia miettiessäni ja saunan jälkeen. Olenko edes alkoholisti? Vuotta aikaisemmin psykiatrilta saamani masennusdiagnoosi on tallessa. Olisin halunnut kehystää sen seinälle, vaimo olisi voinut vilkaista sitä aina kun rupesi syyttelemään juopoksi.

Kalle Lähteen esikoisromaani sopii tipattoman tammikuun alkajaisiksi. Happotesti (Otava 2015, julkaistuvapaa 1.1.2016) avaa alkoholistin mielenmaiseman apposelleen. Selityksiä löytyy, syy on aina jossain muualla. Humaltumisen himo hyökyy kaiken yli.Happotesti

Romaanin alkupuolella tuumailen, millainen draaman kaari on tulossa. Eihän koko kirja voi olla vaan ryyppykierteestä toiseen ruuvaamista, eihän? Tuoko käänteen jokin pohjanoteeraustöppäily vai vaimon lähtö vai kuoleman porteilla käynti vai uskoon tulo? Lopputulosta en sitten sinulle kerrokaan, sen totean, että olisin toivonut jonkinlaista dramaturgista vaihtelevuutta. Ymmärrän kyllä, että sen puutteella on sanomansa.

Kyllä koko ajan sattuu ja tapahtuu. Lyhytvirkkeisenä naputtava kerronta luistaa, monesti se luistelee itseironiaan ja sarkasmiin. Terävä sanailu naurattaakin. Minäkertoja ruhjoo rujosti alkoholistia; teksti onnistuu hyvin kaksoisvalaisemaan minäkertojan ylemmyydentunnon vs. lukijan ymmärryksen asiantilasta. Tunnustus: en ole lukenut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa, en voi siis verrata Happotestiä siihen. Sen tiedän, että kummassakin kirjassa on sittemmin raitistuneen kirjoittajan mellastuskokemuksia.

Eritteitä ei Happotesti kaihda, esimerkiksi onnistuneet ja epäonniset vessareissut tulevat tutuiksi.

Eritteitä ei Happotesti kaihda, esimerkiksi onnistuneet ja epäonniset vessareissut tulevat tutuiksi.

En olisi kirjan kuvausta ihan näin pitkäksi venyttänyt, mutta alkoholismia kirja kieltämättä pistää pohtimaan. Ja sitä, miten monen todellisuutta se on ja miten asiaan voi vaikuttaa. Ymmärrykseni mukaan Lähde tallentaa Happotestiin alkoholistin itsekeskeisen tunkkaisentahmean umpioitumisen, jossa läheisiä ovat vain baarimikot ja taksikuskit, jossa häpeä hämärtyy ja jossa päihde- ja terveydenhuollosta ei ole mitään hyötyä.

– – –
Kalle Lähde
Happotesti
Otava 2015, julkaisuvapaa 1.1.2016
romaani
269 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus