John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirjassa pyritään kehuja keränneiden kertojien viitoittamalla tiellä innoittaa lukijaa omiin kirjallisiin kokeiluihin. Mestarikertojat toimivat siis sanataideharjoitusten inspiraattoreina.
Kirjassa on aukeamanmittaisia kirjailijaesittelyjä. Valittuja kirjailijoita on 20, pääosin englanninkielisen kaunokirjallisuuden juhlakattaus, on Joycea, Woolfia, Hemingwayta, Atwoodia ja Kingiä. Eli proosagenrejä löytyy. Muunkielisistä mukana ovat esimerkiksi Kafka, Garcia Márguez, Murakami ja Süskind. Suomenkieliseen kirjaan on Jani Saxell tehnyt osuudet Anja Snellmannista ja Katja Ketusta.
Lyhyissä tiivistyksissä luonnehditaan kirjailijan tyyli. Usein nojataan yhteen valittuun pääteokseen. Jos haluan hiuksia halkoa, aika karkeasti kirjailija luokitellaan, esimerkiksi Iris Murdochin tyyli on filosofia. Piste. Toisaalta jotkut kirjailijat ovat näin rajattavissa, ainakin minusta Wonnegutiin osuvat hyvin määreet vastakulttuuri, satiiri, scifi. Katja Ketun tyylit: maaginen realismi, tajunnanvirta. Tajunnanvirta?
Ajattelen, että kirja käy myös kirjallisuuskasvatuksesta. Uskon siihen, että pitää lukea paljon ja erilaista, jotta saa perustan omalle kirjoittamiselle. Tämä teos saattaa houkuttaa lukea esitellyiltä kirjailijoilta kokonaisteoksia, ei vaan muutaman tekstikappaleen mittaisen kuvailun. Välistä palautan mieleen kirjailijoiden teoksia ennen kuin heidän tyylinsä avautuu sormiharjoituksen lähtökohdaksi. Vaan eihän matkinta ole lähtökohta vaan oman tekstintuoton harjoitus.
Monessa kirjailijapätkässä aika mainiosti vaikka kovin lyhyesti luonnehditaan kirjoitusprosessia ja ilmaisutapaa. Tekstin tuoton kanssa takkuilevaa aloittelijaa voi tosin masentaa itsevarma Hemingway-sitaatti: ”Ei kirjoittamisessa ole mitään ihmeellistä. Istut vain kirjoituskoneen ääreen ja alat iskeä suonta.” Tai mikä ettei, lupa kokeilla varmaan lisää vapautta tehdä hemingwayt – antaa vain vapaasti tekstin virrata. Sellaiseen kokeilurentouteen ja tekstitestailuun kirjan harjoitukset tähtäävät.
Kirjaesittelyn perässä on usein kirjailijan tyyliin kytketyt 3 – 4 kirjoitustehtävää. Huomattavaa on, että näinä digiaikoina käsinkirjoittamiselle annetaan reilusti tilaa. Voi olla, että vasta-alkajille jotkut harjoitukset ovat aika vaikeita, mutta monet tehtävät ovat kyllä hauskoja. Uskon, että niistä saa ideoita sekä omatoimiseen kirjoitusharrastukseen että luovan kirjoittamisen opetukseen. Tehtävät sopivat monenikäisille, teineistä vaareihin. Eikä niihin kannata suhtautua ryppyotsaisesti, koska tavoite on kirjan alaotsikon mukaan sormiharjotukset, siis kirjoitusrutiinin treeni.
Testaanpa yhtä. Huomaan, että minulla on sama syntymäpäivä kuin Murakamilla (tällaisia perustietoja kaikista kirjailijoista kirjassa on), joten valitsen hänet. Yksi tehtävä on kehitellä murakamityylisiä metaforia.
Harjoitus. Ajattele arkista esinettä, kuten ovea, ja luo metafora, joka saa oven tuntumaan pahaenteiseltä ja liittää sen yksinäisyyteen, vihaan tai epätoivoon. Kirjoita sitten virke, jossa käytät tätä metaforaa saadaksesi aikaan voimakkaan tunteen.
Huomaan heti, että tällaiset harjoitukset olisivat herkullisia ryhmässä. Yksin pakertaminen ilman keskustelua ja palautetta vaatii tosiaan hinkua harjoitella harjoituksen vuoksi. Yritän silti, ihan itsekseni. Näin: Äkkiä oven suu paljasti verenpunaisen ilta-auringon kajon, raotuksen yön ahmivaan kitaan.
– –
Luovan kirjoittajan työkirja. 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta
John Gillard, suomalaisten kirjailijoiden osuudet laatinut Jani Saxell
suomentanut Urpu Strellman
Art House 2017
192 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 