Avainsana-arkisto: John Boyne

John Boyne: Poika vuoren huipulla

Natsiaihe ei kulu. Sen toistaminen toivottavasti pitää meitä varuillaan. Aiheeseen palaaminen muistuttaa siitä, miten varkain kuka vain voi luiskahtaa aatteeseen, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Tällä kertaa on John Boynen vuoro palauttaa vaara mieleen: Poika vuoren huipulla (Bazar 2017). Tämän postauksen julkaisu osuu sopivasti Rosa Liksomin Everstinna-romaanin perään, sillä kummassakin ympäristö liu’uttaa päähenkilöt fasismiin. Vaikkeivät nämä kaksi kirjaa paini aivan samassa sarjassa,  voi vertaillen katsella sotienvälistä aikaa ja sotavuosia Rovaniemen ja Keski-Euroopan näkövinkkeleistä (ja Everstinnassa lisäksi on paljon muuta)

Poika vuoren huipulla alkaa sodanvälisestä Pariisista. Ranskalaisen äidin ja saksalaisen isän kuusivuotias poika Pierrot jää orvoksi ja päätyy mutkien kautta Hitlerin alppimökille. Siellä pitää salata vanha nimi ja varhaisvuodet juutalaisystävineen. Huomaavaiseen pikkupoikaan vaikuttaa isännän valta niin kuin voi isättömään poikaan vaikuttaa.

Tarina avaa natsismiin lankeamista olosuhteilla, jotka maailamansotien välissä vallitsivat. Ensimmäinen maailmansota kylvi katkeruutta, vihaa ja parantumattomia henkisiä arpia. Sodasta selvinneet hoitivat vammojaan heikompia kiusaten sekä syntipukkeja etsien ja rangaisten. Joten vihan kierre jatkui – ja jatkuu.

Etenkin kaikkien kirjassa kuvattujen yhteisöjen tai tilanteiden kiusaamis- ja nokkimisjärjestys pistää miettimään, mistä ihmisiin ajasta toiseen kumpuaa vallankäyttö, jossa sallitaan summittainen ja myös järjestelmällinen muiden ihmisten rääkkääminen.

Poika korkealla vuorella

Poika vuoren huipulla ei tavallaan tuo mitään uutta natsiaiheeseen, mutta se onnistuu yhden kasvutarinan keinoin herättämään tunteita viattomuuden turmeltumisesta. Mitkä ovat ne mekaniikat, joilla hyvyys niin helposti nujertuu? Natsivastenmielisyydet ovat kirjassa odotettuja, mutta vielä vastenmielisemmäksi ne tulevat, koska ne ujutetetaan tajuntaan hyväuskoisen päähenkilön välityksellä. Tämäntyyppiset kirjat laittavat peilin eteen katsomaan, näytänkö minä vääryyksiä myötäilevältä lampaalta, valta-aatteeksi kasvavan liikkeen lammasmaiselta jäseneltä vai vastarintaliikkeen rohkelikolta.

Kirja hieman avaa minulle myös sitä, mitä monesti olen pohtinut. Miten sodasta selvinneet natsit ja hitlerjugendiin kasvatetut selvisivät: hautautuiko aate vai hellittiinkö salassa, painettiinko villaisella vai hävettiinkö? Romaanin tärkein viesti on:

– – ; sinulla on monta vuotta aikaa miettiä osallisuuttasi siihen kaikkeen. Älä kuitenkaan väitä itsellesi, ettet tiennyt.

Boynen kirjan kieli on selkeää. Tietynlainen naiivi ääni kerronnassa sopii siihen, että kuvattavana on 6 – 16 -vuotias lapsi. Kirja tavoittaa sen, mitä poika ei tajua mutta ympäristö ja lukija jälkiviisaana ymmärtävät. Siksi päähenkilöpoikaa ensin houkutellaan säälimään ja hänestä pitämään – ja sitten se sattuu. Mietin kyllä, että Hitlerin sijasta kirjan vaikuttajanatsihahmo olisi voinut olla ”tavallinen” upseeri, jolloin ei iljettävyys henkilöityisi niin ilmeisesti vaan saavuttaisi lisää siitä, miten tavikset taipuivat aatteeseen.

En ole Boynelta lukenut muita suomennoksia, mutta Poika raidallisessa pyjamassa elokuvana on tuttu. Poika vuoren huipulla taitaa kovin tietoisesti olla sen veljesteos. Kirja sopii etenkin nuorille – ja siksi myös aikuisille. Toistan: meitä on hyvä säännöllisesti muistuttaa, ettei taas käy niin kuin vain ihmisikä sitten.

– –

John Boyne
Poika vuoren huipulla
The Boy at the Top of the Mountain
suomentanut Heli Naski
Bazar 2017
238 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus