Avainsana-arkisto: Ida Simons

Ida Simons: Tyhmä neitsyt

Haluatko lukea arvaamatonta tarinankuljetusta, jossa nuoren tytön silmin pyritään pääsemään kärryille ihmisten toiminnasta? Suosittelen Ida Simonsin romaania Tyhmä neitsyt. Se on vuodelta 1959 ja juuri suomennettu (Gummerus 2015).

Romaania markkinoidaan ”Hollannin Stonerina”, sillä Ida Simons on vastikään löydetty uudelleen. Häntä mainostetaan myös ”Antwerpenin Jane Austenina”. Se osuu, sillä Simons tarkkailee terävänpirulllisesti ihmisten käytöstä silmän pilkettä unohtamatta.
Tyhmä neitsyt

Kannen vangitseva kuva on Shiori Matsumoton hitusen magrittetyyppisen surrealistisesta maalauksesta, ja se sopii mainiosti romaanin sisältöön: kummassakin on selkeyttä ja tarkkuutta, silti tunnelma kummallistaa kaiken. Maalaus myötäilee Tyhmä neitsyt -romaanin keskeisteemaa:

Milin mukaan jokaiset ihmiskasvot kätkivät sisäänsä salatun tarinan, mutta vain viisaat silmät osasivat lukea sen oikein.

Romaani on saanut nimensä Raamatun kertomuksesta, jossa viisaat neitsyet osaavat varautua vaikeuksiin ja selvitä niistä, tyhmät eivät. Päähenkilö joutuu karusti kokemaan tyhmien joukkoon joutumisen. Voi miten kokematonta hupsutetaan aikuisten pelissä, jonka sääntöjen tulkintaan tarvittaisiin kokemuksen hiljaista tietoa!

Romaanin minäkertoja on Gittel, jonka äänessä välillä värähtää jälkiviisas aikuinen, mutta pääasiassa kertoja on 8-13-vuotias juutalaistyttö 1920-30-luvun taitteen Hollannissa. Laaja suku ja tuttavapiiri ovat romaanin oleellisin ympäristö. Juoneen kuuluvat jatkuva matkailu äidin suvun hoteisiin ja Gittelin yksityinen ystävystyminen Mardellin perheeseen. Minua ja kirjan henkilöitä hämmästyttää kolmikymppisen neiti Mardellin kiihkeä ystävyys pikku-Gitteliin, vaan selviäähän syy siihen.

Lämpenen hissukseen Tyhmän neitsyen tarinaan ja sitten hyrisen sen tahdissa, hytisenkin. Ikään kuin kasvan ja kehityn Gittelin kanssa havaitsemaan ympäristön ihmissuhdekuhinaa. Hämmästelen aikuisten suhtautumista lapseen sekä aikuisten tempoilua ja ymmärtämättömyyttä. Naureskelen ja nautiskelen tarkkanäköisiä tilannekuvia.

Ennen kaikkea kerronnan ja juonen ennakoimattomuus tekevät vaikutuksen. Tyhmä neitsyt hämmästyttää olemalla erikoinen kasvukertomus. Vaikka se ankkuroituu kulttuuriin, aikaan ja paikkaan, kokonaisuus on ajaton ja ilmaisu omaperäistä. Tämä romaani kuuluu hyvien romaanien ketjun niihin kirjoihin, jotka avaavat lapsen silmin tirkistysluukkuja ailahtelevaan aikuisuuteen.

Aikuisena oleminen merkitsi: valehtelemista, pahan puhumista, rahahuolia ja mahakipuja.

_ _ _
Ida Simons
Tyhmä neitsyt
Suomentanut Sanna Van Leeuwen
Gummerus 2015, ilmestyy tammikuussa 2016
Hollannissa romaani on julkaistu ensimmäisen kerran 1959.
190 sivua.
Sain kirjan kustantajalta – kiitos Gummeruksen kevätkauden esittelytilaisuuden!

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus