Avainsana-arkisto: Fausto Brizzi

Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

Empimättä myönnän skeptisyyteni, kun luen Fausto Brizzin roomaanin 100 onnen päivää (Gummerus 2015) markkinointitekstiä. Houkuttimina ovat mainesanat ”koskettava nyyhkytarina”.

Sitten tapahtuu jotain. Kansitekstikin kysyy: ”Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä?” Ajatus oikeasti alkaa vaivata minua.  Torjun peruuttamattoman kysymyksen, ajattelen vain jatkavani vanhaan malliin kummoisia miettimättä (vaikka tiedän toisin). Päädyn tunteensiirtoon. Haluan tietää, miten kuolettavaan syöpään sairastunut Lucio käyttää viimeiset 100 päiväänsä.

Ja kuitenkin minulla on minulle rakkaat vaimo ja kaksi lasta, mahtavia ystäviä, vesipallojoukkue, joka uhraisi henkensä minun puolestani, olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään niitä lisää, mutta minäkin olen ollut mukana juhlissa. Minäkin olin täällä. Ehkä vähän sivussa, en minään juhlittuna sankarina, mutta kuitenkin. Ainoa harmin aihe on se, että minun piti kuulla kuolevani alkaakseni elää.

Romaanin lukunumerointi on käännetty päälaelleen, lähtölaskentatyyliin. Se sopii Lucion tarinaan, hilpeyshakuiseen kerrontan ja avautuvaan elämänymmärrykseen. Vähitellen alkaa kuristaa kurkkua: luopumisen ja kesken jääneen elämän suru siirtyy minuun. Ai miten sentimentaalisuuden liukkaalla pinnalla luistellaan! Onneksi mukana on myös arkisuutta ja ehdottomuutta. Romanttisen komediatyylin tietoinen huumori vilkuttaa kirkasta valoa, vaikka vääjäämätöntä pimeää kohti edetään.

Tärkeintä on, että kohtaamme kuoleman elävinä.

Perimmäisistä kysymyksistä kerrotaan kepeästi, pintaliitävällä pehmoironisella otteella. Elämänarvojen muuttumista romaani silti kuvaa, ja kuin ihmeen kaupalla imelyys tuntuu sopivalta. Kehittyvä ymmärrys ja lämpö välittyvät, tavanomaisia päiviä ei unohdeta, ja erinäisten törttöilyiden seuraukset tuntuvat. Loppukypsyttelyyn sulan. (Todettakoon kuitenkin, että viimeinen luku ”Myöhemmin” on valitettavan turha.)

100 onnen päivää vaikuttaa tosiaan mahdollisuudelta tuntea eläneensä ennen kuolemaa. Oikeassa elämässä taasen – hui – tämä elämähän voi päättyä hetkenä minä hyvänsä.

100 onnen päivää

– – –
Fausto Brizzi
100 onnen päivä
Suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus 2015, ilmestyy 1/2016
412 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.

Muita lukijoita mm. Lilli ja Umami.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus