Avainsana-arkisto: Edvard Munch

Ateneum: Tarujen kansat

Sitä luulee saaneensa kyllikseen kotimaisen taiteen kultakauden töistä. Vaan sitten niitä ripustetaan teemoittain saman ajan norjalaisten teosten kanssa. ”Nämä on jo nähty” -tunne haipuu.

Pääsylipputarra

Pääsylipputarra

Ateneumin Tarujen kansat -näyttely on pystyssä vielä syyskuun loppupuolelle. Näyttely sopii mainiosti lapsille, sillä joukossa on monia sadunhohtoisia teoksia, joukossa joitain jännittäviä, pelottaviakin. Iästä riippumatta perinteisen kuvataiteen keinot kuvata ulkoisia ja sisäisiä näkyjä jotenkin palauttavat juurille: nämä ovat kuvakielemme aakkosia. Näytillä on etenkin Gallen-Kallelaa, Simbergiä, Enckeliä ja Halosta. Näiden mestareiden rinnalla on joukko tuntemattomia norjalaisia ja sitten yksi ylitse muiden: Edward Munch.

Taitelijan omaleimaisuus heijastuu tavasta nähdä ja ilmaista siten kuin ei kukaan muu. Munchin töissä on jokin selittämätön elementti, joka puhkoo läpi tietoisen. Kun Munchin talvimaisema on muiden taitureiden vastaavien rinnalla, muut muuttuvat kiiltokuviksi, Munchin maisema sieluntilaksi. 

Oslon kansallisgalleriassa muun muassa Melankolia vaikutti minuun väkevästi, mutta isokokoinen Puberteetti rikkoi suojaukseni. Tähän näyttelyyn on tuotu kumpikin teos, lisäksi yllättävän monta muutakin työtä Munchilta. Puberteetti on saanut Ateneumissa halki salien näkyvän paikan. Yhä vain sen ilmaisema identiteetin ja kehon suojaamattomuus satuttavat. 

Olen mieltynyt näihin
iltoihin, kun kuu verhoutuu pilveen niin, ettei
ole liian valoisaa
Valoa en siedä –
se on niin tahditonta. – –

Näillä Munchin sanoilla näyttely alkaa, ja teksti jatkuu puhujan mieltymykseen pehmeistä varjoista. Pohjoisen taiteilijoita kiehtoivat luonto, ihmiset ja tarinat, ja näyttely jakautuukin niiden pohjalta huoneteemoihin, kuten maisemiin, murrosikään, henkilökuviin ja mytologioihin. Ripustus on erittäin onnistunut, sillä teosten rinnakkaisuus toimii hienosti. Jos jotain voisi toivoa, olisi joskus hienoa nähdä jokin Muchin Huudon versioista Simbergin Hallan kaverina. Se kokemus ei ollut nyt tarjolla, Halla kyllä.

Monet norjalaistaiteilijat ovat minulle ennestään vieraita, sitäkään en muistanut, että Munch ja Gallen-Kallela ovat olleet kaveruksia ja järjestäneet jopa yhteisnäyttelyn Berliinissä. Muista taiteilijoista omaperäinen satu- ja kauhukuvataiteilija Theodor Kittelsen on kiehtova tuttavuus. Etenkin hänen kauhuromanttinen ruttoteemansa vakuuttaa. Ja koko näyttelykokonaisuus ihmeesti ruokkii ja ilahduttaa. Näin voin todeta sen jo kahdesti nähneenä.

Yksityiskohta Ateneumin ja HS:n kilpailukupongista: osa Theodor Kittelsenin maalauksesta Valkokarhukuningas Valemon (1912)

Yksityiskohta Ateneumin ja HS:n kilpailukupongista: osa Theodor Kittelsenin maalauksesta Valkokarhukuningas Valemon (1912)

– – –
Ateneumin kotisivuilla on hyvä perehdytys näyttelyyn.

Munchista olen vaahdonnut aiemmin keväisen Dietrichsenin museon näyttelyn ja Oslon kokemusten aikana.

P.S. Nautin näyttelystä naistenviikon aikana. Pari naistaiteilijan teosta on päässyt kekkereihin mukaan, muuten sen maailma on miesten. Niinpä se 1800- ja 1900-lukujen taitteessa oli muutenkin, nainen erityisesti katseen kohde, ei katsoja. Ehkä nykyisin tilanne on jo tasaisempi.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Taide

Munch: Elämän tanssi

Edward Munchin taide (1863 – 1944) vetoaa symbolistisella ekspressionismilla. Pieni otos tuotannosta on ollut näytillä muutaman kuukauden Ditrichsenin taidemuseossa. Näyttely on nimetty esillä olevan isoimman maalauksen Elämän tanssi mukaan.

Näytillä on parikymmentä maalausta taitelijan eri tyylikausilta. Varhaisvaiheissa jälki on taitavan mutta tavallisen tekijän. Vähitellen näkemys kirkastuu ja sitä myöten tekniikka ja sivellinjälki kehittyvät persoonallisiksi. Kiinnostavia ovat aiheet, joissa taitelija myllää mielen perukoilla.

On selvää, ettei pieneen suomalaiseen museoon huipputöitä rahdata. Elämän tanssi -maalaus on kuitenkin vaikuttava ja komeasti esillä kirkkaankeltaisella seinällä. Saman nimisenä on Munch tehnyt aiheesta eri versioita, tämä on vuodelta 1921. Siinä on teemoja, jotka minua Munchin töissä puhuttelevat, ja teoksen tyylittelevyys miellyttää silmää. Laajan kankaan vasemmalla laidalla on toivo ja mahdollisuudet valkopukuisen nuoren naisen hahmossa. Taustalla kesäyössä on tanssivia pareja, hilpeää menoa, mutta etualalla on jännitteinen pari. Oikeassa laidassa on tumma, synkkä nainen: tuska, pelko, ahdistus, pettymys, tuho. Tunnelmien variaatio, elämän kirjo on koko ajan läsnä.

Elämän tanssi. Kuva on Norjan viralliselta sivustolta (http://www.norja.fi/News_and_events/Kulttuuri/Edvard-Munch---Elaman-tanssi/#.VMzdTGiUdcY).

Elämän tanssi. Kuva on Norjan viralliselta sivustolta (http://www.norja.fi/News_and_events/Kulttuuri/Edvard-Munch—Elaman-tanssi/#.VMzdTGiUdcY).

Oslon-matkallani pari vuotta sitten nautiskelin Munchin maalauksilla. Niistä on näyttelyssä joitain grafiikkaversioita. Minua liikuttanut maalaus Puberteetti on tekniikan myötä vaihtanut myös nimeä, sillä hentoinen tyttöhahmo istuu avuttomana sängyllä nyt pienessä etsauksessa nimeltä Yöllä. Näyttelyssä on muutakin hienoa grafiikkaa, esimerkiksi yksi vedos kuuluisasta Huudosta. Sen vierelle on präntätty taiteilijan runokuvailu tilanteesta, josta Huuto kumpuaa, pohjoisen kesäyön värien ja valon vaivaamasta eksistenssiangstista.

Kovin hiertävä on Munchin naiskuva. Siitä kiteytymä on upea etsaus Naiset, jossa on sama kolminaisuus kuin näyttelyn päämaalauksessa Elämän tanssi, mutta nyt naisen olemukseen pysähtyen: ripirinnan avoin viattomuus, itsetietoinen seksuaalisuus ja synkeä ahdistus.

Näyttelyn ykkösteos minulle on Melankolia. Se on terävä näky masennukseen – eikä kyse ei ole mistään hienoisesta alakulosta. Maalauksen värit ovat kirkkaita, kevyesti kankaalle sipaistuja. Eletään räikeässä valossa, ja maisema taustalla on raikas, yleisilme on heleä. Siksi teoksessa korostuu maalauksen tummanpuhuva nainen, jonka silmissä on tyhjyys. Sitä on depressio: ympäristöstä eristyksissä hytisevää mustaa aukkoa. Tätä on taide: ihon alle tunkevaa tunnetta sanoitta.

Melankolia. Taustalla näkyy jonottajien pitkä letka. Museon henkilökunnalle kiitos huomaavaisuudesta: jonottajille tarjoiltiin odotusta lievittämään kuumaa mehua.

Melankolia. Taustalla näkyy jonottajien pitkä letka. Museon henkilökunnalle kiitos huomaavaisuudesta: jonottajille tarjoiltiin odotusta lievittämään kuumaa mehua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide