Avainsana-arkisto: Aura Nurmi

Aura Nurmi: Villieläimiä

Aura Nurmi tunnetaan lavarunouden lanseeraamisesta. Villieläimiä (Kolera 2016) on hänen esikoisteoksensa, joka noteerattiin HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi ja Kalevi Jäntin palkinnon saajaksi.

Tarvitaanko noita taustoja runojen kyytipojiksi? Tarvitaanko niitä tietoja, joita hän kertoi kirjamessuilla esikoiskirjapalkintohaastattelussa omasta rankasta lapsuudestaan ja samastumisestaan Erika-kotiväkivaltalapsiuhriin? Ei. Miksi sitten mainitsen ne? Siksi: kun ne tiedän, en pääse niistä eroon, ne vaikuttavat lukemaani.

Runokirjat ovat ohuita, ja sille on syy: runon harvojen sanojen kasvupotentiaali täyttää moninkertaisesti sille varatun sivumäärän. Niin käy Aura Nurmen runoissa. Kun esimerkiksi muutaman lauseen runon yläkulmassa on viittaus lastensuojelulakiin, runo paisuu paksuksi, ristiriitaiseksi määräyskirjaksi, jonka kirjainta ei noudateta.


Kirjan otsikkoon saa selvän selityksen.Villieläimiä ovat vanhemmat, viranomaiset, ohjaajat, aikuiset, jotka antavat kaiken tapahtua.

Minä menin villieläinten hoteisiin.

Villieläinten raatelujäljet pysyvät niissä, jotka jäävät lapsuudestaan huolimatta henkiin. Kaikki eivät jää. Niemen runot näyttävät lapsen saaliina, himmeiden aikuismotiivien uhrina. Runoissa näkyvät vastuun vastakuvat, eli tätä tapahtuu, kun vastuuta ei oteta, ja se muovaa menoa pitkälle tulevaan: lapsuuden mätä dreija. 


En pidä runoja toivottomina. Alan epäillä, että runojen suoraan tai kätketysti ilmaistu lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun raskaus saa minut etsimään Nurmen runoista valoaukkoja. Kyllä niitä on. On.

Kokoelman loppupuolella runon puhuja kohtaa poissaolevan isänsä. En ole varma, onko puhujaakaan enää vai kohtaako vain idea puhujaminästä isän virheet, mutta lopputulos kantaa:

koska niistä huolimatta / minusta tuli vahva ihminen


villielaimia

Vaikutun runokielen yhtäaikaisesta suoruudesta ja huokoisuudesta. Pahalla ei sosiaalipornostella, pahaa ei kätketä tai selitellä, mutta siitä ponnistellaan pois niillä voimin kuin kyetään.

Poimin muutaman mielenkiintoisen runokuvan. Hienosti asetetaan Spice Girlsin ja Eminemin rinnanelo tai kuilu. Minuun jysähtävät myös helsinkiläiset jätetäyttömaalähiöt. Runoissa mainittu henkilö pääsee muuttamaan yhdestä päätyen toisen törkymäen kylkeen.

Kuvastona toistuvat eläimet, pelto ja metsä. On vahingollisia eläimiä, on joitain, joihin koetetaan turvata. Pellot vaikuttavat autiomailta; metsään voi kadota, vaikka pelko seuraa sinnekin. Toisaalta siellä voi löytää oman äänensä ja palata:

toin metsästä mukanani lyötyjen lauman

Nurmi todellakin tuo runoilla näkyviin lyötyjen lauman. Hänen ansiostaan se elämöi yli villipetojen äänten.


Aura Nurmi
Villieläimiä
Kolera 2016
runoja
61 sivua.
Lainasin kirjastosta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot