Avainsana-arkisto: Ars Fennica

Kiasma lokakuussa 2017

Värittömänä lokakuun päivänä etsin värejä nykytaiteesta. Jonkin verran niitä löytyi, mutta mieleni myös musteni.

Ars Fennica

Ars Fennica -palkinto on taas jaossa. Yleisö saa myös äänestää suosikkiaan. Minun ei ollut vaikea valita ehdokastani. Hän on Camilla Vuorenmaa. Hänen puulle maalaamistaan teoksistaan sain kaipaamaani väriä. Puukaiverrustekniikka tuo lisäksi maalauksiin struktuuria. Aiheet ovat universaaleja, ja näyttelytekstin perusteella niitä on noukittu maailmalla koetusta.

Muiden ehdokkaiden työt jäivät etäisiksi. Se on sanottava, että Pekka ja Teija Isorättyän instrumenttiteos ilahdutti taidehistoriallisilla viitteillä ja herätti ajatuksia kauneus- ja kuolemamielleyhtymien kombinaationa.

Ars17

Olen taiderajoitteinen: en millään jaksa kökkiä videoteosten edessä. Tämänkertaisen Ars-näyttelyn teokset ottavat kantaa nykyaikamme viestintävälineisiin ja kokemusten sirpaleisuuteen, siis mikäpä sen mainiompaa kuin ilmentää sitä nykivin liikkuvin kuvin, kaapelinpätkin tai vaikka rutattuine näyttöruutuineen. Eli en saanut teoksista ihmeitä irti vaan huomasin ärsyyntyväni.

Vain mauritiuslaisen Nandita Kumarin kiehtovat lasipullotyöt saivat minut keskittymään. Isoihin pulloihin on upotettu pleksilevyjä, joihin on väkerretty kiehkuraisia kuvioita, osin kasviaiheita. Materiaaleina on esimerkisi komponenteilta näyttäviä elektronisia pikkupiuhoja. Kolme pulloteosta liittyy samaan teknologiateemaan kuin näyttelyn muidenkin taiteilijoiden työt. Kumarin teoksissa on interaktiivisuutta: yhdessä teoksessa katsojan puhallus muuttaa äänimaailmaa; toisessa teoksessa on pieniä näyttöruutuja, joissa videokuvassa vilistää maisemia. Innostuin Kumarista.

Korakrit Arunanondchai

Kiasma_lokakuu1.jpg

Newyorkilainen, thaimaalaistaustainen taiteilija sotkee töihin eri materiaaleja, valoja, värejä, ääntä ja liikettä. Isossa näyttelysalissa on veistosmaisia röykkiöitä, jotka pikakatselmuksella ovat kuin alienin oksennuksia tai kauheimman kaatopaikan jäänteitä. Jätettä, jonka kauheuksissa on jäänteitä kauneudesta; jätettä, jota jätämme jälkeemme. Yksityiskohtia on runsaasti, lisäksi valo- ja ääniefektejä.

Arunanondchain haastatteluvideosta sain selville, että hän on aloittanut farkkumaalarina, koska farkkukangas selvimmin symboloi globalisaatiota. Hän myös tekee videotaidetta, ja näytillä on rap-videotyylinen teos ja pitkä filosofinen videoteos, jossa näyttäytyy myös taiteilijan muistisairas isoäiti. Jälkimmäisestä nappaan minuun vaikuttaneen tekstireliikin:

löydätkö kauneutta tästä datan merestä

Kiasma_lokakuu2Muistisairauden teema koskettaa minua. Isoäitivideon katkelmallisen silmäilyn jälkeen katson ”kaatopaikkaveistoksia” toisin silmin. Ne alkavat näyttää kaaokselta, jota kertyy jokaisen mieleen kokemuksista ja muistoista. Veistokset tuntuvat siltä tilalta, jonka kuvittelen muistisairaan mieleksi, joka ei saa otetta aikaan, paikkaan, minuuteen ja muistoihin. Ja niin teokset asemoituvat uudelleen: niiden ympäristötuhoajatuksia tuottanut ensivaikutelmatulkintani muuttui. Kuvien (kuvataiteen) merkitystä ei voi kiistää – taas taiteilijan videon tekstifragmenttia lainaten –

tässä oudossa maailmassamme

– –

Kiasma: http://www.kiasma.fi/

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide

Taidekilpasilla Kiasmassa

Kuvataidesäätiö palkitsee korkeatasoisesta ja persoonallisesta työstä Ars Fennica -palkinnolla. Tämän vuoden ehdokkaat ovat näytillä Kiasmassa. Ehdokkaiden työt ovat keskenään kovin erilaisia – ja persoonallisia.

Videotaidetta vierastan, joten en osaa sanoa mitään pariskunnan Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen tv-teoksista. Leena Nion suurten maalausten neulosmainen pintajälki on herkullinen. Töiden idea ei kosketa, joten lopputulos jää minulle avautumatta: ”ihan kiva” -asteikolle.

Pauliina Turakka Purhonen veistää kankaasta patsasmaisia hahmoja. Värit, tekstuurit ja kirjailut ovat oivalluksia täynnä. Käsityöihmiset saavat töistä inspiraatiota, katso vaikka Helmi kokeilee -blogista. Nokkela ristiriita on se, että monissa teoksissa pehmeä materiaali kohtaa kovan tai häiritsevän sisällön. Huonekokonaisuus on kirjava ja lopulta sekavahko, ja hukkaan johtoajatuksen. Mörkö itse kolmantena on hulvaton ja uhkaava samalla silmäyksellä. Vartija-teoksen suuri siipiselkäinen hahmo jaloissaan eevamainen käärmenainen on katseenvangitsijateos. Etenkin kookkaan tyypin näyttävät tekstiilisiivet ovat komeat. Vaan haluaisiko siipiveikon huomaan?

IC 89 -parivaljakon tila-animaatio-ääni-teos on nimeltään Abenland. Vastakkaisilla seinillä pimennetyssä huoneessa ovat mustavalkoiset metsämaisemat. Niissä on pientä liikettä, tuulenhenkäilyä, ja äänimaailma virittää uhkaavan tunnelman. Kokonaisuus on jännittävä, ja se pakottaa pysähtymään tilaan. Teos kestää 16 minuuttia. Se on minulle ongelma. Olen museokävijänä sellainen, että haluan päättää itse, kauanko aikaa vietän teoksen kanssa, enkä halua, että teos määrittää pysähtymisajan. Siitä syystä videoteostyyppinen taide minulta usein jää ohikävelyksi. IC 89 sai minut seisahtumaan melko pitkäksi aikaa ja vielä palaamaan – tehokas teko.

Keskittymisen vangitsivat Riitta Ikosen valokuvat. Niissä on särmikästä kauneutta. Ihmisten luonnonmateriaaliasusteet ja hahmojen sijoittaminen usein muuten autioon luontoympäristöön tarjoavat tilaa katsojan tulkinnoille. Saa ajatella ja herutella erilaisia tunteita. Kuvat huvittavat, mutta tarkkaan katsoen kuvissa on muutakin, vaikka korren sattuva ja kuristava pisto. Tunnustan: ääneni annoin Ikoselle.

Kiasmassa on käynnissä muitakin näyttelyitä. Osa meni ohikävelyksi, mutta Kiasma Hits on monipuolinen kooste erilaisia nykytaideteoksia. Valtava hämähäkkimäinen metalliteos on hätkähdyttävä. Markus Kåhren autioksi kalustettu huone on hyytävä: kuka täyttäsi tyhjyyden, miksi tila on tyhjentynyt, mitä on tapahtunut? Viihdyttävä on eriväristen silkkinauhojen seassa kahlaamiseen kutsuva teos. Sen on keksinyt Jakob Dahlgren ja hän sen on nimennytkin: Abstraktion ihmeellinen maailma (2009). Näin taide voi tuottaa iloa ja odottamatonta riemastusta yksinkertaisesti mutta kekseliäästi.

Taideteokseen voi uppoutua.

Taideteokseen voi uppoutua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide