Avainsana-arkisto: Aleksis Kivi

Nummisuutarit Kansallisteatterissa

Näyttämökuva 1. Ylpeä isä ja appiukko pitää hääpuhetta. Ympärillä tyhjä lava rakentuu taustalla seuraintalon juhlasaliksi. Sen näyttämön taakse levähtää taustakangas, jossa mäntymetsä piirtyy pikkutarkkana maalauksena. Samainen metsälavaste on huhujen mukaan somistanut jokaista Kansallisteatterin 11 Nummisuutarit-esitystä.

Näyttämökuva 2. Esko on riehunut häähuoneessa. Suomi-symbolit – leijonatunnukset, siniristilippu – ovat heiluneet vihan vimmalla. Tila tyhjenee, ryvettynyttä tilannetta voimistaa jyrkkänä kontrastina Ankin suloisesti laulama Ne kesäyöt.

Näyttämökuva 3. Iivarin ja Sakerin ryyppyreissu huipentuu deliriumnäkyyn, jossa liu’utaan irvokkaasta kuvaelmasta toiseen. Mieliinpainuvimpia niistä ovat hieronymosboschimaiset olennot ja Hugo Simberin maalauksien pääkallopuutarhuri ja pudonnut enkeli. Kaikenmoiset kulttuurituotteet ovat näyssä globalisoituneet ja banalisoituneet.

Janne Reinikaisen ohjauksessa Aleksis Kiven Nummisuutarit on vakava. Tässä versiossa ei nauraa tyrskitä vaan ahdistutaan ihmisten ajattomasta tyhmyydestä, jota joka maailmakolkassa tavataan. Suomitaan Suomea, rahanahneutta ja hölmöjen höynäyttämistä. Sukupuolella ei ole merkitystä: kaikki ovat mukana samassa tärinässä.

Kiven kieli on aina yhtä nautittavaa, elävää ja värikästä. Se on säilynyt. Dialogia ei juuri ole, lähinnä joku esittää tai julistaa jotain, kohtaamisen ohittaen. Muutenkin dramatisointi karsii draamaa, muutamat ydinkohtaukset on tallella. Monissa kohtauksissa on tehoa, mutta jotkut ovat makuuni turhan pitkitettyjä. Esimerkiksi Eskon humalakohtaus on venytetty, mikä tosin osuvan piinaavasti jättää jäljelle tilulii-touhusta vain perisuomalaisen kännäilyn kauheudet: ryyppäämään painostamisen, uhon älyttömyyden ja väkivallan. Itse ikoninen ”tilulii” on irrotettu näytelmän alkupuolen operettimaiseen kohtaukseen.

Pidän siitä, että Nummisuutareita on reippaasti rukattu. Tyylittely on esityksen peruskeino. Miehitys/naisitus ei riemastuta eikä petä – roolitus ei esitystä erityisesti nosta tai laske. Aku Hirviniemi Eskona kuitenkin mielenkiintoisesti juuri tässä roolissa karistaa harteiltaan hupiveikon viitan. Venyttämistä moitin: sanoma ja näkemys olisivat selvinneet vähemmälläkin.

Visuaalisesti esitys on hieno: lavastus tukee ja tähdentää, puvustus myös. Ennen esitystä Bloggariklubin ansiosta sain kuulla lavastaja Kati Luukan ja puvustaja Tarja Simosen kertovan tekoprosessista. Luominen on ollut nimenomaan prosessia, yhteistyötä koko työryhmän kanssa ohjaajan ajattelua seuraten. Ihailen luomuksia, ne todella liimasivat esityksen. Värit, valot ja kaikkinainen rekvisiitta asustuksineen sekä erityisen osuvat musiikkivalinnat tekivät esityksestä draaman.

Tarja Simonen esittelee Bloggariklubissa puvustuksensa ideataulua, johon hän kokosi produktion alkuvaiheessa puvustuksen inspiraatiokuvia.

Tarja Simonen esittelee Bloggariklubissa puvustuksensa ideataulua, johon hän kokosi produktion alkuvaiheessa puvustuksen inspiraatiokuvia.

Näyttämökuva 4. Kun ihminen kokee perustavanlaatuisen pettymyksen, mikään ei ole ennallaan. Eskon elämän käännekohdassa metsä kohoaa: vaijerit nostavat puut näyttämön katosta roikkumaan latvapuoli maata kohti. Tämä ylösalaisin käännetty, huojuva ja vaihtelevasti valaistu metsä on yksi hienommista näyttämönäyistä, joita muistan nähneeni.

Esko meni metsään. Vaikutuin. Nummisuutarit-näytelmän käsiohjelma on informatiivinen: siihen on koottu tietoja esityksen ja näytelman taustoista.

Esko meni metsään. Vaikutuin. Nummisuutarit-näytelmän käsiohjelma on informatiivinen: siihen on koottu tietoja esityksen ja näytelman taustoista.


Bloggariklubilaiset saivat 27.10.2015 ennen esitystä nauttia teatterikierroksesta ja aivan uudesta perspektiivistä teatteriin.

Bloggariklubilaiset saivat 27.10.2015 ennen esitystä nauttia teatterikierroksesta ja aivan uudesta perspektiivistä teatteriin.

_ _ _
Aleksis Kivi
Nummisuutarit (1865)
Kansallisteatteri 2015
Ohjaus: Janne Reinikainen
Sovitus: Ewa Buchwald ja Janne Reinikainen
Muut tiedot – myös hieno kuvagalleria: Kansallisteatterin nettisivut.
Kiitos teatteri- ja näytelmäesittelystä sekä esityksestä Kansallisteatterin Bloggariklubille!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Draama

Klassikkohaaste 2

Kaihertaako lukematon klassikko? Kaikki ovat SEN lukeneet paitsi minä? Kalvavan sivistysaukon pääset täyttämään vertaistuen voimin. Nyt käynnistyy kirjabloggaajien klassikkohaasteen osa 2. Ensimmäinen klassikkohaaste päättyi heinäkuun lopussa, ja Ompun blogissa on sitä koonti. Tässä jatkuvajuonisen haasteen toisen osan ohjeet:


 

1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2016. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.


 
klassikkohaaste2
Haasteeseen ilmoittautuneita on jo liuta, mutta tammikuun loppuun asti ehtii liittyä joukkoon. Kirjaakin voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Myös ei-bloggaajat ovat enemmän kuin tervetulleita: lue jonkun bloggaajan valitsema kirja ja kommentoi postauksen jälkeen kirjakokemuksestasi.Tässä etukäteisilmoittautuneet:

1. Tuijata. Kulttuuripohdintoja – ehkä Romeo ja Julia (voi vielä vaihtua)
2. Yöpöydän kirjat – J.D. Sallinger: Sieppari ruispellossa
3. Täysien sivujen nautinto – Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia
4. Oksan hyllyltä – kirjaa ei vielä valittu
5. Tarukirja – Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
6. Hyönteisdokumentti – Gustave Flaubert: Rouva Bovary (?)
7. KirjaValas – Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (voi vielä vaihtua)
8. Satun luetut – Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
9. Eniten minua kiinnostaa tie – Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
10. Orfeuksen kääntöpiiri – Charles Dickens: David Copperfield (?)
11. Kujerruksia – Leo Tolstoi: Anna Karenina
12. Dysphoria – J.K.Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi
13. Reader, why did I marry him? – George Perec: Elämä – Käyttöohje.
14. Les! Lue! – Henrik Ibsen Peer Gynt
15. Kuuttaren lukupäiväkirja – Emily Brontë: Humiseva harju
16. Kirjakaapin avain – Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
17. Hyllytontun höpinöitä – F.E. Sillanpää: Silja nuorena nukkunut
18. Kirjamatkat – Charles Dickens: David Copperfield
19. Kannesta kanteen – Volter Kilpi: Alastalon salissa
20. Luetaano tämä? – Tove Jansson: Taikatalvi

HUOMAA! LISÄYS 31.1.2016: HAASTEESEEN OSALLISTUNEIDEN JUTUT ON KOONTIJUTTUNI KOMMENTEISSA.

Haaste on hauska hivauttaa näin klassikkopäivänä 10.10. Juhlistamme tänään suomenkielisen kirjallisuuden kulmakiveä, Aleksis Kiveä. Rohkaisuna tarinoiden tulkintavapauteen siteeraan vanhaa mestaria ja yhä jykevää teosta Seitsemän veljestä:

Juhani: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa.
Timo: Vaikk`ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo.
Aapo: Timo ei käsitä kuvausta.
Juhani: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niin kuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme.
Aapo: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta.

Klassikkovirittäytymismielessä voit testata, kuka Kiven romaanin henkilöistä olet: testi.

LUKUILOA!
Seitsemän v

66 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus