Aihearkisto: Naistenviikko

Naistenviikko 2016: koonti

Naistenviikon aikana on juhlittu 34 naisnimeä: kaikkiaan 600 000 naisella on ensimmäisen tai toisen nimen juhlapäivä. Naistenviikko on tunnettu jo 1800-luvulla, mutta tavat muuttuvat. Koska nimipäiväkahvittelu on perinteenä jäämässä historiaan, uusi perinne olkoon kirjablogien naistenviikko – vietetäänhän tätä jo toistamiseen. (Lisää nimipäivistä ja naistenviikosta HS 21.7.2016.)

naistenviikko 3

Naistenviikolla on juhlittu lukemista sekä seuraavia naisia ja heitä tuntevia:

18. heinäkuuta – Riikka
19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli, Salla
20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23. heinäkuuta – Olga, Oili
24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja


Viikon aikana noin 40 kirjablogia on julkaissut vähintään yhden jutun vähintään yhdestä kirjasta tai kirjallisuushenkilöstä. Haaste on muotoutunut rennoksi ja väljäksi:

– Voit lukea naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.
– Voit kirjoittaa havaintojasi naiskuvista.
– Voit valita luettavaksi/postattavaksi kirjallisuutta, jonka on kirjoittanut viikon nimipäiväjuhlittu.
– Voit postata kirjallisuudesta, jonka henkilöissä on viikon nimipäiväsankarittaria.
– Voit valita naisviikkotulokulmasi mielesi mukaan.

Naistenviikko 2016

Tänä vuonna logon suunnitteli Niina Tolonen.

Kesän keskellä on rentouttavaa lukea ilmoista piittaamatta, ja mikä ettei voisi lukea samalla, mitä on luettu. Naistenviikkohaaste on samalla mainio kirjavinkkaustempaus. Postauksia on naiskuvista, sarjakuvista, spefistä, chic litistä, draamasta, tragediasta, perusproosasta, dekkareista, runoista, elämäkerroista, matkoista, ruuista meiltä ja muualta. Ainakin seuraavista kirjoista on kirjoitettu; kirjat ovat nimikepilvessä suloisessa sekasotkussa:


Kirja, jota ei kukaan koskaan lukenut, Nyt nappaa!, Veden vihat, Paimentyttö, Lapsenpiika, Emännöitsijä, Ruokarouva, Säädyllinen ainesosa, Ruma kassa, Uiden kotiin, Eevan tyttäret, Ujostelemattomat, Täydellinen avioliitto, Jos olisit tässä, Kevyesti kipsissä, Lempi, Ylitse vuoren lasisen, Aale Tynni – Hymyily, kyynel, laulu, Nora Webster, Auringon kehrä, Vuori, Kuriton mies nurin, Linnunaivot, Musta hevonen, Kotona Istanbulissa, Persepolis, Goblin Market, Valtaistuinpeli, Niin raskas on rakkaus, Rakkaudenhirviö,  Shinglattu, Seksistä ja matematiikasta, Lasilinna, Kudottujen kujien kaupunki, Maria ja taikalyhty, Penelopeija, Naisen iholla, Frau, Ole hyvä, Tähtirooli, Aurinko sydämessä, Lohikäärmeen prinsessa, Kerjäläisprinsessa, Surunhauras, lasinterävä, Kultarinta, Kätilö, Hakekaa kätilö, The Lais of Marie de France, Sugar Sugar Rune, Laskeva neitsyt ja muita kertomuksia, Kaksiosainen sukunimi, Villi vaellus, Koti, Kotiinpaluu, Elä ja uneksi, William N. päiväkirja, Totta, Reilua peliä, Kuulen kutsun metsänpeittoon, Kuolemanspiraali, Lumikin on kuoltava, Granaattiomena, Karhuvaaran uhri, Nukkekoti, Error – mielen häiriöitä, Unohdettu valssi, Outline, Minä olen Amalia Earhart, Superhyvää suolistolle, Ellan Toscana – kyläelämää Italiassa, Rei Shimura menetysten rannikolla, Nousukkaita, Therese Raquin, Lanridícula idea de no volver a verte, Nu imorron, Seikkailijatar, Aurinkokissa, Pikku Heidi, Morevannan suojatti, Sara ja salaperäinen tyttö!, Eeva Joenpelto – elämän kirjailija, Taivaankantaja, Teräs, The Italian Girl, Hanna, Puolen tunnin loma, Unohdettu valssi, Rakkautta rantahuvilassa, Keskiyön ruusu, Aurora, Suomalaisten painajaisia, Seksistä ja matematiikasta, Tapaus Kalteis, Paholaisen pennut, Hiljainen kylä, Taivaanmerkit, Tyrskyt.


Korotan panoksia ja käynnistän pelin: yhdistä mainittu kirja alla lueteltuihin blogeihin. Osoite vie blogiin, ei tiettyyn naistenviikkojuttuun. Vastauksia etsiessäsi saat kirjallista hupia ja tukuttain kiinnostavia kirjavinkkejä.

Naistenviikkoon osallistuneet blogit:

Evarian kirjahylly http://evariankirjahylly.blogspot.fi/
Hannan kirjokansi http://hannankirjokansi.blogspot.fi/
Hyönteisdokumentti http://hdcanis.blogspot.fi/
Ja kaikkea muuta http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/
Kaikkea kirjasta http://kaikkeakirjasta.blogspot.fi
Kannesta kanteen http://www.kannestakanteen.com
Kansientakaiset maailmat
http://kansientakaisetmaailmat.blogspot.fi/
Kirja hyllyssä http://kirjahyllyssablogi.blogspot.fi/
Kirjakaapin kummitus https://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/
Kirjan pauloissa http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/
Kirjasähkökäyrä http://kirjasahkokayra.blogspot.fi
Kirja vieköön! http://kirjaviekoon.blogspot.fi/
Kirjojen elämänmullistava taika http://kirjojentaika.blogspot.fi/
Kirsin Book Club http://kirsinbookclub.com
Kirsin kirjanurkka http://www.kirsinkirjanurkka.fi/
Kulttuuri kukoistaa http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/
Luettua elämää http://luettuaelamaa.blogspot.fi/
Lukijan roolissa http://elamalukijana.blogspot.fi/
Lukujonossa https://lukujonossa.fi/
Lukutoukan kulttuuriblogi http://kristankirjat.blogspot.fi/
Mari A.n kirjablogi http://marinkirjablogi.blogspot.fi/
Mrs Karlsson http://mrskarlsson.blogspot.se/
Nuoren opettajattaren kirjablogi http://nuorenopettajattarenkirjablogi.blogspot.fi/
Oksan hyllyltä http://oksanhyllylta.blogspot.fi/
P.S. Rakastan kirjoja http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/
Reader, why did I marry him http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/
Sheferijm – Ajatuksia kirjoista! http://sheferijm.blogspot.fi/
Sinisen linnan kirjasto http://sininenlinna.blogspot.fi/
Sivujen välissä http://sivujenvalissa.blogspot.fi/
Sivutiellä http://sivutiella.blogspot.fi/
Tarukirja http://tarukirja.blogspot.fi/
Tuijata https://tuijata.wordpress.com/
Tuntematon lukija http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/
Tuulevin lukublogi https://tuulevi.wordpress.com/
Täysien sivujen nautinto http://taysiensivujennautinto.blogspot.fi/
Ullan luetut kirjat http://ullankirjat.blogspot.fi/
Yöpöydän kirjat http://kirjakissa.blogspot.fi/

Naistenviikko2

Kiitän osallistuneita lukemattomista kirjavinkeistä!

Viime vuoden koosteeseen pääset tästä.

16 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, haaste, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Naistenviikko

Enni Mustonen: Syrjästäkatsojan tarinoita I-IV

Onnittelen itseäni näin naistenviikolla, että löysin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan: Paimentyttö (2013), Lapsenpiika (2014), Emännöitsijä (2015) ja Ruokarouva (Otava 2016).  Lisäksi näin Kirstin päivänä lähetän onnittelut Mustosen nimen takana luuravalle Kirsti Manniselle sekä romaanisarjan yhdelle nousevalle henkilölle, pikku-Kirstille! Ja muille tähdennän: Suomen kultuurin kultakauden kyökin puolelle katsominen kannattaa.

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Jos on pakko lokeroida, asetan sarjan historiaviihteeseen. Viihdesyrjälle vie joutuisa juonijuoksutus, kronologisesti etenevä kikkailematon kerronta ja henkilövetoisuus. Tietty syvyyssukeltelemattomuus on perusteltua ja uskottavaa. Lähinnä itseoppineen palvelijattaren kerrontaa on letkeä lukea, sillä särmääkin löytyy.

Sarjassa seurataan 1800-luvun loppupuolelta kevääseen 1918 Idaa, joka jää varhain orvoksi ja on sitten varattomana palveluspaikkojen armoilla. Torppareiden lehmipaimenena hän aloittaa, sitten kartanon navettapiikana, josta sitten onnettomuuden seurauksena päätyy onnenkantamoisena Topeliuksen talouden piiaksi. Toisessa osassa palveluspaikka muuttuu maalaiskartanosta kaupunkihuoneistoon Sibeliuksen lapsenlikkana ja yleispalvelijana, kolmannessa emännöitsijäksi Edefeltin ateljeeseen ja neljännessä itselliseksi täysihoitolaemännäksi, jolloin liepeillä liehuu monenmoista kulttuuripersoonaa Ville Wallgrenista Eino Leinoon.

Syrjästäkatsojan tarinoita x

Kuin silloin ennen

Miten välkky veto on palvelijan silmin seurata kotimaisen kulttuurikermaa huushollista toiseen: sarja on varsinaista namedroppaamista! Mainiot laatukuvat Manninen rakentaa itse kunkin säädystä ja säätyläisten luonnosta.


Romaaneista on sekä kehityskertomukseksi että yhteiskunnaliseksi katsaukseksi. Kiinnostavasti romaaneissa esitellään luokkayhteiskunnan eri puolia. Lisäksi näkyy ruotsin- ja suomenkielen köydenveto, niin myös torppari- ja työväen asema sekä maalais- että kaupunkinäkökulmista työ- ja herrasväen elämäntavat, arvot ja asenteet. Myös laajakuvaa on: sortovuodet, maailmansota ja itsenäisyys saapuvat.

Ihailtavan tarkasti työn raskaan raatajien osa ja työn tekeminen tallentuu tekstiin. Luotan vankkaan taustatutkimukseen, joka suodattuu siten, ettei se tunnu luennolta vaan elävältä elämältä. Nämä piiat, palvelijat, rengit ja ajurit eivät ole kuulleet yt-menettelystä, yhteiskuntasopimuksista eivätkä ves-neuvotteluista. Joskus on jokunen vapaatunti, muuten painetaan vähävaraisina palkollisina päivät pitkät.

Vaikka Idalla on aika hyvä tuuri, silti aseman ahtaus muiden armoilla tunkee joka rivin välistä. Lukemisesta innostuneella tytöllä ei ole juuri aikaa sivistystä harrastaa, silti hyväntahtoisina hölmöinä parempi väki saattaa kunnon rahalahjan sijaan jouluna muistaa muulla tavoin:

Kiitin tietysti, sillä olihan se kauniisti ajateltu. Itsekseni ihmettelin kyllä, miten jaksaisin ruveta iltaisin kirjoittelemaan johonkin kirjaan omia ajatuksiani. Enimmäkseen olin näet vinttikamariin kömpiessäni niin väsynyt, että hädin tuskin jaksoin riisua vaatteeni tuolinkarmille.

Ehkäpä voin kuitenkin ajatella, että Syrjästäkatsojan tarinoita on piirtynyt juuri noille Iidan lahjapäiväkirjan sivuille. Sarja seuraa Idan kehitystä, jota tukee muutama hyvä ihminen, niinpä yhden kaitsijan sanominen sopii selviytymisen johtolauseeksi:

Kun kerroin, että olin lukenut Jeesus-lapsen pelastumisesta ja siitä, mitenkä kaikki, mitä meille tapahtuu, on kohtalon määräämää, mamselli muikisti suutaan.
       – Jaa, niinkö siinä kirjassa sanotaan? hän hymähti. – Kyllä sitä itsekin voi kohtaloaan tyyrätä, hän julisti ja meni vesiämpärin luo juomaan vettä.


Ida on kiltti, nöyrä, nopeaoppinen ja ahkera tyttö, mutta toisessa osassa erotuu jo tuikeaa tarkkasilmäisyyttä. Vähitellen alkaa Idan kommenteista erottua ärtynyttä jupinaa herrasväen kotkotuksista ja omasta raadannasta, toisen luokan kansalaisen osasta turhautumista, sitä syrjästäkatsomista itsetietoisella twistillä.

Herrasväellä oli oma elämänsä ja minun oli opittava elämään omaani.

Emmännöitsijässä Edefeltien huushollien puunaaminen ja serviiseeraaminen on tämän elämänvaiheen yksi puoli, toinen on se, että Ida on entisiin työpaikkoihin verrattuna hitusen vapaampi. Koska taiteilija reissaa paljon, Idalla on välillä aikaa lukea ja tuumia. Kytköksiä vailla elävän yksinäisyyden ja irrallisuuden tunne tulee hienosti tekstistä läpi. Niinhän siinä käy, että se johtaa suhteeseen, jonka järki tietää toivottomaksi mutta kehon kaipuu ohittamattomaksi. Löyhäpäinen Ida ei ole silloinkaan. Eikä sokea säätyeroille, ne kirkastuvat entisestään.

Kun lopulta käperryin vuoteelleni pimeässä saunassa, mietin, mikä ihme minua niin suututti. Olihan kaikenlaista nöyryytystä ollut Östersundomissakin [Topeliuksen kartano] ja Sibeliuksilla nyt varsinkin, kun rahasta oli alituinen pula. Ellan-rouva oli kuitenkin ensimmäinen, joka sai minut tuntemaan itseni näkymättömäksi. Ei kai rouva sitä pahuuttaan tehnyt. Hänen maailmassaan vain oli itsestään selvää, että piiat tottelivat, ateriat ilmestyivät kauniisti katettuihin pöytiin ja kuskipojat odottivat trilloineen oven edessä.

Neljännessä osassa Ruokarouva loikataan vuoteen 1914, jolloin eräiden sattumusten jälkeen Ida perustaa täysihoitolan. Palvelustyö ei pääty, vaikka se muuttaa muotoaan. Ja vaikka Ida tavallaan asemaltaan nousee, ei kuitenkaan.

Hetken mietin, kertoisinko Elville, miten kovaa oli karja­piikojen ja pikkupiikojen ja lastenpiikojen elämä, mutta mitäpä se olisi hyödyttänyt. Juuri näissä puheissa kulki se näkymätön raja minun ja herrasväen naisten välillä.

Historialliset mullistukset nähdään täyshoitolan näkökulmasta, ja monivalotteisesti katsotaan sortovuosien päätymistä polittiseen sekasortoon. Kansalaissodan kaaos on kouriintuntuva, mielivaltaa on puolin ja toisin, ja vaikkei Ida puolta valitse, kyllä kokemukset kouraisevat hänenkin talouttaan.


Kun neljäs osa päättyy, Ida on 35 vuotta täyttänyt. Selviytymistarinasta siilautuu iso siivu kotimaista naishistoriaa niin Idan kuin kaikkien ohimenevien naistuttavuuksien välityksellä saleista piikamurjuihin. Paljon on vaikutusta ihmisen lähtökohdilla, mutta Ida on esimerkki myös siitä, mikä merkitys on lujalla sitkeydellä, topakkuudella ja hyvyydellä. Ja kiinnostuksella lukemiseen ja kirjoihin sekä tulevan polven koulutukseen.

Turhan paljon juonessa on onnellisia sattumia, mutta jotenkin ne vain sulatan. Myös se ihmetyttää, että kirjoissa on sivukaupalla vain luetteloa tehdyistä töistä – ja sama juttu – liukkaasti ne vain luen ihastellen todenoloista dokumentaatiota. Tunteissa vellontaan ei kertojalla juuri ole aikaa eikä tilaa, mutta lapsirakkaus väreilee lämpimästi muun lähimmäisenrakkauden  rinnalla. Romantiikkaa romaaneissa on säästeliäästi, monenmoisia suhteita kyllä. Idakin saa niistä osansa, vaikkei häneen tämä L. Onervan tokaisu oikein sovi:

Rouva kääntyi jo menemään, kun kuulin hänen huokaavan, että rakkaus on naiselle koko elämä, miehille vain sivuseikka.

Sen vielä sanon, että Syrjästäkatsojan tarinoita sopii hyvin Suomi 100-vuotta -teemaan. Kun näitä Mannisen kirjoja lukee, alkavat kaikille pakollinen peruskoulu, sote-palvelut, Kela-turva ja työehtosopimukset tuntua melkoiselta luksukselta. Arvo niille ja niiden jatkuvuudelle – ja syvä kumarrus kaikkien aikojen palveluskunnille.

– – –
Enni Mustonen
Paimentyttö
Lapsenpiika
Emännöitsijä
Ruokarouva
Otava 2013-2016
historiallinen romaanisarja, Syrjästäkatsojan tarinoita I-IV
Ostin e-kirjoina koko sarjan.

Elisa Kirja tarjoaa Mustosen teoksia (e-kirjoja ja muutama äänikirja) edulliseen hintaan heinäkuun ajan.

Naistenviikolla olen julkaissut jo jutut:
Paula Havaste: Veden vihat
Piia Leino: Ruma kassa
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Melissa Bank: Nyt nappaa!
Hilary Boyd: Täydellinen avioliitto
Jojo Moyes: Jos olisit tässä

JÄLKIKIRJOITUS 6.12.2016: pääset tästä lukemaan, mitä sanon Mustosen sarjasta Järjen ja tunteen tarinoita.

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Julkaisen jutun näin naistenviikolla, mutta kirjan olen lukenut aiemmin. Äitienpäivänä aurinko helotti. Muut hoitivat kotihommat, minä lojuin takapihalla päätyen viihdekirjallisuuteen. Ja näin kävi: Jojo Moyesin romaani Jos olisit tässä (Gummerus 2016) sai minut tuumimaan äitiyttä ja allekirjoittamaan päähenkilön johtopäätökset.

Olin oppinut vanhemmuudesta seuraavat asiat, vaikken oikeasti ollutkaan äiti. Ensinnäkin kaikki mitä tekee on väärin. Jos on ankara tai vähättelevä tai välinpitämätön, lapseen jäi arpia. Jos on kannustava ja hellä, rohkaisee ja kehuu pienimmistäkin saavutuksesta – kuten siitä, että lapsi nousee ajoissa sängystä tai onnistuu olemaan koko päivän ilman tupakkaa – se vahingoittaa häntä toisella tavalla.

Lou Clarkeen tutustuin aiemmin romaanissa Kerro minulle jotain hyvää (Gummerus 2015), ja nyt Loun tarina jatkuu. Hän suree. Tämä onnettomuuden olotila tuottaa Loulle todellisen onnettomuuden, jonka johdosta välit omaan perheeseen paranevat – ja seuraa siitä muutakin lupaavaa. Siis onni onnettomuudessa, kenties. Oleellista on kuitenkin se, että edellisen romaanin rakkaudesta, Willistä, tulee muistuttamaan yllätys.

Humoristinen tyyli on samanmoista kuin Loun tarinan ensimmäisessä osassa. Moyes taitaa tilanteiden kehittelyn ja sattuvan sanomisen. Välillä hymähtelen tyypittelyjä. Etenkin Loun vanhempien yllättäen kärjistyvä tilanne käännetään komediaksi, ja sururyhmän originelleista kaivetaan huvitustyyppejä.

Moyesilla on oma resepti viihdyttävään likkaproosaan, silti chick lit-konventioita piisaa. Kolmikymppinen sähäkkä neito etsii itseään ja tulevaisuuden suuntaa. Tuttua. Romantiikkapuolta tosin hidastaa päähenkilön vaikeus päästää irti menneestä. Ja väärinkäsitykset. Tuttua.

Jojo Moyes kertoo tavallisista, työväenluokkaisista kunnon ihmisistä, jotka välittävät lähimmäisistä ja kantavat vastuuta toisistaan. Ylempi luokka sen sijaan saattaa oman edun haussa talloa muita, pahimmassa tapauksessa kehittyviä ihmistaimia. Aivan mustavalkoista ei sentään ole.

Parit symppauskyyneleet tiristyvät silmänurkistani, kun romaanissa surua pukkaa tai kiperissä tunnetilanteissa kaikki käy parhain päin. Jos on paikoittain elämänmakuisuutta huolineen ja murheineen, kulkee juttu kuitenkin sen verran pinnalla, ettei uusia tai säväyttäviä tuntemuksia irtoa. Viihdyin kyllä välittämisen ilmapiirissä. Keväistä ja kesäistä ajanvietettä tämä on, ja puree kirja varmaan moniin odotettuna jatko-osana, koska Kerro minulle jotain hyvää on juuri tullut elokuvana ulos.

Jos olisit tässä

– – –
Jojo Moyes
Jos olisit tässä
suomentanut Heli Naski
Gummerus 2016
450 sivua.
Lainasin kirjan kirjastosta.

Naistenviikolla olen julkaissut jo jutut:
Paula Havaste: Veden vihat
Piia Leino: Ruma kassa
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Melissa Bank: Nyt nappaa!
Hilary Boyd: Täydellinen avioliitto

Jätä kommentti

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Hilary Boyd: Täydellinen avioliitto

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Naistenviikolle varaan postattavaksi naiskirjallisuutta, myös kaikkein kevyintä laitaa. Yhä tervehdyttävästi naurattaa, kun muistelen kirjatapaamista viisikymppisen Bridget Jonesin kanssa, siksi kokeilen muutakin brittiviihdettä: Hilary Boydin Täydellinen avioliitto (Karisto 2015).

Hyvässä, sykähdyttävä kirjallisuudessa ei tarvitse piitata, mihin lajiin se kuuluu, minkä ikäisiä henkilöt ovat tai missä kulttuurissa tai aikakaudessa he elävät. Kevyt kirjallisuus voi olla hyvää, silloin se tarvitsee tarttuvan juonen ja kiinnyttävät henkilöt, jos kerronta tai rakenne ei huumaa. Täydellinen avioliitto on viihdehumua, eikä se valitettavasti huvita tai vie minua symppaamaan kuvattua väkeä tai tarinaa.

Tämä on nyt varmaan sitä ”turkey lit” -lajia. Kalkkunakirjallisuutta tarjotaan likkakirjallisuuteen mieltyneelle varttuneelle väelle. Päähenkilöt ovat kuusissakymmenissä, niin on tarkoitus varmaan olla lukijoidenkin, jotta elämäntilanne on samastuttava ja tunteet peilattavissa. Joanna ja Lawrence ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä, ja lapsetkin ovat jo kolmekymppisiä. Elellään hyväosaisina Lontoossa. Lawrence jää eläkkeelle mutta muutakin muutosta ja kriisiä on luvassa.

Periaatteessa olen iloinen, että lemmenpulmia pohditaan eläkeikäisten kannalta. Sydän sykkii, keho kaipaa ja mieli myllertää ihmissuhteiden vuoksi jokaikäisenä. Rikkana rokassa ovat aikuisten lasten lemmenhuolet. Perusajatus on siis hyvä, toteutus on lattea, vaikka ytyä haetaan homouden, ihonvärin ja ekoilun mausteilla.

Kerronta on tosikkomaista ja veivaavaa. Se liukastuu siloiseen pintaan. Asujen ja ulkonäköjen tarkka kuvailu on valitettavasti yhtä oleellista kuin ailahtelevien tunteiden. Dialogi on jankkaavaa ja selittelevyys väsyttää. Lukijana toivoisin voivani eläytyä henkilöiden kriisien sumuun ja humuun enkä pitkästyväni. Silti kävi niin, että Täydellinen avioliitto haukotutti ja harmitti. Toisaalta on tarpeen lukea välillä tällaista, jotta rikat erottuvat rokasta.

Kansikuva hämmästyttää: ei kai kuusikymppisille myydä kirjaa  vanhanaikaisella kirjoituskoneella...

Kansikuva hämmästyttää: ei kai kuusikymppisille myydä kirjaa vanhanaikaisella kirjoituskoneella…

_ _ _
Hilary Boyd
Täydellinen avioliitto
Suomentanut Auli Hurme-Keränen
Karisto 2015
370 sivua.
Lainsin kirjastosta.

Naistenviikolla olen julkaissut jo jutut:
Paula Havaste: Veden vihat
Piia Leino: Ruma kassa
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Melissa Bank: Nyt nappaa!

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Melissa Bank: Nyt nappaa!

Listaanpa syyni lukea Melissa Bankin romaanin Nyt nappaa! (suom. Titta Leppimäki, Otava 1999). Olen luvannut itselleni, että luen välillä vanhoja kirjoja, kai yli 15 vuotta sitten ilmestynyt kirja on jo todella vanha. Lisäksi huuhtelen lukutottumuksiani välillä valitsemalla tuiki tuntemattomia teoksia ja kirjoja lempigenrejen laidoilta. Ja sopiihan tämän jutun julkaisu myös naistenviikolle ja viikon teemaani, viihdekirjallisuuspohdintaan. Ja vapaasti kääntäen päähenkilö Jane voisi olla vaikka Jonna, päivän nimipäivähenkilö.

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Miten päädyin Bankin kirjaan? Yhdessä kirjailijahaastattelutilaisuudessa Jussi Valtonen mainitsi Nyt nappaa! -kirjan vetäneen hänet väittelyihin, onko kirja chick litiä vai ei. Se jäi vaivaamaan – päädyin ottamaan siitä selvää.

Kirjassa on hauska kansi, mutta en keksi sen yhteyttä sisältöön.

Kirjassa on hauska kansi, mutta en keksi sen yhteyttä sisältöön.

Nyt nappaa! ei ole tyypillistä likkakirjallisuutta, vaikka siinä käsitellään lähinnä päähenkilön parisuhdetilanteita – no, onhan siinä loppua kohti pariutumissitoutumiseen paneutuvaa painetta. Tyyli ja sävy ei ole päällekäyvän romanttinen, ja päähenkilön elämään mahtuu muutakin kuin pakkomielteinen ”sen oikean” etsintä. Käsittelytapa on laajennettu romaaniksi rakastamisen vaikeudesta, hankaluudesta olla uskollinen omalle tavalle rakastaa ja tunnistaa siihen sopiva vastapuoli.

Sillä hetkellä jokin muuttui. Näin elämäni oikeissa mittasuhteissa: ei ollut kysymys muusta kuin minun elämästäni. Kysymys ei ollut mistään kohtalokkaasta, vasta sillä hetkellä tajusin joskus pitäneeni elämääni kohtalokkaan tärkeänä: silloin kun isäni oli ollut katselemassa.
Näin itseni samalla tavalla kuin olin nähnyt ne siivoojat vastapäisessä talossa. Olin yksi henkilö yhdessä ikkunassa.
Kukaan ei katsellut paitsi minä.

Jane on huumorin- ja tilannetajuinen välkky päähenkilö. Romaanin alussa hän on teini, lopussa taitaa huidella 30 paremmalla puolella. Parisuhteiden lisäksi tärkeitä aiheita ovat perhesuhteet ja työn rooli elämänlaadussa. Päähenkilö on kulmikas, aika kiinnostava siis.

Kerronta etenee ketterästi, mutta romaanin kiinnostavin puoli on harppova rakenne. Luvut ovat toisistaan ajallisesti irrallisia kokonaisuuksia. Niiden välissä vuodet vilistävät, ja lukija tapaa Janen aina uudessa elämänvaiheessa. Joissain luvuissa on pääkerronnasta poikkeavia ratkaisuja. Annan lisäpisteitä kokeiluhengellelle. Viihdyin tarinan ja päähenkilön seurassa.

Palaan vielä siihen, että kirjailija Jussi Valtonen viittasi Bankin romaaniin kysyttäessä lempikirjoja. Luettuani Valtosen Vesiseinän en epäile moista, sillä sen rakenne muistuttaa Nyt nappaa! -romaanin lukujen episodimaisuutta. Ja siinäkin nuori päähenkilö etsii paikkaansa ihmissuhteiden ja ammatillisten haasteiden paineissa. Niin siis meillä ja muualla.

_ _ _
Melissa Bank
Nyt nappaa!
Suomentanut Titta Leppimäki
Otava 1999
334 sivua
Lainasin kirjan lähikirjastosta.
(Luin ja kirjoitin jo aikoja sitten – jemmattu juttu sopikin hyvin naistenviikolle.)

Naistenviikolla olen julkaissut jo jutut:
Paula Havaste: Veden vihat
Piia Leino: Ruma kassa
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Naistenviikko

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Naistenviikko 2016

Lue naistenviikkoon osallistuvista blogeista täältä.

Tänä keväänä olen lukenut Veera Vaahtera -kirjoja ja havainnut ne mukavasti rullaavaksi viihteeksi. Chick lit -genrestä ne erottuvat raikkaan arkisina, vaikka asiankuuluvasti niissä edetään erinäisten harhapolkujen ja väärinkäsitysten kautta lempeä kohti.

Uusin Vaahtera on Kevyesti kipsissä (Tammi 2016). Kolmekymppinen Lotta pakenee rasittavia sosiaalisia tilanteita lukemiseen. Hän on itseoppinut kultturelli, akateemista koulutusta karttava kirjaston vahtimestari. Takana on pettymyksiä, edessä kesken jääneiden kirjojen pino. Lotan tulevaisuus taitaa ratketa sitten, kun hän uskaltaa viedä loppuun tai luovuttaa kesken jääneistä asioista – kirjallisesti, todellisesti ja symbolisesti.

Olin seitsemänkymmenenseitsemän kirjan vanki.
Lomani oli alkanut. Istuin lattialla ja purin Pisan tornia pienemmiksi paloiksi. Olin jälleen kerran päättänyt tehdä elämäni keskeneräisyydestä selvää. Minun ei olisi lupa aloittaa yhtään uutta kirjaa ennen kuin olisin nujertanut pinoni.

Kirjallisuusihmisille Kevyesti kipsissä tarjoaa bongailuhupia. Ensinnäkin on harvinaista, että viihderomaanissa kuvataan tämän luokan kirjoihin uppoutumista. Toiseksi on hauska arvailla, mihin kirjoihin tekstissä vihjaillaan tai viitataan.

Lotta kohtaa useamman potentiaalin uroon, ja juoni johdattelee vähitellen eniten ihoa kihelmöivimmän kaksilahkeisen suuntaan. Kiinnostavia poikkeamia tehdään Lotan siskon suhdesotkuihin. Siinä sivussa on myös pientä mietintää yhteiskunnallisesta asemasta suhteessa koulutukseen. Mukava kokonaisuus tämä on, sopivaa kesäillan ajankulua.

Kevyesti kipsissä viistää myös Vaahtera-nimen takana toimivan tekijän, Pauliina Vanhatalon, masennustoipumiskuvausta Keskivaikea vuosi (S&S 2016). Kummassakin introvertti nainen koittaa selvitä meluisista sosiaalisista tilanteista sekä löytää tapansa olla kipsissä ja hetkittäin siitä vapaana. Kumpikin kirja tarjoaa voimaannuttavia hetkiä – siis sopivat mainiosti naistenviikkoon!

Kevyesti kipsissä

– – –
Veera Vaahtera
Kevyesti kipsissä
Tammi 2016
likkalitteratuuria
243 s.
Lainasin kirjastosta.

Muut naistenviikkopostaukseni:
Piia Leino: Ruma kassa
Paula Havaste: Veden vihat

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Piia Leino: Ruma kassa

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Onnea naistenviikon Sarit ja nimen johdannaiset! Onnea myös Sariannalle, Piia Leinon esikoisromaanin sankarittarelle. Ruma kassa (Johonny Kniga 2016) töräyttää viihteellisesti ulkonäkö- ja tositv-aiheita.

Sarianna on vetäytynyt viestintäopinnoista ja jymähtänyt kassatyöhön. Syrjäänvetäytyvä sinkku elelee Miiru-kissansa kanssa illuusiotonta arkea. Sariannasta saa välkyn vaikutelman, mutta olematon itsetunto lamaannuttaa pullukan. Esimerkiksi tällaisia havaintoja hän tekee itsestään ja ympäröivästä maailmasta:

Miiru oli täydellinen vastakohtani: anteeksipyytelemätön ja aina yhtä itsevarma, vaikka pää olisi juuri juuttunut kukkamaljakkoon tai tasapainoilu päättynyt uintiretkeen vessanpöntössä. Ei ole ihme, että netti pursuaa nimenomaan kissavideoita. Koirat ovat tähdiksi liian kömpelöitä ja hönöjä, lapset lievästi ärsyttäviä, mutta kissoissa elää täydellisen start-up-yrittäjän häpeämätön sitkeys.

Ruma kassa

Tahmaisen myymäläepisodin jälkeen hän saa paikalle osuneelta asiakkaalta houkuttelevan haastattelukutsun ja päätyy tv-kisailemaan Thaimaan pikkusaarelle joukkueeseen Hirviöt. Vastassa on Kaunottaret, joukko koreita mediajulkkiksia. Sarianna tekee teräviä huomioita ja on samastuttava taustoineen ja kokemuksineen, mutta muista henkilöistä ei paljon paperinukkeja paksumpia kasva, vaikka osalla elopainoa on yli suotavien painoindeksien.

Aikakautemme mediapainotteinen ulkokohtaisuus saa kyytiä. Romaani pyrkii purkamaan tyhmä kaunis / viisas ruma -ajattelua, mutta myös hyödyntää sitä. Ulkonäköaihe ei tarjoa uutta, eivät myöskään hämärätouhut viihdeteollisuudessa. En kuitenkaan heittänyt kirjaa kesken, sillä teksti kulkee ketterästi. Joutuisa ja hauska ilmaisutapa kantaa kerrotun köykäistä kuormaa. Tai siis onhan letkeissä lauseissa kuormittavaa ja painavaa asiaa takana.

Painavin puoli romaanissa käsittelee itsetuntoa ja pärjäämistä. Tai sitä, miten helposti se horjuu, etenkin sitä, miten puolihuolimattomat tai tietoiset tölväisyt tukehduttavat hauraan uskon ja tahdon. Tätä tärkeää asiaa osoitetaan kisailijoiden kokemuksien välityksellä. Se, että kuka tahansa voi huomauttaa toisen ulkonäöstä tai tehdä siitä alentavaa huvia, ei tunnu sivistyskulttuuriin sopivalta. Näin kuitenkin on. Pieni piikki viihdelihassa on Ruma kassa. Toivottavasti ajanvietteen virkistämänä edes joku kirjan lukija hyväksyy itsensä sellaisen kuin on ja tukee siinä muitakin.

– – –

Piia Leino
Ruma kassa
Johonny Kniga 2016
viihderomaani
223 sivua.
Sain kirjabloggaajakaverilta lainaan.

Muita Ruman kassan lukijoita mm. Kulttuuri kukoistaa, Kirsin Book Club ja Mannilainen.

Naistenviikkoni alkoi Paula Havasteen Veden vihoilla.
 

4 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Paula Havaste: Veden vihat & naistenviikkohaaste

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Viime kesänä käynnistin naistenviikkohaasteen ja jatkan nyt samalla linjalla. Tänä vuonna lähden viihdelinjalle. Naisten viihdekirjallisuuteen saatetaan suhtautua yhä väheksyvästi hymähdellen, mutta on silti tosiasia, että viihdettä luetaan ja siitä nautitaan. Mikäpä sen makoisampaa kuin kesällä kellahtaa leutoon paikkaan ja pakoilla arkea huvitusta herättävien romaanihenkilöiden seurassa. Välipalana sellainen minullekin maistuu.

Mutta määrittelepä viihde! Eikö hyvän kirjallisuuden tule aina viihdyttää ? Perusviihteeksi miellän romanttispainotteiset henkilö- ja juonivetoiset tarinat. Viihdekirjallisuuteen uppoaa monenlaista genreä ja niiden sisälle kirjavaa tarjontaa. Parhaimmillaan niissä on voimaannuttavia selviytymistarinoita, pahimmillaan ulkonäkökeskeistä romanssihöttöä.

Tämän viikon aikana käyn 1100-luvulla näkijänaisen luona, 1800-luvun piian pakeilla, nykynaisen kipsiä hellittämässä,  brittineidon uusia kuvioita katsastamassa, amerikkalaisen nuoren naisen kehityskuluissa ja kuusikymppisten täydellisen avioiliiton tarkistuksessa. Kirjava kattaus – naistenviikon moninaisuutta!


Ja tästä naistenviikkoni alkaa: Veden vihat

Paula Havasteen Tuulen vihat (2014) ja Maan vihat (2015) ovat tutustuttaneet jo Kertteen, 1100-luvun  pärjääjänaiseen. Veden vihat (Gummerus 2016) jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi, pakoon Tokholmista. Tätä ennen Kertte on asunut melko vaurasta taloa kaukana Turun takaisilla metsämailla Larrin ja tyttärensä kanssa, kunnostautunut kovana kaupankävijänä sekä epäonnekseen hullaantunut Arimoon, jonka mukana matka vei meren taa. Sarjan kolmannessa osassa Kerten pelastaa onnettomaksi muuttuneesta suhteesta ja muusta vainoavasta merenkävijäkauppias Osmi. Veden vihojen vuoksi laiva ei pääsekään Turkuun vaan Osmin kotiin Koluvaniin (Tallinaan), Viroon.

Veden vihat

Joko on Kertte muuttunut tai sitten minä tai lukutilanteeni. Edellisessä osassa minua häiritsi päähenkilön ja juonenkuljetuksen ohuus. Nyt seuraan juonta liukkaasti kuin lehmänluuluistimet kiiltävän ja kestävän riitteen pinnalla. Viron maaperä on ehkä edellistä osaa kotoisampi kerrontakohde, ote on juureva ja ehkä siksi juuret uppoavat edellistä osaa syvemmälle Kerten psyykeen. Mennyt ja teot vaivaavat naista, myös äitiyden tunnot tunkevat tiukasti tietoisuuteen. Luopuminen on keskeistematiikkaa.

Koska kyse on kovin juonivetoisesta elämänkohtalosta, en hiisku tapahtumista tämän kummemmin. Tavallaan ei paljon ulkoista tapahdu, kolmas osa on kuin voimien keruuta tulevaan ja voimannäyte muinaisten aikojen ympäristön, tapojen, toimien ja elämän kuvailusta. Kerron, että Osmi on hyväluontoinen homo, jonka kulissiksi Kertte mainiosti sopii. Kerron senkin, että etenkin kesäkuvaus hiljaisen lammerannan mökissä on miellyttävän seesteinen, havainnoiltaan tarkka ja kiinni arjen pakerruksessa ja jopa onnessa.

Jälleen lintu lauloi jossakin lähellä, ja siitä Kertte tiesi olevansa Marjatan suojeluksessa. Hän sitoi punaisen langanpätkän koivun alas kurottavaan oksaan, painoi vielä hetkeksi otsansa puun runkoa vasten ja kääntyi sitten vieressä kasvavaa korkeaa kuusta kohti. Kuusen rungolla oli pitkä kuivanut pihkajuova, Kertte kumarsi jälleen kiitoksen. Metsän emäntä Marjatta todella piti heistä huolta.

Hienointa Havasteen tekstissä on luonnonuskon kaikkivaltaisuus. Kertte pitää yhteyttä henkiin, ja loitsuaminen on hänen toinen luontonsa. Naisena hän joutuu piilottelemaan henkitietämystään, mutta muita ominaisuuksiaan hän pääsee Osmin suosiossa kehittämään.

Kertte hymähti.
– Kauppoja minä kyllä osaan tehdä, mutta ei minusta kauppamieheksi ole. Nainen minä olen ja sellaisena pysyn.
Mutta sormensa hän risti, sillä näin hyvä kauppalykky oli syytä suojata.

Naisena Kertte on kokenut paljon. Kolmas osa jättää hingun lukea taas seuraava osa: saako Kertte veden vihat lepytettyä, mikä viha nousee seuraavaksi, odottaako Larri kotosalla karannutta vaimoaan sekä mitä mutkia äitiys ja naiseus vielä tuovat Kerten matkaan? Historiaviihteen lajikoppaan Kertte-kirjat kopsahtavat mainiosti.

– – –
Paula Havaste
Veden vihat
Gummerus 2016
historiallinen romaani
392 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muita lukijoita: Sivutiellä seuraa kiinnostuksella Kertteä ja Hyllytonttu otti hänet mukaan lukumaratoniin.

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Naistenviikko

Naistenviikko 2016 alkaa: lue näitä

Naiset keittävät
sokerin, kanelin ja
sekaan mahtuvat
etanat, sammakotkin.
Elämältä maistuvat.

Naistenviikko 2016Näin tanka-aloitus naistenviikolle! Sataa tai paistaa, lukemista riittää. Seuraavat kirjablogit ovat ilmoittautuneet yhdellä tai useammalla kirjalla ja postauksella viikkoon mukaan. Tule mukaan lukien, kirjoittaen tai kommentoiden – tai sekä-että.

Evarian kirjahylly http://evariankirjahylly.blogspot.fi/
Hannan kirjokansi http://hannankirjokansi.blogspot.fi/
Hyönteisdokumentti http://hdcanis.blogspot.fi/
Ja kaikkea muuta http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/
Kaikkea kirjasta http://kaikkeakirjasta.blogspot.fi
Kannesta kanteen http://www.kannestakanteen.com
Kansientakaiset maailmat
http://kansientakaisetmaailmat.blogspot.fi/
Kirja hyllyssä http://kirjahyllyssablogi.blogspot.fi/
Kirjakaapin kummitus https://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/
Kirjan pauloissa http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/
Kirjasähkökäyrä http://kirjasahkokayra.blogspot.fi
Kirja vieköön! http://kirjaviekoon.blogspot.fi/
Kirjojen elämänmullistava taika http://kirjojentaika.blogspot.fi/
Kirsin Book Club http://kirsinbookclub.com
Kirsin kirjanurkka http://www.kirsinkirjanurkka.fi/
Kulttuuri kukoistaa http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/
Luettua elämää http://luettuaelamaa.blogspot.fi/
Lukijan roolissa http://elamalukijana.blogspot.fi/
Lukujonossa https://lukujonossa.fi/
Lukutoukan kulttuuriblogi http://kristankirjat.blogspot.fi/
Mari A.n kirjablogi http://marinkirjablogi.blogspot.fi/
Mrs Karlsson http://mrskarlsson.blogspot.se/
Nuoren opettajattaren kirjablogi http://nuorenopettajattarenkirjablogi.blogspot.fi/
Oksan hyllyltä http://oksanhyllylta.blogspot.fi/
P.S. Rakastan kirjoja http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/
Reader, why did I marry him http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/
Sheferijm – Ajatuksia kirjoista! http://sheferijm.blogspot.fi/
Sinisen linnan kirjasto Sinisen linnan kirjasto:
http://sininenlinna.blogspot.fi/2016/07/nimipaivasankari-merete-mazzarella-ja.html?m=1
Sivujen välissä http://sivujenvalissa.blogspot.fi/
Sivutiellä http://sivutiella.blogspot.fi/
Tarukirja http://tarukirja.blogspot.fi/
Tuijata https://tuijata.wordpress.com/
Tuntematon lukija http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/
Tuulevin lukublogi https://tuulevi.wordpress.com/
Täysien sivujen nautinto http://taysiensivujennautinto.blogspot.fi/
Ullan luetut kirjat http://ullankirjat.blogspot.fi/
Yöpöydän kirjat http://kirjakissa.blogspot.fi/

Haasteen käynnistyspostauksen ja viikon nimipäiväluettelon voit lukea tästä.
Viikon lopuksi 24.7. teen lyhyen koosteen.

13 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Naistenviikkoa kohti 2016: haaste

Kuulkaa kirjakansa, on taas aika varautua kesäiseen naistenviikkoon! Kirjablogeissa se tarkoittaa sitä, että viikon aikana 18.-24.7. luetaan ja/tai postataan naisnäkökulmasta. Aihe ja tyyli on vapaa:

– Voit lukea naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.
– Voit kirjoittaa havaintojasi naiskuvista.
– Voit valita luettavaksi/postattavaksi kirjallisuutta, jonka on kirjoittanut viikon nimipäiväjuhlittu.
– Voit postata kirjallisuudesta, jonka henkilöissä on viikon nimipäiväsankarittaria.
– Voit valita naisviikkotulokulmasi mielesi mukaan.
Naistenviikko 2016
Tervetuloa mukaan! Jos vain luet: koe ja kommentoi. Jos myös postaat, ilmoittaudu ja laita kommenttiin blogisi linkki: tiedämme tutkia tuumailujasi naistenviikon aikana. Näiden ilmoittautumisien perusteella teen naistenviikon lopuksi haastekoonnin.

P.S. Naistenviikon nimipäivät:
18. heinäkuuta – Riikka
19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli, Salla
20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23. heinäkuuta – Olga, Oili
24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja

P.S. P.S. Myös Kielikellon naistenviikkotaustoitus on kiinnostava. Viime vuonna haaste meni näin. Tämän vuoden osallistujat olen kerännyt tänne: https://tuijata.wordpress.com/2016/07/17/naistenviikko-2016-alkaa-lue-naita/

73 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

Naistenviikko 2015 kirjablogeissa: koonti

Tämän viikon aikana parikymmentä kirjablogia on julkaissut juttuja naisaiheeseen liittyen. Ja kun naisista kirjoitetaan, ollaan kaikkien asialla.

Naistenviikon aikana kirjabloggajat julkaisevat juttuja naisaiheeseen liittyen. Katso mukana olevat blogit linkistä.

Klikkaa: haastepostaus.

Postausten kytkeminen naistenviikkoon liittyy lähinnä siihen, että tämä kesäinen jakso on otollista lukuaikaa. Kansanperinteen mukaan naistenviikolla sataa lorottaa, mikä ei lainkaan haittaa lukemista ja kirjoittamista. Ihan kiitettävästi on vettä virrannut tänäkin vuonna. Naistenviikolla nimipäiviään viettää noin 600 000 naista, joten voi olettaa jokaisen lähipiiriin kuuluvan jonkun nimipäivänaisen. Sitä voi juhlistaa lukien naisaiheisesti.

Ainakin seuraavat blogit ovat julkaisseet yhden tai useamman naistenviikkopostauksen 18.-24.72015. Linkit vievät blogeihin, ei yksittäisiin juttuihin:

Ainakin 52 kirjaa
Anun ihmeelliset matkat
Calendula
Hyönteisdokumentti
Kirja hyllyssä
Kirjainten virrassa
Kirjakaapin kummitus
Kirjamuistikirja
Kirjan jos toisenkin
Kirjan pauloissa
Kirjasfääri
Kirjasähkökäyrä
Kirjoista ja muista kertomuksista
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Lukutoukan kulttuuriblogi
Luettua elämää
Oksan hyllyltä
P.S. Rakastan kirjoja
Reader, why did I marry him?
Sinisen linnan kirjasto
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan Luetut kirjat
Yöpöydän kirjat

Mikä ilahduttavinta, viikon varren blogitekstit ovat juuri niin moninaisia kuin väljään naisviikkoteemaan sopiikin. Yhteistä on se, että kirjojen aihepiirit tai tematiikka liittyvät naiseuteen tai tyttöyteen. Mukana on sekä kauno- että tietokirjallisuutta käsitteleviä juttuja. On pohdintaa naisdekkareista ja -fantasiasta, on useita yksittäisten kirjojen katselmuksia ja on pari kimppalukuakin. Jotkut postaukset liippaavat naistenviikon nimipäivänaisia: joko kirjailija tai kirjan päähenkilö kuuluvat niminpäivän viettäjiin.

Seuraavaan nimikepilveen olen koonnut postattuja kirjoja. Viikonvaihteen ratoksi voi pelata peliä: yhdistä blogi ja luettu kirja. Saat palkinnoksi tukuttain kiinnostavia lukuvinkkejä.

Näitä(kin) on luettu:
Aavikon tyttäret, Betoniyö, Ehkä rakkaus oli totta, Emännöitsijä, Eva Trout, Hakekaa kätilö, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän , Kesän tunnit Graelin laskuopin mukaan, Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa, Kolme sisarta ja yksi kertoja, Kuninkaan Anna, Käännöksiä, Melkein äiti, Mercy Closen mysteeri, Myrskyluodon Maija, Naiset ilman maata, Näin minusta tuli tyttö, Parempaa väkeä, Reigin pappi, Ruukinkuja, Sara ja Sarri –kirjat, Signaali, Tiikerikakku, Tyttö sinä olet…, Tyttölapsia, Uusi maa, Valkoiset hampaat, Vailla henkilökohtaista vastuuta, Vanha suola janottaa.

Kiitos kirjoille, kirjoittajille ja lukijoille – nimistä ja sukupuolista riippumatta!

4 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko