Ben Kalland: Vien sinut kotiin

Ben Kallandin romaani onnistuu yllättämään, sillä etukäteen veikkasin, ettei aihe kuulu houkuttelevimpiin. Uskonyhteisökuvaukset eivät yleensä saa minua valtoihinsa. Nyt käy toisin. Vien sinut kotiin (Atena 2017) nappaa kyytiinsä kerrontansa vuoksi.

Kirjan kertoja Markus kuvailee elämäänsä lapsuudesta tähän hetkeen aikatasoja vaihdellen. Nykyhetkeen liittyy merkittävä ja yllättävä taite, isoisyys; menneisyyteen viulistisisaren Ellenin aivan alkuunsa päättynyt soittoura. Menneisyys on sakeanaan kaikkea muutakin perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyvää.

Romaanin aloitus vie selittelemättä nykyhetken tapahtumiin, ja toinen luku kertoo todella hyytävän tapahtuman nuoruusvuosilta. Ja siitä jatketaan niin, ettei etukäteen voi paljoakaan arvailla. Kerronnan kermaksi kuorin päältä juuri sen, että asioita ei paisutella eikä puhki pakista, ne kuvaillaan kuin matkan päästä ja näytetään. Siksi poimin tämän pitkän sitaatin.

Mitä musiikkia tuo on?”

En voinut valehdella, mutta en halunnut tunnustaa käyttäväni aikaa katolisen musiikin soittamiseen. Tunsin paniikin kasvavan. Paljonko isä oli kuullut? Säestys muodostui vain peräkkäisistä tersseistä ja kvarteista ennalta arvattavassa rytmissä. Ellenin soitossa ei ollut jälkeäkään alkuperäisestä melodiasta. Sointukulku oli kuitenkin niin tunnistettava, että äiti olisi tunnistanut säveltäjän ja kappaleen ensimmäisen tahdin perusteella. Onneksemme isä ei ollut musikaalinen. Hän vain epäili.

  Silloin oivalsin jotain totuudesta ja kertomatta jättämisestä. – – Ei koko totuutta tarvitse kertoa niille, joiden ei tarvitse tietää sitä. Totuuden voi pimittää valehtelemattakin, sääntöjä voi rikkoa sääntöjen puitteissa.

Sissos! Siinä singahtaa monta romaanin teemaa: perhesuhteet, uskonto, musiikki ja totuus – ja suurin niistä on totuuden ja sääntöjen vääristely.

Vien sinut kotiin

Totuus

Markus kertojana antaa itsetutkiskelevan ja menneitä perkaavan kuvan, mutten voi olla varma totuudellisuudesta. Hän voi aivan hyvin värittää asioita omaksi edukseen, vaikkei tunnu peittelevän ikäviä puoliaan. Hänessä on kolkkoa kyynisyyttä ja harkitsevaa oman edun etsintää. Kiinnostava hän on kertojana ja päähenkilönä juuri siksi, että hän ei ole kaikkiaan miellyttävä eikä läpinäkyvä. Kertojan kehitys kaltaisekseen saa selityksen uskosta ja perheestä sekä nuoruudessa koetuista menetyksistä.

Uskonto

Romaani kertoo jehovantodistajista ja Markuksen etenemisestä liikkeen johdon liepeille USA:ssa. Hienointa on tässäkin se, ettei Markus opeta lukijaa lahkon ominaispiirteistä vaan kuvaa tilanteita ja toimintaa. Siten pääsee tarkkailemaan ihmisten kehittämiä alistusdoktriineita. Kaksinaismoralismi, patriarkaattinen vallankäyttö ja hierarkinen arvojärjestelmä eivät tarjoa kaunista katsottavaa.

Vaikka kaikenlainen kyttääminen ja heikkouksien hyväksi käyttö värittää lahkolaisten uskonelämää, kuvaus ei kuitenkaan osoittele. Lukijalle annetaan tilaa tehdä johtopäätöksiä. Eikä Markus säästele itseään, sillä oman toiminnan iluusioton kuvailu ei hänestä hääppöistä uskonmieskuvaa anna.

Perhesuhteet

Markuksen lapsuudenperheessä kasvetaan ankarien uskonkappaleiden henkeen. Vastenmielistä on isänvalta ja uskontoon nojaava ylimielisyys siitä, miten jehovat ovat muita parempia. Kyseenalastamisen vaaroista pelotellaan, ja helppoa se onkin, sillä seurauksena on yhteisöstä karkottaminen tai perheyhteydestä eristäminen. Näistä kaikista romaani tarjoaa tulkittavaa, samoin sisarussuhteista.

Koko kirjan linjan mukaisesta perhesuhteista välittyy pääosin varovaisuus ja vierauden tunne. Etenkin suhde vanhempiin vaikuttaa pelonsekaisen etäiseltä, eikä vanhempien suhde voi välittää lapsille muuta kuin vieraannuttavan mallin. Tarkkailevuus, varuillaanolo ja sääntöjen salattu kierto tuntuu sen johdosta luontevalta tavalta kohdata elämä.

Musiikki

Heittäydyn tekstin valtaan musiikkikuvauksissa. Musiikki on elimellinen osa Ellen-siskon omalaatuista persoonaa, ja myös minäkertoja-Markukselle musiikki näyttää tarjoavan vapauttavan väylän muuten ahtaissa oloissa. Nautiskelen lukemisen lomassa tilanteenmukaista musiikkia. Se on mahdollista romaanin loppuun kootun soittolistan avulla, mikä onkin mainio keksintö.

Ja vielä kerran totuudesta

Vien sinut kotiin jää selvästi minua askarruttamaan, ja sehän on hyvän kirjan merkki. Hyvässä kirjassa perustan tavallisesti rakentavat rakkaus ja kuolema, niin tässäkin, paisuttelematta mutta kaikkeen vaikuttaen. Jotkut aihelmat kirjassa jäävät viitteelliseksi, jopa kesken, jotkut ihan syystä. Henkilöt jäävät vaivaamaan – nytkin mietin, miten Markuksen työ- ja perhe-elämä tänään jaksaa.

Totuus vaihtelee kertojan, näkökulman ja kokijan mukaan. Kirjan loppunousukohdassa eletyn elämän totuus ei välttämättä Markusta miellytä, kun siitä kertoo joku muu, mutta hänelle totuudellisesti vastataan:

Totuus on optinen illuusio, jota ei voi nähdä, jos katsoo sitä suoraan. Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden.”

– –

Vien sinut kotiin
Ben Kalland
Vien sinut kotiin
Atena 2017
esikoisromaani
248 sivua.
Sain kustantajalta ennakkokappaleen.

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

6 responses to “Ben Kalland: Vien sinut kotiin

  1. Tuija, voisin ihan alleviivataa monta samaa asiaa eli minäkään en mieluusti lue uskonyhteisöihin liittyviä kirjoja. Toisekseen, minustakin Markus saattoi väritellä asoita omaksi edukseen, tosin minusta hän ihan teki niin ja musiikkiosioissa olin ihan mennyttä.

    (Arvaa mitä, minulle tuli ensi kertaa heikotus, että mitä jos lukija ei tajuakaan, mitä E:lle tapahtui…En pidä puhkikerrotusta, joten hyvä, että se meni näin, mutta mikä sääli olisi olla tuota tajuamatta.) Ihan värisyttävä kuva mielessä Ellen suutelemassa…

    • Leena, juuri tuo oli yksi hieno juttu kirjassa, eli lukijalle jäi kaluttavaa. Minua vieläkin hytisyttää kuvaus nuorista avantouinnilla… musiikkiosastontodella toimi, esimerkiksi yhdessä kirjan kohdassa iho kananlihalla luin Ellenin soitosta.

  2. Minusta tässä kirjassa on hienoa se, että vaikka se kertoo uskonnollisesta yhteisöstä (Jehovan todistajat), lukijalla ei tarvitse olla mitään ennakkotietoa jehovantodistajuudesta. Niillä kirjan lukijoilla, jotka eivät itse ole Jehovan todistajia eivätkä ole koskaan olleetkaan, on tämän romaanin kautta loistava tilaisuus kurkistaa Jehovan todistajien suljettuun todellisuuteen. Kirjailija tekee sen helpoksi kirjoittamalla asioista niiden oikeilla nimillä rehellisesti ja peittelemättä, eikä kuitenkaan itse ala selitellä mitään.

    Olin itse Jehovan todistaja 31 vuotta ja voin vakuuttaa, että Jehovan todistajien maailma on juuri niin omituinen ja luotaantyöntävä kuin kirjassa kerrotaan. Entisten jäsenten karttaminen on mitä julminta henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Kirjassa tulee selvästi esiin myös se, että miesten ja naisten tasa-arvosta ei tuossa yhteisössä ole tietoakaan. Naiset ovat täysin alistetussa asemassa.

    Niitä varten, jotka eivät tiedä jehovantodistajuudesta juuri mitään, tein Ben Kallandista henkilöhaastattelun 29.07.2017 juuri ennen kirjan julkaisua. Benin haastattelusta käy ilmi, millainen on se yhteisö, johon hän syntyi ja josta hän aikuisena irrottautui. Haastattelusta paljastuvat myös ne asiat, joiden takia Ben lähti.

    Täältä sen voi lukea:
    http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s796.html

    Oman kirja-arvioni voi lukea täältä, jos kiinnostaa:
    http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s797.html

    Valtavasti tietoa Jehovan todistajista täällä:
    http://johanneksenpoika.fi/

    • Kiitos kommentistasi ja linkeistä! Pidin juuri tuosta, että päähenkilön välityksellä mentiin suoraan hänen elämäntilanteeseen ilman ”opetuksia” ja selityksiä jehovalaisuudesta. Uskon sen, että kirjakokemus on varmasti aivan erilainen, kun on sisäpiiritietoa kuten sinulla. Näin maallikkona romaani on todella antoisa monin tavoin, ei vain uskoon liittyvissä asioissa vaan siten, miten se ja muu elämässä sattunut vaikuttaa.

  3. Kiitos! Vai että iho kananlihalla… veikkaan että tarkoitat erästä Englannissa tapahtuvaa kohtausta. On hyvin palkitsevaa lukea tällaista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s