Hanna Morre: Tuonen tahto

Hanna Morren esikoisromaanissa Tuonen tahto (Ousuukumma 2016) pariskunta kokee ankaran menetyksen. Siitä seuraa luonnollisesti kriisi, jota puolisot käsittelevät kukin tavallaan. Toisen tapa on tavallisuudesta poikkeava.

Kerronnassa toimii mainiosti se, miten Tytti ja Timo vuorotellen kertovat, joten poikkeavat katsantokannat ja persoonat erottuvat. Pariskunnan toisistaan eroavat odotukset, tulkinnat ja toimintatavat hahmottuvat lukijan oivallusmahdollisuuksia kunnioittaen. Tällä parilla ei ole tulevaisuutta, niin epäilen ensi sivuista lähtien, mutten osaa ennakoida, miten ennustukseni todentuu. Pisteet siitä! Romaanin etu on lisäksi sen lyhyys, sillä tiiviys estää selitykset ja osoittelut.

tuonen-tahto
Vähitellen nykyaikaiseen kaupunkiaikuisten parisuhdetarinaan solahtaa outoja elementtejä, joiden alkuperäksi tunnistaa suomalaisen muinaisuskon ja taiat. Pidän siitä, miten hienovaraisesti spefi-aines liukuu osaksi tapahtumia. Esimerkiksi seitit ja hämähäkit siellä täällä virittävät tunnelmaa. Nimet flirttailevat kalevalaisen perinteen kanssa. Karmaisevaksi kauhuksi ei tarina mielestäni kunnolla karkaa, vaikka pahaenteisyys leijuu yllä. Tuonen tahto tuntuu antavan vain pikkusormen (no, taitaa mennä nimetönkin) muinaiselle, ja siksi tulkitsen tylsästi tosiolevaisesta poikkeavat ainekset enimmäkseen surutraumaharhoiksi.

Huomaan toivoneeni jäytävää lopputulosta, mutta päätös on aika suoraviivainen.  Mytologian kytkös emansipoitumiseen on mielenkiintoinen mutta huomaan, että jokin hämähäkinseittiä estävämpi harso on tekstin ja minun välillä, sillä en kunnolla kosketu. Kerronnan tehokkuus ja sujuvuus kyllä miellyttävät ja kokonaisuus on hallittu, joten seuraavan siteerauksen vahvistamana sanoisin, että kirjailija on oikealla reitillä.

Kuulen metsän kuiskaukset sitä paremmin mitä korkeammalle nousen. Metsällä on viesti ja minun tulee ymmärtää se. Lehdettömät oksat tarttuvat kourillaan olkapäihin ja hiuksiini. Märkä maa imee minua puoleensa. Puut kaartuvat ylleni, enkä ole varma haluavatko ne suojella vai uhata. Ainakin tiedän olevani oikealla reitillä.

– –

Hanna Morre
Tuonen tahto
Osuuskumma 2016
Spefi-romaani
131 sivua.
Lainasin kirjan ystävältä.

Muissa blogeissa mm. Hyllytonttu, Kulttuuri kukoistaaLukutoukka ja Rakkaudesta kirjoihin.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

4 responses to “Hanna Morre: Tuonen tahto

  1. Tämä kuulostaa kovin kiintoisalta. Pidän siitä, että lukija saa oivaltaa – oivaltamisen mahdollisuuksia teos ilmeisesti tarjoaa.

  2. Pikkusormi muinaiselle! Mainiosti kirjoitit jälleen kerran. Kirjailija myös sekoittelee mukavasti entistä ja tätä päivää traumoineen. Erittäin lupaavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s