Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia

Hurtti tämä Poromafia (Johonny Kniga 2016)! Mikko-Pekka Heikkinen heittää saamelaisläppää rennosti ja terävästi. Haluttaisi tietää, miten moni Lapsissa on vetänyt kuksajuomansa väärään kurkkuun, sillä poliittisesti korrektia juonijuoksutus ei tunnista.

Alku tempaa heti mukaansa. Mahtimies Rouku juhlii esikoisen ristiäisiä 1970-luvulla. Tunneviritys herkistää, silti taustalla tykyttää hienoinen vaaran tuntu. Aika pian älyää, että Rouku hallitsee paliskuntia mafiamiehen ottein. Toimintaa siirrytään sihtaamaan nykyaikaan porodynastian pomon Roukun ja siitä erkautuneen pojan Jyppyrä Nelihangan, yksinhuoltaja Saara Poikkipuolen sekä poliisimies Mularin näkökulmista.

poromafia

Doncorleone-tyyppinen poromafioosi nujakoi, korruptoi ja keräyttää suojelurahaa. Laatuviinejä maistellaan ja merkkituoteita tilaillaan. Suvun kunniaa vaalitaan, ja kun perintöprinssi Jyppyrä hyppää moottorikelkkajengin pomoksi, täysi sota kytee Saamenmaassa. Juoni revittelee omaperäisesti, rehvakka on myös Jyppyrän ratkaisu, jolla hän pyrkii kukistamaan isänsä valtarakenteet ja palauttamaan aidon saamelaisen paimentolaiskulttuurin. Miten? En kerro, en!

Komiikkaa ei vaiheista puutu, mutta on tässä muutakin. Poromafia ei ole vain valtataistelukuvaus, vaan se näyttää henkilöistään eri puolia. Esimerkiksi Rouku on rakastava aviomies, koiranomistaja, isä ja isänsä poika häikäilemättömän pisnesäijäilyn ohella. Saara kiinnostaa sinnittelevänä poroyrittäjänä, ja Mulariin tykästyn: leppostelijapoliisi, jolla on suhteellisuus- ja paikallisuustajua. Jyppyrässäkin on vetoavat puolensa.

Alun innostuneisuuden jälkeen hieman hyydyn ja kaipaan jutun jouduttamista. Syynä voi olla se, että kuuntelin äänikirjaa sykäyksittäin. Vaikka tiivistäisin tarinointia, nautin pohjoisesta sanailusta. Kieli jolkottaa rytmikkäästi, ja rajatonta ilmaisuvarantoa riittää kuin tunturin asumattomia kairoja. Karskia veijari- ja äijätyyliä viljellään tähän tyyliin: ”Tykki puhui omaa murrettaan.” Pohjoisen nainen ilmaisee mielipahansa ja turhautumisensa vaikka näin: ”Vituttaa niin kuin siittiöitä persreiässä.” Älkää peljästykö, kyllä sanoja riittää myös maisemien kauneudelle ja lempeiden tunteiden tulvahduksille.

Poromafia viihdyttää. Heikkisen mielikuvitusleikki on lennokkuudessaan uskottavuuden rajoilla, tuloksena mehukas tarina, jossa on kulttuuritietoisesti jännitystä ja jäynää.

– – –

Mikko-Pekka Heikkinen
Poromafia
Johnny Kniga 2016
romaani
Elisa Kirjan äänikirja 12 t 16 min
Lukija Toni Kamila.
Ostin äänikirjan.

Poromafian huumori vetosi Kirjahillaan, ja Kirjareppu mieltää kirjan huumoriremellykseksi.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

4 responses to “Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia

  1. Olen kovasti tykännyt Heikkisen tyylistä ainakin Jääräpäässä, joten pitääpä kokeilla tätäkin. Kiitos vinkistä ja mukavaa viikonloppua ❤

  2. Itse olen lukenut Heikkiseltä vain Terveiset Kutturasta, jossa mentiin niiden uskottavuuden rajojen yli aika reippaasti (sisällissota Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä), mutta siinäkin oli kiinnostavia henkilöhahmoja ja pinnan alla sanottavaa.

    • Kiitos Hanna vinkkauksesta! En ole Heikkiseltä lukenut muuta. Voipi olla, että Poromafiassa rajan yli ajetaan kelkalla ja tallotaan kavioin, mutta minä päätin pysyä rajalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s